Sees

Sielu on sammalen peittämä saari, 

kaipuu kelluu kuunsillan alla.

Veden äärtä, eilisen suuntaa ei kuule 

ennen kuin antaa illan laskeutua kiven taa.

Auringonpaiste paiskaa pimeälle kättä.

Hämärä on raja, 

joka erottelee toivon ja tahdon.

'Milloin' ja 'miksi'

arvuuttelevat huomista päivää,

tai vieläkin pidemmälle.

Yöpilvien alta tähdet

kirkastavat uuden aamun

väistämättä,

vastaan väittämättä.

Kuu kääntyy uudeksi auringoksi,

tekee tilaa varjojen väistyä.

On syntynyt sees.

-