Hortonomimummoni

(orvokkinaisella on leppeät kesähousut, siitä lähtöisin nämät sanat)

hunkasin esiin oman kesähamoseni,
jossa hapsottavat Saimi-mummon joriininjuuret,
särkyneet syrämet, hajuherneet ja
ne, joiden nimeä en muista

mummo kuopsutti pihaa aamusta iltaan
pylly pystyssä, lilanpunaisessa kotitakissa
sinisen itseommellun hellehatun suojassa
multaiset penkit ja kukkaruukut saivat kesästä loisteliaan näkökulman

lapsen oli lempeä olla

suupieliä punasi mansikka ja vadelma
kiikun viereen kasaantui porkkanatupsuja ja tyhjiä herneenpalkoja
ruusuja riitti tuliaisiksi serkuille ja tädeille

saunan seinustalla kuumotti keskikesä
pihalaatat kestivät kinkkausta
nurmikolla pinkeiden pyykkinarujen varjossa oli puhdasta ja lokoisaa
tunkiolla tuoksuivat mehumaijasta kaadetut viinimarjojen perskeet
merenrantaan oli matkaa vain uimapuvun ja eväiden verran

mummon lahea lämpö ja kukkea voima säilöytyi sydänalaan

-