Aamutan sanoitusta elämän tälle kohdalle.
Kun aurinko armaasti valottaa.
"Vielä on aikaa ennen pimeää ja kaaosta"
lausuin taas eilen runoilijan sanoin.
Siltä minusta nyt tuntuu.
Vielä sitä on, aikaa.
Olen vasta myöhäismurrosiässä
j. u. s. - jälkeen uudesti syntymän.
Haaveilemassa pois kotoa.
Irti pyrkimässä siteistä ja
pysähtyneisyyden peloista.
Merta edemmäs,
sinnekö pitäisi päästä...
Sinne, missä uusi ja ennenkokematon
tunkeutuisi ihon alle,
laajentaisi sydäntä,
kuohuttaisi veriä suonissa ja päässä,
saisi silmät auki
sammuneisiin suuntiin,
kaikuisi kuuloluissa
aariana elämän iloluontoisuudelle,
venyttäisi selkää suoraksi
kohdata kotisataman tyyneys
eräänä päivänä.
-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti