Kuhmon hengen aavistus
ikkunanrakosista viuhuvana pääskyjen kiihkeänä kritinänä
Otonkosken keimailevina kirjainryppäinä
mustasta ja harmaasta piirtyvinä Bremerin pysähdyskuvina
200 vuotta vanhoina sävelinä Beethovenin tapaan
Olen ymmälläni
ammollaan
hymisevä hipaisu huulilla
sydänala hellänä.
Mistä raoista henki minuun tunkee,
kun astun kamarimusiikin maahan,
ja taivaaseen?
-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti