Kurkistelen matkalaukun sisään.
Tilaa on, mukaanotettavaksi.
Paljon on jätettävä jälkeensä.
Kun rohkaistuu ja lähtee.
Kesällä haikailin maailman toiselle laidalle lähtijän matkalaukkua.
Jäniskyydin olisin kelvuutellut.
Mutta matkalaukun on oltava oma.
Laukkuni on tyhjentynyt. Puolilleen.
Siihen mahtuu kaikki tuleva.
Jaksan kantaa sen.
Ilo, odotus ja levollisuus ei paina.
Toissapäivänä olin valmis pakkaamaan.
Yhtäkkiä ja kaiken.
Lukko jumitti.
Unohdin koodin.
Hetki oli ohi.
Asetan matkalaukun oven pieleen.
Elämän äkkilähtöä odottamaan.
Seuraavat setsemän vuotta on edessä.
Menolippu, kiitos.
Onnittelen.
-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti