Itken syliä.
Syliänikin.
Hyvästelemisellä on monet muodot.
Sydämeen mahtuu jäämään monia.
Erikokoisia sydämensärkijöitä.
Mielitiettyjä.
Huomaamatta, huomiotta
kalpenevat, kutistuvat, kauhtuvat.
Uudessa valossa.
Muistuvat mieleen avainsanoista. Aikansa.
Häviävät monolähetyksissä kuulumattomiin,
ja lopulta sielun stereoissakin.
-
Kun keskipakovoima hellittää otetta,
unelmat meinaavat kaikota.
En anna. En suostu.
Heti huomenna jatkan
huolimattomia unelmia,
uskomista,
tilan tajuamista
ja ajan...
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti