Helmiä kuussa

korvat harhailevat,

eivät usko kuulemaansa,
kun helmikuu hipoo hetkellisiä totuuksia

pakkasen kireys puristaa esiin
huuran ohuet, salassa pysyneet kaipaukset

nekin, joita ei auringon hämätessä suostunut huomaamaan

sydämen posket ovat paljaat

- paljauttaan hämmentyneet
pyrkivät punoittamaan

odottavat elämän kämmenen lyöntiä

- paluuta kevääseen,

jolloin valo taas saartaa sen kipeimmän, 

rakkauden raadollisuuden,
koleisiin kammioihinsa

-