Univelkaa

Sen uni on minulle velkaa.
Olen pyytämällä pyytänyt
vaaleanpunaisella piirrettyjä kuvia,
niitä taivaallisen kauniita.

Olen pyytämällä pyytänyt,
pyytämättä uskonut saavani,
niitä taivaallisen kauniita
näkyjä lempeistä aamuöistä.

Pyytämättä uskonut saavani
kyllikseni sitä mitä tarvitsen:
näkyjä lempeistä aamuöistä.
Otsalleni rakastavan sydämen.

Kyllikseni sitä mitä tarvitsen.
Vaaleanpunaisella piirrettyjä kuvia.
Otsalleni rakastavan sydämen.
Sen uni on minulle velkaa.

Säärintama

rinnassani tihuuttaa sade
korvien välillä on kolea taival,
johon ei osu sateenkaari
eikä paista päivä

satakoon!

sisässäni on syys

se sammuttaa kiihkeimmät kipinät
verhoilee viileään silkkiin minun paloni
pidättää oikeuden lyhentää askeleitani
ja iltojen iloista puolet

istun ja odotan
kuurona, mykkänä ja moitteettomana

niin kauan, että hiivun hitaaksi ja hämäräksi
yli huomisen
seuraavan sateen varjoon

-

Tuhat ja kaksi yötä

tuhat ja kaksi yötä

eikä yhtään

yhteistä

- paitsi ystävyys

serenadien perimmäinen tarkoitus on pudonnut maan pinnalle,

mutta niiden sulokkuus löytää sisäisen sanattomuutemme

sitä kirkuvat mustiin pukeutuneet pääskyt,

viheriöivät kuusten keinut,

humisevat charmantin harmaat aallokot,

vakuuttavat menneiden aurinkojen suorasukaiset säteet

näemme toistemme syvyyksiin

muistamme vuosirenkaiden väleistä pilkottavat painajaiset,

etelätuulen suojaamat tyvenet,

hempeän huolettomat hämärät,

räjähtävät onnen rääkäisyt

ymmärrämme, että olemme yhtä 

- turvassa

ja silti täysin omillamme

nykyisiin vuosiin viivähtänyt valo ja voima

antaa meille kaiken tarvittavan

jäljillesi jää viisaus:
"minkä tarvitsisi olla paremmin?"

- kiitän sinut 

  sadannenkin kerran

Hengenvetoja

vuoroin huohotin odotuksen voimasta
vuoroin pidättelin hengitystäni
kunnes Kuhmon portilla pyysin minua olemaan levollinen

merkitsin mieleni karttaan
Kuhmo-talon
pressitoimiston
lipputoimiston
tuulisen järven rannan
kirkon

liitin siihen ihmisten musiikillisia kuvia,
soinnukkaita sanoja,
I.K. Inhan maisemien merkityksiä

napitin
nauroin
uudistin unelmiani
kastelin kiireettömät kenkäni katukäytävien valuvissa vesissä

poistuin pohjoista bussireittiä
mielessäni paluulippu
muassani runoja ja sävelkulkuja,
jotka toisivat minut takaisin

ennen kuin ehdin aivastaa

-

Kuhmon henki a.m.

Kuhmon hengen aavistus

ikkunanrakosista viuhuvana pääskyjen kiihkeänä kritinänä
Otonkosken keimailevina kirjainryppäinä
mustasta ja harmaasta piirtyvinä Bremerin pysähdyskuvina
200 vuotta vanhoina sävelinä Beethovenin tapaan

Olen ymmälläni
ammollaan
hymisevä hipaisu huulilla
sydänala hellänä.

Mistä raoista henki minuun tunkee,
kun astun kamarimusiikin maahan,
ja taivaaseen?
-

Oman mielen ohjauskeskus

Minkä tarinan omakseni valitsen?
Mitä tarinaa haluan elää?
Antaudun.

Miten saan asiat näyttämään haluamaltani?
(Jos tietäisin, mitä haluan...)
Millaiseen peiliin katson?
Antaudun.

Miten saatan sietää romahduksen toisensa jälkeen?
Antaudun.

Mihin uskon?
Millaisen tulevaisuuden itselleni sallin?
Antaudun.

Antautuisin?
Jos antautuisin?
Antaudun.
_

Libretto

Olavinlinna.

Heinäkuu.

Oopperajuhlat.

Kuvaruudussa.

Kaikki tuo tuttu ja ihana tunkeutuu tähän hetkeen:

äänet, hajut, valot, ilmavrrat, tunnut,

hekumallinen musiikki.

Kameran silmän kautta eteeni maalataan

entisen elämän maisemat vesineen, kallioineen, muureineen ja taivaineen. 

Ne koskettavat muistiani.

Palaan hetkeksi niiden silmien taakse,

joiden kautta silloin elin.

Kaikki se dramatiikka,

oopperan lavalla

ja minussa.

Olimme vertaiset. Verrannolliset.

Kaipaan siihen syliin ja suohon,

henkeen ja hekumaan.

Kun paloin elämälle.

Enkä kuitenkaan kaipaa.
Sain siivet.

Hehkun vieläkin.

-

Alukset

silmien alukset
pitelevät sadetta,
joka väistämättä  kastelee
                    kannet ja katot

sydän hytissä hytisee

merellä on valta
järvellä peittävä pinta
joella vastaanpanematon voima

lammeksi mielivä lammikko
ei unelmansa laajuuteen ennätä,
tuulella on aina aikaa kuivata se
   ilman virta vaeltaa pisimpään

yksikään alus
- silmän tai pään
ei pysy kuivana
ei kostu iäksi

sydän jää kannen alle
antamatta vapauden tunteelle alaa

-

Määränsä

Onneksi kroppa väsyy,

ja pää.
Tuntuu hyvältä, että on Runoviikon viimeinen päivä. 

Etukäteen ajateltu suru muuttuu onneksi.

Alkaa kaipuu ensi kesään.

.

Runosään yläkilvet

Kirkkaat yläkilvet
hehkuttavat syvänsinistä,
korkeanpunaista,
vahvanvalkeaa,
kiihottavaa keltaista,
mukaansatempaavaa oranssia
julistaessaan tärkeysjärjestystä

Sanat, sanat,
sanat, sanat,
sanat, sanat
soinnut
sävelkieli

Sanojen ja sävelten yhteinen elämä
mutkikas masurkka,
neitseellinen valssi,
ruumiin nesteitä valuva tango,
transsiin tykittävä rock'n roll,
eloon hytkyttävä humppa
askeltaa runojen riveillä

Tanssin runosateen tahdissa
viisi päivää
viidesti päivässä
ja enemmän

Elämänhiki, terheninen tuska
vahvistaa runosuonet
tehopesee ja huuhtelee tiehyet
teroittaa minulle kaiken elintärkeän

Palauttaa minut minulle

-

Kesken juhlan...

Kesken juhlan pilkisti pikkuruikkuinen herra M
- siis herra Masennus, aivan oikein veikattu -
hartioiden takaa kohti kirvelevää silmäkulmaa
ja valisti kasvonsa minun puoleeni.
Olin vajoamassa polvilleni.

Talkootoverini toi terveisiä työmaalta,
postikortin!

Keltaisen kortin kuvassa lukee:
"Ihanalle ihmiselle!"
Päälle liimattuna ylimääräinen "priority" -merkki.
Taakse on kirjoitettu hämmentävän koukeroisella mustalla tussilla:
" Tarjalle iso kiitos
eräältä juhannusviikon
asiakkaalta, jolle myit
3 pokkaria suosituksin.
Lämmintä kesän jatkoa
t: Juho"

Hetkeä myöhemmin
istuin kuuntelemassa
Fernando Pessoan runoja
elävän nuoren miehen hahmossa.
He häikäisivät minut hallelujiin!

Hiljaisen hetken aikana
valahdin polvilleni,
mieleeni kuvittuneen
liekehtivän tuohuksen eteen.

Mitä väliä vaikkeivät  polvet kanna?!

-

Vuoden odotus

On kesän odotetuin aika.
Olen iloinnut tätä hetkeä viime kesästä asti.

Runoviikko!!!


Sisäinen pessimistini on ollut rampa raukka.
Eilen se pysähtyi huokailemaan ajatusteni laidoille.

Sydämeni ohi virtaa surun tuulta.

Runon riemusaatto on melkein muisto jo.

Miten jaksan odottaa seuraavaan kesään...

-

Rakastumisen pakko

Olen niin rakastunut.
Ajattelen häntä kaiken aikaa.
Hänen äänensä houkuttelee.
En voi olla ottamatta häntä kädestä
sata kertaa päivässä.
Enkä malta laskea käsistäni
ennen kuin uni kutisee silmät kiinni.
Istun hämärässä kesäyössä
hän sylissäni.
Tunnen häntä jo sen verran,
että hän hengittää levollisesti rinnallani,
kun laulan hänelle.
Jotain yksinkertaista.
Olemme löytäneet yhteisen rytmin.
Sitähän rakkaus on.

Olin toivonut häntä jo kauan.
Horoskooppini lupaili,
että tapaamme keväällä
tai alkukesästä,
ja niin kävi.
Savon kesäisessä sydämessä sain hänet elämääni.

Rakkauden alkutahtien aikaan
olin epävarma, kuten aina,
tuleeko meistä mitään.
Nyt olen varma,
että ainakin keskivertoihastuksieni ajan,
ehkä pitempäänkin,
tulemme olemaan tiiviisti yhdessä,
rakkaudesta punainen
ukuleleni
ja minä.


-

Olen aina yrittänyt ajatella, että...

Sitä olen aina yrittänyt,
ajatella riittäväni minulle.
Olla oma käskynhaltijani.
Tuntea itseni täysin.

Ajatella riittäväni minulle
- siinäpä haastetta.
Tuntea itsensä täysin
on täysin mahdotonta.

Siinäpä haastetta
olla keskeneräinen.
On täysim mahdotonta
tulla valmiiksi.

Olla keskeneräinen,
olla oma käskynhaltijani.
Tulla valmiiksi,
sitä olen aina yrittänyt.

-

Minä, aikuinen ystäväni

Suhteeni tämän blogin pitäjään on armollinen.

Toteemieläimeni: liito-orava.

Maailmankatsomukseni vaihtelee uskosta epäuskoon.

Mottoni: 'Kun ymmärtää olla vaatimatta mitään, alkaa helpottaa.'
Asun itsekseni pienesti ja vaatimattomasti.
Perheeseeni kuuluu etäjäseniä.
Lapsuuden unelma-ammattini oli se, mitä nyt teen.

Nykyinen ammattini: kirjakaupan myyjä ja luovuuttaja.

Palkkani riittää elämiseen.
Pidän/inhoan työ(s)täni, koska tunnen olevani omalla alallani.
Seuraavassa elämässä olen multitaiteilija.

Harrastukseni: kirjoittaminen, lausunta, ukulelen soitto, karaookke, käsin tuhertaminen

Erityistaitoni: pulmien ratkonta, ilostuttaminen

En osaa olla ajattelematta.
Kerään eteisen seinälle laukkuja, enkeleitä, tähtiä ja sydämiä; nappeja; viisasteluja; kirjoja, levyjä, elokuvia.

Parhaat puoleni ovat parhaat puoleni.

Suurin ongelmani puolisoni/vanhempieni/terapeuttini mielestä on edelleen malttamattomuus.
Ihannenaiseni/-mieheni on unelmoimisen ja odottamisen arvoinen.

Elämäni tähtihetki oli musisoiminen pelimanni-Heikin kanssa häissä Sopentuvalla.

Oudoin tekemäni asia: auktoriteettien uskominen vuosikymmenestä toiseen.

Haluaisin matkustaa Idän pikajunalla.

Kaikki olisi hyvin, jos elämä jatkuisi yhtä onnekkaissa ja onnellisissa merkeissä.

Seksikkäintä on miehen haluaminen.

Jos saisin kymmenen miljoonaa, olisin erittäin hämmästynyt.

Jos saisin päivän olla mies /nainen, keskittyisin heppini hyvänäpitämiseen.

Hävettää tunnustaa, mutta uskon romanttiseen äkkirakastumiseen.

Elämän tarkoitus on evankelioida asioita, joihin uskoo.

Lempituoksuni: tuuli

Lempiaineeni: pehmeä fleece

Lempileluni: ukulele

Inhokkiruokani: huonosti tehty pahanmakuinen ja -näköinen

Inhokkibiisini: Mombasa, Rakkaus on sinivalkoinen, Päivänsäde ja menninkäinen

Inhokki-ilmaukseni: 'palataan astialle'

Jos olisin historiallinen henkilö, olisin Turandot, vaikka haluaisin olla rakastunut Shakespeare.

Jos olisin rakennus, olisin Mantelipuutalo.

Jos olisin säätila, olisin melkein selkeää.

Jos olisin auto, olisin beige Lada 1200 pyörein etuvaloin.

Jos olisin sarjakuvasankari, olisin Puhuva pää.

Paras kirja juuri nyt: Sydänmagneetti, Traumbach, Kun pohjoistuuli puhaltaa/ Joka seitsemäs aalto

Paras elokuva/tv-ohjelma juuri nyt: Tohtorit, Lewis, kaikki HughGrantit

Mitä haluaisin sanoa tämän blogin pitäjälle: Ole sellainen kuin olet ja arvosta sitä!

Tuhkana tuuleeeen jälkeen jääneet

Aikuiset ystäväni -kirja ottautui käteeni. Selailin. Suuri osa menneistä ystävistä on  muistilokeroitunut. Olen menneiden määrästä hämmentynyt.

Muistan heitä hyvin harvoin. Hyvällä silloin kun muistan.

Olen käynyt heistä kivuttoman huomaamattomat tai pitkällisen kivuliaat luopumissuruni.

En kaipaa heitä. En tunne. He ovat käsialoja, muistumia, valittuja sanoja paperilla.

Tunnistan heidät. Heidän entiset minänsä. Tai tunnistaisin, jos miettisin heitä hetken.

Olen muuttunut elämässäni. Elämäni on toinen. Uudempi. Jaksan sitä hyvin. Soisin sen jatkuvan hyvänä. Pidän siitä hyvänä.

Elän parhainta aikaa. Olen parhaassa iässä. Olen ollut aina, huomaan jälkeen päin. Olen itselleni parhain.

Elävätkö ystävänikin, ne entiset, joiden elämästä en tiedä, hyvin? Ovatko he muuttaneet elämäänsä? Puuttuuko heiltä muuta kuin minä? Puutunko minäkään?

Jos saisin toivoa mahdottomia, haluaisin heiltä jokaiselta kirjeen. Minulle osoitetun.

Haluaisin tietää jättämistäni jäljistä. Se olisi kaunista. Se saattaisi olla hyvin hyvin kipeää.

Se kertoisi minusta. Minulle.

-

Elämäntaiteilijaelämää

SYDÄMEN ASIAT /KOTILIESI:

AJATTELEN enemmän kuin haluaisin. Haluaisin oppia olemaan enemmän ajattelematta. Ainakin ajoittain.

EN PÄRJÄÄ monessakaan asiassa, jos vertailisin itseäni mestareihin. Kun vertaan itseäni itseeni, pärjään oikein hyvin.

UNELMISSANI on paljon sitä, mitä minulla jo on, mutta ehken enemmän. Jotain vähän vähemmän. Jotain uutta ja ihmeellistä. Ellei peräti ihmeellisen ihanaa. Yritän olla suorittamatta unelmointia. Olen sallimassa itselleni unelmoinnin vapauden. Että unelmat saavat olla kuin unelmia.

HARRASTAN hyvältä tuntuvia asioita. Aina kun hyvältä tuntuu. Niin kauan kuin hyvältä tuntuu, mutten kauempaa. Sallin entisistä hyvistä luopumisen. En estä itseäni toivomasta uusia hyvältä tuntuvia asioita. Sellaisiakin, joista en vielä tiedä mitään. Enkä sitä, miten ne tuntuvat hyvältä.

LEMPIESINEENI ympäröivät minua. Löydän uusia lempiesineitä. Nykyään myös kirppareilta. Joista voi tehdä lempiesinelöytöjä muutamalla eurolla. Uusi minäni tykkää piipahtaa kirppareilla saamassa mielihyvää minun silmissäni kauniista esineistä.

JOKA PÄIVÄ kiitän elämää. Sen tarjoiluista. Tästä omimmasta elämästäni, jota en vaihtaisi kenenkään kanssa.

HALUAISIN tietää, mitä elämältä haluaisin. Että sen saisin. Tietäminen on niin vaikeaa. Mieluummin vain odottelen, mitä tuleman pitää. Ja olen valmiina tarraamaan kiinni heti, kun tajuan kohdanneeni sen, mitä haluan.