Helle

Lempi tunkee
minusta läpikotaisin
luo ylleni hikisen harson

Umpioituisin ikihuurteeseen,
                         jos kykenisin  

Aikaa myöten
lämpö tasaantuu
on pideteltävä 
pelin henki

-

Antaa olla

Selällään
taivaan alla maailma
on paremmin

-

Kuollut ja kuopattu

Ilo ja suru
- sisukkaat sisaret
vuorollaan lähimmäiset

Otan syliin surun,
tuuditan ja tunnustan
Ilo lepää aikansa

Mäntyjen rinnoilla
huojuu huominen
halu

Lainaan

Tänä iltana lähdemme jonnekin
Anna minulle. Ota minulta.
Keneltä?
Kotiin mennessä minun piti ajaa,
aivan toisenlaista on olla valveilla,
Ensin pitää vain vähän nukkua
korkean taivaan,
eikä koskaan enää ole yö
Iloa ei voi kukistaa, vaikka se on harhaa


(Timo-Tuulia Tomi-Risto Bo-Lars Ristomari-Riina)

Vuode

Onko omaa vuodetta omempaa?

Olen vuodevaihtokaupan uhri.

30 x 200 senttiä lisätilaa.

Uusi mies - uusi vuode -periaate.

Ei auta.

Olematta sinut uuden kanssa

kaipaan entiseen

jämäkkyyden ja pehmeyden liittoon,

vaikka uusi on sitä,

ilman vuodetta

Pidän hautajaiset

Makaan vuoteen omakseni
väkisin

-

Sanat asettuvat runoihin

Vähäsen västäräkistä,

puoli runoa peipposesta,

Runoviikosta krapula

runoja jäänyt ilmaan leijailemaan 

niin että niistä saa kiinni

ajattelen säkein

-

Tapaamisten suhteellisuudesta

tapaan heidät,

joita tapaan harvoin

näihin aikoihin

kun en ole täältä

eikä täällä

ole ketään

-

Runoilija ojensi minulle käsiä

"Lue Seitsemän enoa"
sanoi hän

En lukenut,
koska en pitänyt
runoilijasta,
häntä tuntematta

Väkisin
puolihuolimattomasti
hän koppasi kädestäni
Enoineen,
ohi kulkematta

Vastaan panematta
tunsin heidät
heitä tuntematta

Olemme nyt sinut,
hänet,
heidät
olematta yhtä

Puolukkapontikka-Enoni,
Kalamiehentien Enoni,
Enoni 5 vuotta

Isoveli, joka
ei enoksi tullut
pitkin poikain,
runoilijan astumaa
vuosikymmenten mittaista tietä


(kiitos Vilja-Tuulia Huotariselle)

Jälkeen

Sydän vinossa
kolmeen suuntaan
omalla kohdalla
onnen päähän
jäljelle jäänyt

-

Onnen kantama

puristat rinnat vasten
hengitän sinua
ilman

piirrän ajatuskuplan
otan riskin kuulla sanoja
vaiti tekojen puhua
takaa varman

-

Sadan

Jos sallit,
sadan syliisi
kuin uhmakas
tähtisadetikku
pistelen poltinmerkkini
vasten reisiäsi
ettei minun painoni unohdu

-

Rakkauden deadline

nenäetäisyydellä
toisistamme
pitkällään

arkistun
A4-kokoon
käytän sen
keskeltä pienimmän pisteen
-

Runo värinä

Loppu alkaa
talvesta, virttynyt aika ei

pysähdy

En ehdi käyttää menneitä kesiä,
punaista, mustaa, valkoista

Puen paidaksi puhtaan vihreää,

liehutan hihoja kesien tuulta kohti,
hellehattu lierii eteenpäin

En käänny katsomaan,

ylläni

on nyt

-

Sunnuntai-ilta-aurinko-a-ko

Skodan peräpeilin
takaa kävelen kotiin
sateenkaaren alle

Tapahtuuko tosi?

Pidättelen itseäni
carpediemissä

Huomenaamu katoaa
auringon edessä

-