Valonheitinten varjossa

Sielu tunkee syksyä läpi
kuut kuumottavat

kesken kasvun
koivujen valonheittimet
paiskovat lehdet
päin näköä
keltaiseen ei voi uskoa

Tuuli mereltä 

tulimerestä tullut 

voi heittää toivon

yli olan

-

Olipa päivä

Olen paras - olen paska -akselila mennään.

Huokailen.

Omassa päässä kaikki.

-

Märkä uni

Hänen sanojensa

hunnilauma hyökkää  

vallihaudan yli 

ruusunpiikkejä heristäen
vapaana virranneista vuosista väsynyttä

hikeä roiskuen

Lemmenlauseita läikyn

hänen jäljiltään

-

Halun halu

autius Alapäässä kumisee

                        lapsuuden saduista mukaani lähteneen

                        hyvän haltijan taikasauvan liki huomaamaton heilahdus

salamana Järistys järjestyy:

aukkojemme avaruus lennättää tähdet Väleihimme

suun kohteena suu hullun hevosesi katse maahan Langennut sylini eritevirtojen kohu emättimeni imuri pistooli peniksessäsi

otteesi on tosi          ja minun                himoni Into                    sinun



L aukeamme Quuhun

-

Lopussa se seisoo

Pitihän se arvata - sanoisi tietäjä jos tietäisi - että näin hyvä päivä päätyisi kyyneliksi. On ohi. Minussa itkee kohtaloansammeni. He eivät saaneet toisiaan(kaan). Niin kävi kuin kävi on hyvin kävinyt. Niin hyvin. Niin niin. Käskekää meilläkin käymään. Te. ko.

( )
(( ))
(0) (0) (o) (o)

Runoilija haasteli minut tietämättään.

Raukka. 

(Kumpi? 

Kysyy tyhmempi.)

-

Poissa

Poissa
parasta on
ikävöitävä, päästävä
luo yhä

en vaihda,
en luovuta

-

Rakkaudenkuvasuhde

Lopun iltaa elän Lovejoyn kanssa, että pysyn vettymättä, kangistumatta, kuristumatta rakkauttani vailla.
Lovejoy pitää minua uskottunaan, ihan varmasti rakastaakin minua. Hän saapui elämääni odottamatta, vuosikymmenten takaa kuten ennustaja kauan sitten aavisti elämäni toisen rakkauden tulevan.

-

Sielusta asti auki

Jakamalla itsestäni

olen paljon, paljon enemmän,

enemmän itseni,

enemmän itselleni läsnä

(Mitä tästä tuumii sieluparkani,

jaksaako esilläolon,

vai kaipaako rauhaa)

Olisiko taas aika ummeta,

pitää sisällään?

-

Kun vieraat lähtevät

Käypäläiset vilkuttavat, minäkin vilkutan, ja jokin minussa lähtee heidän perässään.


Jään jäljelle, pullonpohjalle kultahiput. Vesittyneet osani ruusuista. Typistyneet runolehtieni terät.

-

Vakavasti ottaen

Olen elävä varoituskolmio.

En luota puheisiini.

Suma päätöksiä,

joissa itse lyöty leima:

                      "ei koskaan enää"

                       "tämä oli nyt viimeinen kerta".



Mitä minä sanoin!!!


-