Mansikkamargarita

oma maa mansikkaa
           mausteena kirsikkaa ja mintunlehtiä

hedelmäpuuni kukkii ja antaa satonsa
                                              yhtä aikaa
kesä tulee keskelle sydänalaa

joka kipossa kuplii hilpeää hilloa,
massiivisia marmeladielämyksiä

    sokeri pöllyää unelmalunta

   jäähileet kilisevät ilosta
  leijailevat lasin takana
punaisessa meressä

pitelen pikaria käsissäni
   hörpin ja ryystän
      elämäni juomaa
    tahmein huulin 

maassani maan tavalla


-

Paldies

Lentäminen tietää hyvää.

Paikkaa ja aikaa, jossa ei tunnu pakkopaidan lievettäkään.
Sallivaa seuraa, jossa kohdataan vain tämä kohta.

Mansikoita koko Rigallinen.
Kolme täyteläistä onnenpäivää.
Täynnä tyhjää täyteyttä.

Ei mitään enempää, ei mitään pois.

Kaikki on.

Sisäinen maailma täyttyy hetki hetkeltä.


Jälkeen päin.

Onnen hetkistä toipumiseen 

on pysähdyttävä.

Mansikka maistuu ja maistuu.
Mielessä.

Elämän suloisuudelta.

Paldies, Riga!

-

Runosiskon sivulla

Olla
ohimennen mukana
hellästi silitetyssä
runoriekaleessa

ajan hievahtaessa
hellävaroen
omiin tuumiin.

-

Jee, runoketsuppia

purskutan runoketsuppia reilusti rinnuksille
luopumisesta leviäville lanteille
huomaamatta harmauteen vaipuneille poskille
väsyneisiin varpaanväleihin
   
elämän makua suoraan punaisen pullon suusta

se sottaa, tahraa,
turhauttaa,
taittaa särmät

maustaa tavallisen tyynesti arjen,
    jossa on sallittua, jopa suotavaa,
                    unelmoida
kanelista, kuminasta, muskotista, meiramista,
chilipippurista ja merisuolasta,
saksanpähkinöistä ja limen lehdistä

arjen vieruksilla
on tilaa
mausteiden myllätä

                 sulostuttaa sokerilla
                 sallia siirapin
      supista joutavia siemeniä,
       niitä olennaisen tärkeitä
-


Runoketsuppia, jee!

Iänmurros vol. 2

Aamutan sanoitusta elämän tälle kohdalle.
Kun aurinko armaasti valottaa.

"Vielä on aikaa ennen pimeää ja kaaosta"
lausuin taas eilen runoilijan sanoin.

Siltä minusta nyt tuntuu.
Vielä sitä on, aikaa.
Olen vasta myöhäismurrosiässä
j. u. s. - jälkeen uudesti syntymän.
Haaveilemassa pois kotoa.
Irti pyrkimässä siteistä ja
pysähtyneisyyden peloista.

Merta edemmäs,
sinnekö pitäisi päästä...

Sinne, missä uusi ja ennenkokematon
tunkeutuisi ihon alle,
laajentaisi sydäntä,
kuohuttaisi veriä suonissa ja päässä,
saisi silmät auki
sammuneisiin suuntiin,
kaikuisi kuuloluissa
aariana elämän iloluontoisuudelle,
venyttäisi selkää suoraksi
kohdata kotisataman tyyneys
                            eräänä päivänä.

-

Iänmurros vol. 1

Kuuntelen kroppaa,
ajan kanssa.
Minä vain en ole kuulevinani
rapistumista ja rutistumista.

Ajan kanssa
vastentahtoisesti samassa tahdissa
rapistumista ja rutistumista
vastustamassa.

Vastentahtoisesti samassa tahdissa
- toinen teoissa, toinen ajatuksissa -
vastustamassa
sitä, mille ei mitään voi.

Toinen teoisssa, toinen ajatuksissa.
Minä vain en ole kuulevinani
sitä, mille ei mitään voi.
Kuuntelen kroppaa.

-

Mies liukkaalla jäällä

jää mies,

sinusta on turvallista liukkailla jäillä pistää menemään
kaikki on ohi hetkessä, eikä tuntunut missään
     jäljelle jää uskomus siitä, että tuntui

en jaksa enää evankelioida sinulle,
keväästä ja sulaneista sydänvesistä
        luistelit ohi kesän,
               eikä talvesi lopu


lupaat, että eräänä päivänä saan kirjoittaa tarinasi kansien väliin
 'kun elämän kerran päätän tehdä,
sä saat toki tehdä sen'

hei mies!
    alkaisit vaan elää etkä niin tekisi sitä, elämää,
                           antaisi minun tai kenenkään muun sitä puolestasi tehdä,
                                       sitten joskus,
                                 seuraavan maalin takana
                                   tai sitä seuraavan

-

Kiima -runokilpailuruno

sunnuntaiaamuna kello kuusi
saan jalkovälikohtauksen
sormeilet minua ajatuksin
     hengästyttää vaikka olen aloillani
ajattelen niitä kolmea ensimmäistä työntöä
humahdan sinuun
     saat minut vaaleanpunastelemaan

minussa herää toivo

kerran makaan tässä aamuhämärässä
vastasaaneena
     uusi rytmi veressä

-

Kohtaan

etäisen katseen kohteena on hymy
ulottuvat sanat saavat kosketuksen eloon

               sinnikäs valo näyttää sen lämmön, minkä haluaa näkyvän

odottava syli

        olen jo siellä
          sanoissasi kiinni

- johtopäätöksen tekeminen on yhtä kuin ryhti:
   ajalla on kaikki voima


-

Kipeä päivä

äitienpäivänä tekee kipeää
jos muistaa

olen äiti
        ajan mittaan se kutistuu
        vain yhdeksi osaksi elämääni

        onnittelen itseäni
        minusta on tullut osieni summa
olen kokonainen ihminen

jos olisin edelleen täyspäiväisesti äiti,
voimani olisivat hiipuneet

tarvitsen omaa äitiäni, joten
kuljen hänen jäljillään
sen äidin, joka oli nainen, kodin ulkopuolella

äitini oli hyvinhyvä äiti,
mutta hän ei pitänyt äitienpäivästä
- sai kirjakaupalla tarpeekseen aikuisista lapsista,
  jotka ostivat hempeitä kortteja äidilleen,
  vaikka tosielämässä tekivät toisin

minä en pidä äitienpäivästä
          äitienpäivänä tekee kipeää

-