mutta jos kun

Itken syliä.
Syliänikin.

Hyvästelemisellä on monet muodot.
Sydämeen mahtuu jäämään monia.
                                          Erikokoisia sydämensärkijöitä.
                                          Mielitiettyjä.
Huomaamatta, huomiotta
kalpenevat, kutistuvat, kauhtuvat.
Uudessa valossa.
Muistuvat mieleen avainsanoista. Aikansa.
Häviävät monolähetyksissä kuulumattomiin,
ja lopulta sielun stereoissakin.

-

Kun keskipakovoima hellittää otetta,
unelmat meinaavat kaikota.

En anna. En suostu.
Heti huomenna jatkan
         huolimattomia unelmia,
           uskomista,
              tilan tajuamista

ja ajan...
.

Puutetta, mutta jaksan

Yhteenlasken.

Laine kerrallaan. Laulettuna.
Yhtenä iltana. Laulettuna.

Auringosta viileä Uskon päivä. Ohitettuna.

Niistä kertyy puutostila.
Ikävä ikävä.

Muistan rakastamani päivän.
Lumisen ja jäisen järven rannan. Auringosta tulvehtivan taivaan.
Paljaat kasvot ja korvat.
Pefletti pepun alla. Jaloissa lämpöä hohtavat huopikkaat. Jalokaakaomuki huulilla. Rakkaudesta ripsivä risunuotio. Pinnalta kuuma, sisältä kylmä b-luokkainen makkara juuri vuollun tikun nokassa.
Vierellä toinen kivellä istuja. Mies, joka rakastaa. Mies, jota rakastaa. Yhteinen mennyt ja tuleva. Ainakin tämä hetki. Puheen porina ja helppo hiljaisuus.

Nostan maljani sille. Kiitän. Kiitän paljon.
Hengitän.
Siksi minä jaksan nyt.
Ikkunantakaisen kevään.

Koska viivan alla on.

-

Jos olisit lähtemättä

kun kellossa on lähdön aika
  silmät hikoavat kylmää kastetta
      käsi luopumisen tuskasta verillä pitää lähtijän laahuksesta kiinni
                                                      viimeiseen katseeseen asti
                                                         selän kääntymiseen

mutta elämä ei kysy mitään

                    takaraivossa himmenevien valokirjaimien varjossa                         
                      lukee selkein kirjaimin:
                      on mentävä

-

Laahus

pikimmiten on huhtikuu

sieluni laahaa perässä... 

raahustan ryömintäkaistaa 

ja siksi kai aika ajaa ohi

    jatkuvasti itseään kiihdyttäen

tasapainon tähden mieleni on edellä aikaansa,

   ja kun on oikea aika,

      olen mennyt jo 

ohi

-

Uskottavattomuutta

Olen hyvin hukassa.

Hassahtaneen eukon maine

kärsii omissa silmissäni,

kun keskinkertaisuuden voima ei enää pakene minua.

Hassahtaneen eukon maine

on ollut tarvittava pintasilaus.

Kun keskinkertaisuuden voima ei enää pakene minua,

uskottavuuteni on kriisissä.

On ollut tarvittava pintasilaus,

tuo mieltymys marginaaliin.

Uskottavuuteni on kriisissä.

Uskottavuuteni ei ole enää uskottavaa.

Tuo mieltymys marginaaliin

kärsii omissa silmissäni.

Uskottavuuteni ei ole enää uskottavaa.

Olen hyvin hukassa.

-

Kevään sävel

Vitutus ja suru,

mikä pari, 

varjon lapset käsikkäin.

san. Tarja Itäinen

säv. Ylva Yksinäinen
sov. Elämä Itse

-

Kaksi osaa

Åidinaikainen omenankukkamuki

-  toinen niistä, jotka vielä jäljellä olivat -

pudotti korvansa.

Kahdessa osassa se

kirpaisi ja riipaisi,

        mutta tilan tajusin,

              äidin kokoisen
                     varjottoman.

-

Kipeä reuna

Sydämen reuna on kipeä.
Kosketus ei ehtinyt ulottua syvemmälle, silti
ehti satuttaa läheiseksi
ennen kuin käsi vetäytyi pois.

Kosketus ei ehtinyt ulottua syvemmälle, silti
poltti sieluun rokaman.
Ennen kuin käsi vetäytyi pois,
se jätti kytemään surun,

poltti sieluun rokaman,
jota ei noin vain sipaista pois.
Se jätti kytemään surun,
joka haaletakseen kaipaa aikaa,

jota ei noin vain sipaista pois.
Ehti satuttaa läheiseksi,
joka haaletakseen kaipaa  aikaa.
Sydämen reuna on kipeä.

Hautuu maa

Allamme hautuu maa.
Toiveiden ja haaveiden siemeniä
poveen piilotettuna.
Uskollista odotusta rinnat pullollaan.

Toiveiden ja haaveiden siemeniä
riittoisasta elämän kokoisesta pussukasta.
Uskollista odotusta rinnat pullollaan,
pää korkeammalla kuin haavan lehdet.

Riittoisasta elämän kokoisesta pussukasta
voi valita syntyväksi tulppaanin tai tiikerin.
Pää korkeammalla kuin haavan lehdet
irtiottaa auringosta kaiken.

Voi valita syntyväksi tulppaanin tai tiikerin
poveen piilotettuna.
Irtiottaa auringosta irti kaiken.
Allamme hautuu maa.

-

Aiheeton hätäjarrutus?

tutulla juna-asemalla
matkalaukku odotti
    olin poikennut ostoksille,
     mutta onneksi tajusin lähteä ajoissa asemalle päin
              pimeässä näkyivät jo junan valot, vaikka oli päivä

asemalle oli kuljettava monen sokkeloisen, hämärän huoneen läpi
                                       huoneissa oli epäilevästi katselevia vierasmaalaisia,
                                                                rikkinäisiä kapeita portaita
                                                                ahtaita oviaukkoja
       oli mahdotonta tietää mitä kautta olisi pitänyt yrittää

       olisi pitänyt juosta, mutta taas kerran jalat olivat jäykät ja hitaat

junaan päästyäni huomasin jotain jääneen
     painoin ovenaukaisunappulaa vaikka juna oli lähtenyt jo liikkeelle
             ja järkytyksekseni huomasin, että invalidiportaat aukesivat
                 - turhasta hätäjarrutuksesta joutuu maksamaan!
                 
huusin samassa vaunussa oikealla lasisermin takana istuvalle kuljettajalle painaneeni nappia vahingossa
      hän peruutti silti ja totesi pahanilkisesti, että veronsa pitää maksaa
      mutta minulla ei ole varaa maksaa tällaisesta virheestä!  
                        odotin kauhulla, kuinka pitkälle hän peruuttaa
                                          hätäasemalle, jossa todennäköisesti on sairaala

yritin rinta pakahduksissa selittää, vakuuttaa, vannottaa, vedota kuljettajaan pysäyttämään junan,
           mutta mikään ei auta

-

Siis ettäkö uneni tuntevat minut. Huh huh...
Kiitos vinkeistä minulle! Kunpa osaisin ottaa opin.