kokka kohoaa aallon ylle
joki virtaa vängällä läpi
kahta puolta
yli ja pitkin
jääkantta, itkin
melkein heti kun opin puhumaan
muisto on joen kalvo
Palaan
tyyssijan perille
rannan suvanto on
itsessään koski
Kuin oikukasta erämaata
sydämeni rauhoittelee
Tuolia keinuttaa,
siksi teen
tulet
tulet
-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti