Mantelipuutalo
Minun taloni. Elon, ilon ja valon talo.
sunnuntai 5. heinäkuuta 2015
Kun vieraat lähtevät
Käypäläiset vilkuttavat, minäkin vilkutan, ja jokin minussa lähtee heidän perässään.
Jään jäljelle, pullonpohjalle kultahiput. Vesittyneet osani ruusuista. Typistyneet runolehtieni terät.
-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Uudempi teksti
Vanhempi viesti
Etusivu
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti