Kiven vierähdys

kylkeeni kaivautunut
rosoinen kivenmurikka
paikoillaan
vaikka itkin ja itkin

hivutan sormiani väkisin
luihin ja ytimiin
natisee, rutisee, repeää
vereslihalle

nostan kädet ylös
kivinen möykky valahtaa
istun sen päälle
kaikin voimin
käännyn

silitän oikeaa kättäni
jonka kevyt valo vierii
kohti sydäntä

-

En saa selvää

Yhtä ja toista tapahtunutta

Kohtaan
  liityn
   näen yhdessä

Sivulla hahmotan epäselviä merkintöjä

Mitä lukisin siitä?

-

Toisiamme en tunne

Mulla on pieni ongelma
- anteeksi mitä, mitä sanoit?

Hämmästytän itseni näillä ajatuksilla

Mitä mitä?

Mitä?

Ei mitään sanottavaa

Suurin sanottava on
mitä mitä

Haluat alkaa harrastaa moniajoa

- eikö tässä ole jo monta ohjelmaa menossa?

Mitä?

Mulla on hullun paperit
Kuinka tähän on tultu?

Tuskin kuitenkaan elämänmittainen tulkinta,

vain hetkellinen hetki, ajatus

Pitää käydä hankkimassa antennijohto

Elämäsi suurin päivä,
viimeiset sanat:
olen hämmentynyt

-

Palautetta

Sanasi kyyneleet

valuttavat 

vuolasta suolavettä 

poskipäilleni

Kun koskettaa,

koskettaa

-

Sapokan rannalla - ihan polvillaan

Elämä näyttää

Kaikkea en saa
Miten paljon saankaan!

Kun ei tapahdu, ihmettelen 

Kun tapahtuu, ihmettelen enemmän 

Meren rannalla sen näen

             Elämä alkaa koolla 

             Koo niinkuin kiitollisuus 

Tarvitsen, mitä saan

             Kaiken koosta

-. 

Naistenpäivänä tervehditty

Oi, te ihanat naiset
Runomeren rannalla!

On onni ja etuoikeus kuulla,
mitä kynistänne vuodatatte.
Naisellinen etuoikeus.

Se meillä on toisillemme,
toisistamme.
Oikeus olla läsnä,
omana itsenä,
sanoinemme kaikkinemme.

Kiitos voimasta,
jota jaatte!

-

Kierteestä pois

Kierrän kehää
olen jossain tärkeässä,
            oksennuksessani

Yökkimisliike jatkuu vaikka pää tuntuu tyhjältä
tai haluaisin niin
                    tyhjän pään

En jaksa lisää kipeää,
hylkäänkö
       hylkäämisen kierteen

Olenko turvassa,
  kun pidät minusta kiinni,
kerjään ääneni
ulkopuolelta

Ehtisin hylätä
      mutta pelkään
               pelätä

Voltti eteenpäin kerien
  osaamatta
     liu'un tuntematta
       sinua
         kohti
          itseäni

-

Mieheni

Hän se oli.
Sen uskoo vasta itse koettuaan.
Nyt on vähän sama tilanne: lumikiteet sulavat oksasta.
Mutta veri sykkii jossain kohtaa valtimoa tai kaulakuopassa.
Soitan sinulle huomenna kahdeltatoista.
Rakastaja ei ole henkilöhahmo vaan oikea mies.
Tyyli on onneksi erilainen,
että on hyvä olla,
että on hyvä olla tässä sylissä.

(Varkaissa Laurensilla)


-

Kuukle-runoutta suoraan silmiin

Kaiken antanut
kaiken nähnyt

Kaiken takana on nainen

Kaiken kauniin rinnalla
kaiken jälkeen olet kaunis
kaiken sulle antaisin
kaiken sen jälkeen

-

Arjen politiikkaa

Siitä on lähdettävä,
että tähän on tultu.
Istun kuin istunkin
juuri tässä ja nyt.

Että tähän on tultu,
se hämmästyttää minua
juuri tässä ja nyt.
Istun omin voimin.

Se hämmästyttää minua,
pohjia myöten.
Istun omin voimin
kevyesti mutta tanakasti.

Pohjia myöten
istun kuin istunkin
kevyesti mutta tanakasti.
Siitä on lähdettävä.

-