Rajoitan

Etsin joukon johon en kuulu.
Opettelen ulkopuolta.
Hiljenen syrjemmälle.
Katson hieman ohi.

Opettelen ulkopuolta,
tnnnustelen sivustaa.
Katson hieman ohi
sitä, mistä erotun.

Tunnustelen sivustaa
itseni äärilaidoilla,
sitä, mistä erotun.
Haluan olla vailla.

Itseni äärilaidoilla
hiljenen syrjemmälle.
Haluan olla vailla.
Etsin joukon johon en kuulu.

-

Yörunopiknikistä se alkoi

Mistä löytyisi pimiö?
Minä pimisen jo.
Minun ääreni ovat raukkamaisesti rajoilla.
Onko ö vasta seuraavan muhkuran takana?
En näe sitä,
aasta ja alusta puhumattakaan.
Aurinko tuijottaa minua
kuin Ö.Y. Lätti.
Kun pistän sen suuhuni,
johan sain,
ikioman pimiön.
-

Pelkään pystyssä pysyviä kuusia
Pelkään polusta erkanevaa toista polkua
Pelkään päistikkaa,
ja tikkalikkaa, vaikkei sitä taida ollakaan.
Pelkään banaanin banalisoituvan panaaniksi.
      Sitähän voisi luulla italialaiseksi.
Pelkään italialaista aksenttia,
kun se kuuluu korvan juuressa.
Pelkään puolikkaita,
pistorasioiden puuttumista,
vasemman jalan puutumista, ja oikean.
Sen jonka varassa tahdon seisoa ja kurkottaa
pelotta.
Päin sitä.
-

Maammo maan matonen
luuli kuulevansa kauniin kiitoksen,
mutta e-hei.
Ruohonleikkurin kahvoissa roikkuva epeli
huikkasi vastaan: He-hei!
Eikä aikaakaan, kun
RIKSRAKS SIKSSAKS
maammon kiharapää ihan paljaana ällöttää.
Milloin taatto tulee ja tekee tästä selvää?
Maammo taivaan iloihin lennähtää.
Uskonko tätä?
Onko tämä sitä elämää?
-

Kerran eräällä vaaralla
tuskaisen tien haaralla
kukki bakteeri.
Sen vieressä kapsutti sihteeri
tarkoituksenaan kuvitella
pateettinen trilleri.
Kansallista kikatusta kerääntyi päälaelle.
Nurkan takana vilahti hilleri.
Ja mainitsinko?!
Alussa oli Koli.

Kesäillan skumppaa

Apilat tanssahtelevat ruohikossa                                          

             hempeydeltä haisten
sylit täynnä
   kimalaisen juoda

Koivunrunko valaisee
juhlan rantapenkereelle
Veden vire löyhäyttää
    ilonsa keskelle
       tätä kuuta
-

Iltaan laskeutuvat säteet

kohtaavat veden kasvot

Lehtevä yleisö

sihahtelee suosionosoituksia
-

Harva heinä

nojaa koivun kylkeen

huokaa häpeämättä

vihreää lempeä

-

Tuulen alla

lehdissä huojuu

sata kieltä

-

Oksa hankaa oksaa     

Tuulen tahti lehdistössä

     vähemmän on vahvemmin

Vienosti soi murhe, 

               laulu ja liturgia
-

Tuulen hihat heiluvat

Se viittoilee eilen sinne, 

                    tänään tänne
Huomiseen vangittu häävalssi

saa siivilleen

  kuin huomaamatta

Vesi ei väsy

    se keinuttaa koko kesän

-

Kuuheinä

Heinä kaipaa helmeä, 

                    kasteesta kirkastunutta,

     odottaa tuulen henkeä, 

          vilvoittamaan haituvaiset toiveet

     

Heinämiehen varjo 

   pilven rintapielessä

     ylivoimainen, vastaanpanematon

-

Ajatellut sanat

Kuulaat, neulanterävät tunnit ja päivät,

           joina sanasi sain kantaakseni,
     kohottavat olkapääni kevyiksi

Kiitokset kihelmöivät pitkin selkää

-

Valon vaste

Harmaaksi kääntynyt mieli
sataa haaleaa vettä

Astun pohjamutaan
haukkomaan henkeä

Pelkässä valossa tulisin sokeaksi

-

Kuhan

Pitkästä aikaa siivosin
kuhan,
     siikaa kauniimman
     keskellä toria savuiseksi sulostutetun

Ennen
kaloissa ei ollut ruotoja,
       niin minua rakastettiin

Yksinäisyys
       sulkee verkon silmät

Kestämätöntä kestävämpää

Eban ompelemat
mittatilausmekot
      syklaamin punainen ja
      toinen pitsiverhoinen

                esteettistä balsamicoa haaveille

Pellava ei hetkessä
haihdu


-

Täyteys ja tyhjyys

Olen täydesti tyhjä.
Huomenna en tee mitään.
Mitään en tee.
Annan itseni olla rauhassa.

Huomenna en tee mitään
mikäli se minusta riippuu.
Annan itseni olla rauhassa,
huoletta ja hitaasti hiljaa.

Mikäli se minusta riippuu,
jätän lampaat laskematta.
Huoletta ja hitaasti hiljaa
kuuntelen aukeaa kuminaa.

Jätän lampaat laskematta,
mitään en tee.
Kuuntelen aukeaa kuminaa.
Olen täydesti tyhjä.

-

Säkeitä minusta

Herään aamulla 3.40

Haen kynän ja keltaisen kirjan, 

muistiini en luota

säkeeni edessä:

                       "Ulkoapäin aika hidastuu"

Sanat ripsahtelevat esiin

  toisistaan välittämättä

Säkeiden seassa

torkahtelen

  käsittämättä
Liikahtelen rajamailla 

           eivätkä säkeet ota loppuakseen

Uudelleen heränneenä

    käsialani sumuttaa minua

                      kuin uni

Grafologi ja runoilija

aloittavat yhteisen työn

-

Guruni Torsti nyökkäilee sydämen vierashuoneessa.

-