kutistushuone
hämärä ja hidas
hiilen hiljainen
ikkunoista näen sisäänpäin
valossa leijuva unelmapöly laskee vaaleanpunervina kekoina käsinojille
muistolaatat himmenevät takanurkkiin, näkymättömiin
apulaisena toimii ajoittain oman elämän Jeeves
- viikkaa elämän eteenpäin viivasuorasti
tarjoilee jäähdytetyn unelmadrinkin
huolehtii kengistä, että niillä pysyy maanpinnalla
enimmän aikaa ei auta kukaan
- haavekuvat kasvavat koko seinän korkuisiksi
todellisuuden varjot pysyvät samettiverhon takana
oven alta käy veto:
tule, tule!
ei, en, enkä!
en ole vieläkään niin kutistuksissa,
että mahtuisin mahdottomuuksien maailmaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti