Jo puoliunessa kohtasin minut. Olin joltisenkin hikinen - on pitänyt vetää muutamana yönä peittoa päälle, tähän saakka olen pärjännyt lakanalla - ja kohmeinen - hormonit tukkivat kaikki tiehyet, se kangistaa. Kello on monena aamuna ollut hämmästyttävällä tarkkuudella kahtakymmentä vaille kahdeksan, kun katson kohti. Päässä kohisi:
missä ovat saappaat... se häälahja pitää tehdä... miten ne häärunot menevätkään ( ja lausuin ne itselleni ääneen, en muistanut joka kohtaa)... ehdinkö opetella häälaulut ulkoa... sunnuntaina pitää jaksaa suunnitella kirjoituskurssin sisältöä... rekvisiittaa seuraleikkeihin pitää valmistella... mitkä kengät laitan häihin... kirjakaupan virkateepaidat pitää pestä... mitä unta oikein näinkään... kylmäkallet pitää laittaa pakkaseen... muistavatkohan ilmoittaa kurssilaisille aikataulumuutoksesta... olisi pitänyt laittaa ihan toinen kuuruno kilpailuun... mitähän siitä seuraa, kun isäni eroaa ja jää yksin... on se L yks piip kun oli eilen kuin ei muistaisikaan mitä on luvannut... jokohan ohjaaja laittaa lopputyön tänään niin että sen saa moodleen... mitähän Taiteiden päivässä on huomenna... onkohan Anne vielä kipeä vai tuleeko töihin... en haluaisi nousta vielä...
Kymmenen jälkeen oveen koputti P. Pehmeä tapa tulla luo. Ilahduin. Asiakin oli ilahduttava: pussauskoppi. Se ei meille riittänyt. Puheet ryöpsähtelivät vanhuudenmuistisairauksista rakkauden suvaitsevaisuuksiin ja suvaitsemattomuuksiin... kirjoihin, tietysti, kun ne tuossa pönöttävät värillisissä riveissä... (P lainasi Taisteluni ja toisen dekkarin)... Suomussalmen kesäteatteriin... kirjoittamisen maailmoihin... ja päädyttiin taas pussauskoppiin... tapaamisiin maanantaina...
Kirjakaupalla lukupiirit vilahtelivat puheissa.. MR, ilmielävä lukupiiriläinen, tuli ostamaan 'jonkun' kirjan. Keskustelu eteni hyllyjen väliä. Hän osti kolme: Neron elämäkerran, Brooklynin, Carpelanin... hyvältä tuntuu, kun pääsivät hyvään kotiin.
S kävi ostamassa uuden Tervon, Laylan. Sanoi, että uusi Hotakainen on juonetonta pohdiskelua. Piteli kädessään kahta kaksikymppistä. Olin antanut hänelle yhden liikaa. Rehellinen mies. Kassa erotti illalla kuitenkin.
T selaili ruutuvirkkauskirjaa, jota haaveili ja himoitsi jo maanantai-iltana, kun istuttiin pelargonioiden varjossa terassilla. Ladoin pinon virkkaus- ja neulekirjoja pöydälle. T osti neulekirjan pipoilla. Sanoin, ettei tarvitse odottaa jouluun, kun uudet ohjeet polttelevat. Itsensä saa tehdä iloiseksi tässä ja nyt. T lähti ostamaan itselleen vielä uudet jumppahousut, innokkeeksi.
Eräs rouva bongasi minut, kun tulin takahuoneesta: "Juuri teidät halusinkin tavata... Haluan kiittää, että löysin kesällä Sirpa Kähkösen." Kädessään hänellä oli Neidonkenkä. Muut oli jo lukenut. Koska rakastaa karttoja, osti Tammen ison karttakirjan, jossa on valtavasti hakusanoja. Jaoimme rakkauden ja muistelin omaa WSOYn karttakirjaa, josta jo äiti ja isä katselivat paikannimiä ristisanoihin... Siinä kartassa on kaikki oikein... sen pehmeät maisemat hyväilevät...
Ennen töistä lähtöä tutkin kirjarivejä. En nähnyt yhtään kirjaa, jonka haluaisin lukea juuri tänään!!! vaikka pari viikkoa on tuntunut, että lukemista vaativia kirjoja tulee Kirjavälityksen lootissa niin paljon, että tuskastuttaa. Lopulta kohtasin Erlend Loe'n. "Hiljaiset päivät Nigellan lumoissa". R sanoi, että joku oli pistänyt sen keittokirjoihin.
YouTube-vaelluksella kohtasin amerikkalaisia tähtiä... What's my line? Ihailen Peter Ustinovia, Gene Kellyä, Alfred HItchcock'ia, Jerry Lewis'iä, Groucho Marx'ia, Woody Allen'iä, Dustin Hoffman'ia, Danny Kaye'tä, Doris Day'tä... Hupaisa formaatti... Hymyilyttää...
Illan viimeisen kohtauksen järjestän itseni kanssa. Menen valkeisiin lakanoihin sanojen seuraan...
Kurkistellessani oven pielestä tupaani, ihmettelen, miksi olen täällä... mitä oikein haluan sanoa... mitä minun pitää kirjoittaa... ehkä menen takaisin portaille miettimään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti