Tuhat ja kaksi yötä

tuhat ja kaksi yötä

eikä yhtään

yhteistä

- paitsi ystävyys

serenadien perimmäinen tarkoitus on pudonnut maan pinnalle,

mutta niiden sulokkuus löytää sisäisen sanattomuutemme

sitä kirkuvat mustiin pukeutuneet pääskyt,

viheriöivät kuusten keinut,

humisevat charmantin harmaat aallokot,

vakuuttavat menneiden aurinkojen suorasukaiset säteet

näemme toistemme syvyyksiin

muistamme vuosirenkaiden väleistä pilkottavat painajaiset,

etelätuulen suojaamat tyvenet,

hempeän huolettomat hämärät,

räjähtävät onnen rääkäisyt

ymmärrämme, että olemme yhtä 

- turvassa

ja silti täysin omillamme

nykyisiin vuosiin viivähtänyt valo ja voima

antaa meille kaiken tarvittavan

jäljillesi jää viisaus:
"minkä tarvitsisi olla paremmin?"

- kiitän sinut 

  sadannenkin kerran