Turvassa

Laps' hankeen nukkuu unhoittuu

Elämänlanka tuntuu olevan kaikenkestävää siimaa,
mutt' se on vain ohutta hopealankaa, hienonhienoa hopealankaa,
kun ruvettiin vertailemaan,
mitä kukin oli kokenut, ja mitä kenenkin äiti ja isä.

Pelätä pimeää.

Hiihtää jouluenkeli hiljaa kuutamalla.
Miks' hämmästytte säikähtäin?

Keskellä liljain ja ruusujen,
pienen pirtin portailla oli tyttökulta.
Luottaa mä saan, siihen että
ihana enkeli vierellä käy.

Ole vihdoin, olemassa tai olematta, ole täysin mitä olet, ole itse, ole ei tai kyllä!
Jos siellä kuitenkin olisi -- Vaikka kuinka pieni.

En etsi valtaa, loistoa, en kaipaa kultaakaan.

Rauhaa, vain rauhaa kellot ne soi.

Olemme kesäpäivä, olemme puutarha, ikkuna puutarhaan.
Santa Maria Novellan kynä, valaistu, piirtää iltataivaalle
yhden aivan viivan, näkymättömän, päättymättömän.
Kaikki virtaa tähän hetkeen.
Elämä laulaa.

Olen suojassa sanoissa.
Minä olen turvassa tässä.
Ja laulelmat lempeesti lehdoissa soi
kuin oisin osa suurta kaikkeutta.

Maa on niin kaunis.

-