Erakkoharjoitelmia 2

hiljenen äärimmilleen

kulminoidun itsekseni

uninen yö piilottaa 

puistattavat totuudet 

riehakkaisiin historian kuviin

tunnollisesti muistiin paneva kynä 

kirjaa huomionsa

päätä pyörittää

sanat ristissä

ratkeavat yksi kerrallaan

silti on jäätävä kesken

määräajaksi

         olenko parasta ennen?

Erakkoharjoitelmia 1

olla vailla

odotusta

avaruus täyttymyksen

tähdet ylösnousun

maa vajoamisen ettei kosketa pintaa,

jalkojani

odottavan aika on määrätön

-

Pimento

käyn pimeässä
vastaus viipyy

yli ajan

odotuksen päässä

valkenee

astun vastakatettuun

aamiaispöytään

ahmin murun

kerrallaan

ilta palaa

-

Ilma on kuin petetty vaimo

24.09. ruska ehti kehkeytyä vain muutaman päivän, juhannuskoivumorsiamen viherrys kellastuu räntäsateesta - ilmatieteen laitos kehotti varautumaan väistämättömään luonnonilmiöön, joka tuli aiemmin kuin piti - mutta uskoimmeko? emme halua nähdä syyskuussa ruohikon edelleen potentiaalisen vihreän peittymistä lumeen, joka ei sanattomista lupauksistaan huolimatta jaksa pysyä valkeana, vetiset hiutaleet eivät tiedä minne asettautua, harhailevat epävakaiden tuulien mukaan edestakaisin, maailmani on sekaisin, päiväkirjamerkinnät ilmestyvät vääriin kohtiin, vähenevän syksymme piti kestää siihen saakka, kunnes lempeä postikorttitalvi antaisi meidän rauhassa odottaa vuodenkiertojen viimeistä päivää tässä lopulliseksi vannotussa suhteessa

-

Leirissä

Nuotiopiirin

kohina ja kaiku

yöttä

päivättä

kuumia virtoja

tulista valoa  

mielen tanssia, 

              laulua, 

yhteisen maailman 

kuvia

-

Soin

Alkuperäiset soinnut

sattuvat, kun toistan, 

toistan ristinmerkkejä

rivin alkuun

Sävellaji vaihtuu, kun

alennun toiseksi,

vähenen,

riitaannun teemojeni kanssa

Korotan tahdin 

kerrallaan

Soin itselleni 

etumerkit

- 

Negatiivi

hiilitöitä

ilojeni sivuseinillä

harmaa tuhrii hetkessä

katon, lattian

ja ikkunaverhot,

ullakko syö aamunkoin

tuuletan

kirjopesen

tuuletan

valkopesen
tuuletan,
        tuule,
            tuule,
               tuule
sata kertaa

samat tahrat

piirrän tauluun
uudet väriliidut,
keskeneräisen
loppuelämän

-

Alaston malli

Päin naamaa
viskattu
säälimätön ja armoton

Muistitikku on
tallentanut
hätkähdyttävät kirjeeni

              mikään ei muutu,
                    en muutu

-

Kirjahyllyvarkaan tuokiokuva

RUNOILIJAN HÄÄT

Ihmislapsi luvatussa maassa
matkalippu tähtiin,
ääretön suunnitelma
näkymätön
hetken hohtava valo

tukalia tilanteita
pelon maantiede
merisairas valas,
             Belladonna
kiitävät vuodet

Varasto
turvapaikka

Valtakirja
lento tuntemattomaan
  jyrkän parras,
       se toinen

-

Vapinaa

rohkaistunut paperi
ottaa vastaan
lyijynharmaan
tunnustuksen

           valehtelen etten pelkää

-

Elämä kantaa

Toistelen. 

Vaikka tiedän, toistelen.
Että tietäisin.

-

Puhumatta, ajattelematta

Buster Keaton, yes please! 

vaarallisia tilanteita

variaatioiden jatkumossa 

mykkänä ja tosissaan

hengissä kerta toisensa jälkeen 

oman itsensä varassa

Ajattelen hänet

-

Improvisaatioteatteri, kyllä kiitos!

odottamattomia kohtauksia

kontrolloimatonta puhetta

joka hetki täyttä totta
sanojen setvittävänä

oman itsensä varassa

Puhun minut

-

Elämä olkoon takuutuote.

"Niukka sisustus kertoo elämänhallinnasta"

lukee lehdessä

Uutinen uutiselta

erehdyn, ettei 

maailma pelastu

Ei etäisyyttä satelliitinkaan vertaa,

kun näkee hourulan, 

kansoitetun hullujenhuoneen

Tämä on

Me asumme

sen sisuksissa

-

Äkkiluonnos

haudatkaa sydämeni rajakadulle

mäyränä möyrin takapihan

improvisaatioteatterissa:

      kirjan kannet kiinni,
auki, kiinni,
                 auki

jalkapohjien alainen kirpeä loska

kastaa paidan helmat

pastellilla silattua äärtä

hilseilevää laitaa

       hajuhernettä ja nokimakkaraa

ennen aikojaan päättymätön
eläm...

ys

-

(google on runo)

e-haluan

haluan erota
haluan erakoitua
haluan elää yksin
haluan elämän
haluan elää
haluan elää vapaana

-

minun on

minun onneni kukkii kuin omenapuu
minun on kylmä
minun on pakko
minun on vaikea
minun on ikävä sinua

-

pitääkö

pitääkö raparperi kuoria
pitääkö mun kaikki hoitaa
pitääkö persikka kuoria
pitääkö mopossa olla vilkut
pitääkö mansikat pestä
pitääkö raitiovaunu pysäyttää

Help-poa elämää

kliininen pintasilaus
ajatuksen ristiretki
pannassa

puhdasta harhaa 
tyhjä tila

eloton kuva
mustavalkoista totta

-

Sanat: J.Karjalainen

menneet miehet

   jälkeen jääneinä

kasvot kerrallaan
kloonaan heistä jokaisen

sydämen geenivirhe

nähdään perimässä,

joka todistetaan toistuvien

kohtauksen jälkeen

W. Röntgen kuvaa

mustaa ja valkoista

läpinäkyvää

tila on vakaa

rakkauden kroonikko-osastolta

harvoin kotiutuu 

-

Vastustamatta runoilija

Runot riipivät minut

        ennen kuin minä

                      runot

kuin ennen



-

Puolikuolinisku

kiitän ennen

kuin alan lopun

olen tullut hulluksi

omasta tahdostani

järkevämpi antaisi ylen

vaihtoehdottoman 

vapauden koitossa

hyppyasennossa

kädet valmiina haraamaan vastaan

   - pelkokerroin huimaa:

     kuinka monta kertaa kerien?

     liikaa voltteja?

kantamaan tottuneet

jalat tulevat perässä

korjaavat liikkeen

pehmeään laskuun

(onneksi en ole elämälle velkaa)

-

Älä minua katso!

Viisaus pysyy

piilossa, kun

värjöttelemme hyvän
ihmisen viitan alla

Rohkeuttakin on, 

jos pelkäisimme 

rohkeammin

Oi, herätkää

me auktoriteettiuskossamme 

naivit ja vahvat!

Maailma ympärillämme on yhtä 

hätähuutoa

  - kulissit toimivat 

melumuurina. 

Katso peilistä, älä kristallipallosta

              hätä on juuri sinun näköisesi

-

Näköesteistä

kurkin nurkkien taa
taivutan päätä
tallennettuihin unikuviin

kaihi on milloin harmaa,
milloin vaaleanpunainen

silmien alla kynnys
mustaksi muuttunut
kulmat esteistä kolhiintuneet
luomet turvonneet
painajaisiksi

takana raivo
jolta näkymätönkään mies ei
pelasta


-

Kaivetut

joka toisella askeleella hymyilyttää

ilman en nousisi kuopasta,

johon joka toinen askel osuu

naurattaaitkettäänaurattaaitkettäänaurattaanaurattaarattaarattaatää

koetinkivien jatkumo

katselen silti taivaalle,

en jalkoihini

-

Herätys

näytin itselleni 

sen minkä hukkasin, 

    hautasin järjen jätekasaan,
huusin kuulematta inahdustakaan

unikuva heräsi minussa, puhui toden

totta koko keho 

hymyili

-