Elämänohjerunoutta

Tietokirjemmasta hyllystä poimittu runo, elämänohjeeksi. Kun kerran asiaa.

Ihmisenpyörä

Joustava mieli
- Inner work

Luihin ja ytimiin Avoin mieli
Tyhjän paperin nautinto
Kultasuoni Luova mieli
Kirjoittamisen ihanuus:
Sanasi sun, Hoivasanat

Writing works

-


Katse kaukaisuuteen

Sano se suomeksi
Kuinka asiat ovat:
Elämän paras aika

Rakasta hellästi
Rakastumisen lumous Rakkaussuhde
Ihanat enkelit
Hullu rakkaus, Kaikki se rakkaus mikä minulle kuuluu
Miehet ovat Marsista, naiset Venuksesta

Kaikki on hyvin

Rakasta fiksusti,
Ajattele myönteisesti Ratkaisevat erot
Pelko pois
Selvästi juovuksissa Positiivinen nainen
Uskalla elää, Etsi itsesi, löydä paikkasi

Kalimera, Ellada

-

Hmmm...

Kauniisti katsottu

Karun kaunis mies.
Vaitonainen, vakava,
tummaksi taottu.
Minun eteeni annettu.

Vaitonainen, vakava
kuin syksyinen kuusi.
Minun eteeni annettu,
katsottavaksi kerralla.

Kuin syksyinen kuusi
- kaivatuksi kuviteltu -
katsottavaksi kerralla,
ohi kuljettavakseni.

Kaivatuksi kuviteltu,
tummaksi taottu.
Ohi kuljettavakseni
karun kaunis mies.
-

Enkeli Leo

Leo makasi silmät kiinni
arkussa
keskellä kirkon lattiaa.

En tuntenut häntä enää:
hän ei ollut läsnä,
ryhdikkäänä, nöyränä, ilahtuneena,
vierellä
niinkuin ennen.

Poissa oli hymy,
jolla Leo sanoi enemmän kuin ne tuhat sanaa

                - se oli siirtynyt viimeisille matkoilleen
                   meidän sydämiimme.

Kukkaseppeleessä paloi vielä liekki.

         
                 Leo

enkeli ennen aikojaan,
             ajallaan,
             aikansa jälkeen

meille,
    lähellään viivähtäneille

-

Annetut sanat

Lupasin.

Kirjoittaa.

Kaiken.

Pidän sanani.

Kirjoitan kaiken.

Minulta pyydetyn. 

Annan sanani.

-

Rimppana

Rimpuilen, roikun,

olen rähmälläni

sanoissa, soissa.

Säkeet säkenöivät.

Olen rähmälläni.

Silmissä pilkku vilkkuu.

Säkeet säkenöivät.

Niissä näen merkit.

Silmissä pilkku vilkkuu,

pisteet pakenevat.

Niissä näen merkit

mielestä ja mahdista.

Pisteet pakenevat

sanoissa, soissa.

Mielestä ja mahdista

rimpuilen, roikun.

-

Tosi naisia ja mies

Sadulta taas vohkittu...Kirjahyllyrunoutta...

Angela ja rakkaus   (rivi 1)

Miksi olen?
Nyt sinun täytyy
Sattumankauppaa Selibaattipäiväkirjat
Ennustaja:
Mansikoita marraskuussa
Sano että haluat!

-

Eva Luna    (rivi 2)

Suu kiinni ja ole kaunis
Kuun maisemissa
Jos tämä katu osaisi puhua
Näkymätön Säestäjätär
Katsokaa minua: Ihmislapsi luvatussa maassa
Vielä yksi asia
Askel tyhjyyteen
Herra Quin esittäytyy

-

Mitäs nyt tehdään?    (rivi 3)

Älä kerro salaisuuksia
Elämä pelissä
Niin paljon parempi mies
Hotelli eläville
Tuomari Muller, hieno mies
Syvästi kaivaten, Tamara
Mieheni, Rakkauden hedelmä, Kaipuun sininen kukka
Toinen kattaus, Yhdessä
Vaarallista kokea
Puoli volttia kerien
Bolero
Rakasta tänään - huomenna
Avarakatseinen mies

-

Räätälöityä rohkeutta

uuden elämän
ensimmäiset seitsemän vuotta
virittivät minulle
rohkeuden ansan

kahdeksannen vuoden alkajaisiksi
petyin itseeni
vältellessäni rohkeita ratkaisuja
- kokoa xxl
kuten kokoni edellyttäisi

viisas nainen antoi minulle kahden askelman ohjelman:
Hidasta! Rauhoitu!

tarvitsen rohkeutta olla tekemättä isoja ratkaisuja,
                                                                 uusia asioita,
                  rohkeutta olla riehaantumatta,
                                              ryntäilemättä
                               kaikkien houkutusten edessä,
               
       vaikka aikaa on jäljellä yhä vähemmän

ole rohkea, sanon minulle,

ole rohkeampi kuin uskallat

-

Perjantaiprunoutta

olen hukannut avaimen
avaimen, jolla voisi avata

avain on eksyksissä
piilossa itseltään
ja sydämeltäni

etsin sitä läheltä ja kaukaa
valovuosista, verkkokalvolta
sieltä minne silmä kantaa, sieltä mikä on liian lähellä

kuuntelen hiljaa ja hitaasti kaikki äänet
tunnustelen vastaantulevien kasvoja
kysyn heidän silmiltään

luovutan lukon käyttöoikeudet etukäteen
sille, joka takoo avaimen kotoisasti
minun lukkooni loksahtavaksi

eivätkä hukassa ole ainoastaan
avaimet vaan myös ovisilmät, saranat,
                                kynnykset ja kamanat

                     kaikki on

lukkojen läpi virtaavat oudot sanat
- en tunne kieltä, en äänensävyjä, en etymologiaa

avaimenreikä on ruosteessa,
          yksinäisten kyyneleiden virta
        odotuksen samea vesi,
                   on vuotanut vuosirenkaiden välit olemattomiin

ruoste ei enää parane
             se lupaa kulkea mukana maailmani päätepisteeseen

raaputan ja raspaan,
mutta kiiltoa ei enää palauta mikään

se, mikä kiilsi ja kimmelsi, on ohi

kaiken päälle laskeutuu raskas pöly
enkä uskalla pyyhkäistä sitä pois,
ettei kaltevan pinnan noki ja naarmuisuus paljastaisi
sitä, minkä olen antanut hiertyä henkihieveriin

-

Kohtele lähimmäistäsi hyvin

rakastan elämääni

mutta kuten muissakin rakkaussuhteissa
sitä huomaa kohtelevansa rakkaintaan huonommin kuin haluaisi

lähimmäiselleen kiukuttelee,
osoittaa mieltään,
vaatii liikoja

osaamatta sanoittaa tunteitaan ja toiveitaan
                         ilman virhetulkinnan mahdollisuutta

elämäni ansaitsee parempaa

sitä on rakastettava ehdoitta,
omien vapaaehtoisten tahtomisten kertotauluna

vielä on aikaa pohjustaa lopullista kuvaa, joka piirtyy silmiini
vähän ennen kuin se on eletty
                       - oma rakkaimpani, tämä elämä

-

...tutti

Helin innoittama listaus. Tänään...

1. Itketti, kun en tullut kutsutuksi.
2. Ilahdutti, kun useampi asiakas osti suosittelemani kirjan, tai kaksi.
3. Hikoilutti, kun join aamuteetä.
4. Ihmetytti, kun ystäväni kysyi lupaa ostaa mekon, joka olisi ollut minusta ihana, minulle.
5. Suututti, kun en muista näkemiäni unia.
6. Raivostutti, kun olen pettynyt itseeni.
7. Haukotutti, kun istuin rennosti autossa matkalla Sotkamosta kotiin.

8. Harmitti, kun kaikkea, mitä toivoo, ei saa.

9. Nauratti, kun kollegan kanssa heitettiin lempeää herjaa itsestämme.

10. Riemastutti, kun tämänpäiväiset kirjoitukseni saivat myönteistä palautetta.
11. Hymyilytti, kun 4-vuotias asiakas toimitti asiaansa, nimipäivälahjaa veljelle.
12. Kauhistutti, kun kohta syksy saa ja minä en.

Hmmm...

Maltin mahdottomuus

maltti ja innostus
lätkivät toisiaan korvallisille
joka kerran, kun unelma
on toteutuvinaan

innostus mätkii maltin kumoon
nauraa, vislaa ja räkäisee ylimielisen klimpin

kun malttiparka kompuroi pystyyn,
unelma on jo ohittanut minut
tuttua kiertotietä

se on mennyttä tulevaa

on totuttava
odottamaan
loppuun saakka

-

Runohyllyrunoutta

Satu antoi kimmokkeen. Siis runoteoksia Ahdista alkaen.

Leikkilauluja!

Sanat

2 kiveä, 27 sanaa

Turvallisuusnarkomaani

Profeetta

-

Mietelmiä

Joku soittaa pianoa.

Magdaleena ei itke enää.

Mikä mies,

   sorsanpoikanen,

     vääränlainen mies.

Kurkistus kaivoon

Sarveisaikoja.

-

Laulava pato

O niin kuin omena.

Kaikki on toisin

ilman sinun rakkauttasi.

-

Hukkaperän lauluja

Pysäytyskuvia:

      joulu

      kantele
      keuruulainen impromptu

      kosket

      sanat.

Luonnollisesti.

Sanataitelija kävi täällä

- arpinen lemmen soturi.

-

Lasimaalaus

Marginaaliin kirjoitetut: 

naarassika

-

Päivä jonka saimme elää

Andien mainingit,

joki vei ajatukseni,

               päivät kuin nuolet.

Kaikki elämän valo

Virralla

kulkurivarpunen.

Hiljaa, nyt se laulaa!

-

Jäähyväiset amiraalille

Päivät ja yöt

Maa on tähtien taivas.

-

Onnenkoukku

Ilo ja epäsymmeria

virran molemmin puolin

Kitara, tähdet ja kuu,

punajuova,

unikonpunainen ovi.

Aikansa kutakin,

terapeuttini sanoi,

äiti sanoi.

Siksi seurustelen varkaiden kanssa.

-

Ankara hallan vaara

Sata Szymborskaa

- aivan kuin joku itkisi, Duende.

Ihme nimeltä me.

Kaipaus,

oljenkorsia,

päivä päivältä rakkaampaa.

Rakkauden kolme kehää,

valitusvirsiä valkoisille heteroille.

-

Intialainen lippalakki

Kaipaus

- vuosisadan rakkaustarina.

-

Stockan kulma

Tuuli tuli ja meni,

           laulu ajasta.

Seppele.

-

Helikonin lähde

naispatsaita

kädettömän taputukset

jumalan sumu

       - largo 

-

Ylivieska

Onnenpyörä

yömatkat

   pitkästä ilosta

Virran molemmin puolin

                              Delta.

Keskustelu perhosen kanssa

Pienellä rakkaudella on suuri ääni.

-

Painolastitta

Unelman vyöryessä ylitseni
kuin valtamerilaiva,
matkalla uudelle mantereelle
ruuma on tyhjillään.

Kuin valtamerilaiva
unelma halkoo vastavirrat.
Ruuma on tyhjillään
uuden kuun ja auringon valossa.

Unelma halkoo vastavirrat
ymmärtämättä pelätä.
Uuden kuun ja auringon valossa
kaikki on täyteläisimmillään.

Ymmärtämättä pelätä
matkalla uudelle mantereelle
kaikki on täyteläisimmillään
unelman vyöryessä ylitseni.
-

Siunattu facebook!

Heti aamutuimaan

yksi unelma alkoi kutitella olkapäitä,

siiventynkiä tunkemaan

Terminaalivuodeosastolla, jossa makaavat

koomaan vaipuneet unelmani,

yksi heräsi yllättäen henkiin

Silkka ajatus

jo auttaa sydäntä
leijailemaan

-

Tosi uikutusta

mull ei oo mitää
mull ei oo ketää

miä viiti mitää
miä osaa mitää
miä saa mitää

mitä miust
miä kuitenkaa mitää
mulle millokaa mitää eikä ketää
miä mitää
enää
ikinä

mitä mitä mitä miä oikee uikutan???

-

Ikävä ikävä ikävää

Minulla on ikävä
sellaista, mistä en tiedä.
Kaipaus kiertää rauhattomana
rintakehää ristiin rastiin.

Sellaista, mistä en tiedä,
on maltettava odottaa.
Rintakehää ristiin rastiin
piirtyy aarrekartta.

On maltettava odottaa
sitä, miten kauniisti
piirtyy aarrekartta
sisältäen kaiken.

Sitä, miten kauniisti
kaipaus kiertää rauhattomana
sisältäen kaiken,
minulla on ikävä.
-

Viime yönä ennen kahtatoista

se, mikä on oikein,
hyvin,

oikein hyvin,
juuri niinkuin pitääkin olla

on joskus niin haikeaa,
että itkettää

silloin kun se, mitä voisi olla,
           jos monet asiat olisivat toisin,
käy lähellä

on elettävä näin

öiden yli
-

Päivät nimiä vailla

päivät eivät pysy paikoillaan

ne vaihtavat tulojärjestystään
enkä muista, mikä päivä on nyt

vapaapäivät, työpäivät, pyhäpäivät
nimettömiä jokainen

yritän muistaa aamun ja illan
erottaa niiden välisen päivän ja yön

käännyn katsomaan taakseni
näen pelkkiä eilisiä

huomiset näyttävät eilisiltä
jo ennen kuin ne ovat kulkeneet tämän päivän kautta

minä olen nyt?
entä huomenna?
olinko minä eilen?
milloin minä aion olla?

-

Väristystä

virittelen verkkoja

värisen sokkeloisissa sanatarhoissa
    totuuksien takahuoneissa

sanon sanoitta
 kuin soittelisin lyyraa
   tuntematta nuottiakaan
    kielten kauneuden varassa

jalkateräni tutisevat
  kuin olisin antanut kaikkeni
                    louhikkoisen vuoren rinteille

pudotan käsistäni sateenvarjon,
        jolla olen varjellut elämääni
               katalasti kostumasta
               harmista homehtumasta
luullen, että kuivana pysyminen olisi onni ja autuus

lasken verkot ylitseni

-

Pää kallellaan

aurinko, tuuli ja vaakasuora vesi

       tilaa kallistaa päätä kaislojen kuhinan puoleen

jospa se siellä lymyilisi
elämäni seuraava tarkoitus

koukistaisin polviani
kumartuisin

astuisin aikomiani askelia apilapellon laitaan,
                       missä on minun keinulleni koti

elämä kuin vastapesty pellava,
  joka tuntuu iholla

-

Hiljaa!!!

elämän ääniä ei pääse pakoon
on löydettävä hiljaisuus itsestä
keskityttävä tuuliin ja vireisiin,
                     jotka pyyhkivät pois

huomionosoitukset on ohjattava
korvanlehden taa
oman äänen äärelle

-