Mantelipuutalo
Minun taloni. Elon, ilon ja valon talo.
tiistai 27. maaliskuuta 2012
Kaksi osaa
Åidinaikainen omenankukkamuki
- toinen niistä, jotka vielä jäljellä olivat -
pudotti korvansa.
Kahdessa osassa se
kirpaisi ja riipaisi,
mutta tilan tajusin,
äidin kokoisen
varjottoman.
-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Uudempi teksti
Vanhempi viesti
Etusivu
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti