surun pohja
tuntuu viiltona vasemmasta rinnasta koilliseen
taiteilen huikeimman näyn
ja tämän hetken väliin kiristetyllä karhealla köydellä
en näe tasapainoa
huojahtelen niin että kadotan sen minkä juuri luulin löytäneeni
hädissäni pudotan sen saavuttamattomiin
valahdan sorasta karkeaan ja kylmään maahan
häpeilevän, harmaaksi hiutuneen hunnun viereen
ohimoiden vavahdellessa ontuvaa rytmiä
tiaaran helmien himmetessä tulevaa vasten
peitän kipeän kraaterin harmaanmustin havusiivin
kirvelen koko ruumiillani
piirrän puisen ristin taivaalle
yläpuolelle itseäni
-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti