Makuuhuoneen ikkunan alla kukkivat hentoiset hajuherneet. Hempeästi haisten. Muistan Saimin vahvat kädet.Vilhon kostuvat silmäkulmat. Mummon kukkamaa tulvi joka kesä. Vaarin käsintehty talo suojasi tuulilta. Mummon kahvikupitkin kukkivat. Ja kun vaari pelasi enojen kanssa marjapussia, minä tuoksuttelin pöydän yllä leijuvia tupakansauhupilviä. Mummo tuoksui monelle. Liedellä räiskyville veriletuille, tulikuumalle viinimarjamehulle, vastaommellulle hellehatulle, mankeloituville lakanoille, saunapuhtaalle lauantai-illalle... Mummon ja vaarin luona aika hymyili. Mummon maha roikkui, ja tissit, vaarin maha pönötti. Olen saanut heiltä sellaisen perinnön. Alustan lämpimän lempeästi karvastaneelle elämälle. Vankkumattoman uskon olla oma itsensä. Marginaalissa.
Kaikkineni en ole saanut elää elämääni mummon ja vaarin tavoin.... Mutta joltain osin... Ehkä sittenkin tärkeiltä osin... Sisälläni kukkii koko iloisesti hihkuva seinällinen villiviiniä, syksyisen sankkaa, vahvanpunaista, haaransa elämänkokoiseksi levittänyttä.
Kaikkineni en ole saanut elää elämääni mummon ja vaarin tavoin.... Mutta joltain osin... Ehkä sittenkin tärkeiltä osin... Sisälläni kukkii koko iloisesti hihkuva seinällinen villiviiniä, syksyisen sankkaa, vahvanpunaista, haaransa elämänkokoiseksi levittänyttä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti