Syksyn sana numero viisi.
Harmaa. Koko maailma on heikosti harmaa. Kesän mittaan himmennyt ikkunaruutu korostaa mitäänsanomatonta maisemaa. Ihmisten puheet harmaantuvat kuin syksyyn ehtineen vanhuksen harva päälaki. Mieli on ankea eikä mikään maistu miltään. Suklaakin muuttuu kropassa yön aikana harmaaksi massaksi, joka kangistaa niin, että henkilönostokurki sängyn vieressä olisi aamuisin tarpeen.
Viisi haahkanuntuvan harmaata päivää viikossa.
Syksyn sana numero kuusi.
Kiittämättömyys. Syyskuun lopussa tuntuu jo siltä, ettei tänäkään vuonna ehtinyt tehdä mitään. Mitään siitä mitä hyvinkin aikoi ja vakaasti päätti. Uskoi elävänsä.
Kuudesti laukeava arjen ansa.
Syksyn sana numero seitsemän.
Sepalus. Sepalukset pysyvät kiinni. Humalaiset miehet ovat hukkumatta siihen saakka, kunnes heikot jäät ovat valmiita kannattelemaan sen hetken, että mies ehtii niin kauas rannasta, että hukkuminen onnistuu. Naisten pitkistä kalsareista sepalus puuttuu. En muista olenko tavannut koskaan miestä, joka olisi kaivanut pippelin esiin sepaluksen kautta, pissiäkseen tai muuten.
Seitsemäntenä päivänä hän lepäsi. Paranteli olonsa. Hukkumatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti