ovensuussa jono
automaattiovi ei väsy
mutta poistumistie on yhtä avoin
peili-ikkunoissa toistuvat
heittelehtivät mielialat
tepsuttavat askeleet,
lyhyempi katse,
mehiläisten vahaa korvissa,
tukehtunut paksusuoli
huutomerkki puhkoo ruumiini auki
kuplasta pihisee ilma
ei, en tule toimeen itseni kanssa
eniten kaipaan rakkautta
ilmiselvää
-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti