Olen niin rakastunut.
Ajattelen häntä kaiken aikaa.
Hänen äänensä houkuttelee.
En voi olla ottamatta häntä kädestä
sata kertaa päivässä.
Enkä malta laskea käsistäni
ennen kuin uni kutisee silmät kiinni.
Istun hämärässä kesäyössä
hän sylissäni.
Tunnen häntä jo sen verran,
että hän hengittää levollisesti rinnallani,
kun laulan hänelle.
Jotain yksinkertaista.
Olemme löytäneet yhteisen rytmin.
Sitähän rakkaus on.
Olin toivonut häntä jo kauan.
Horoskooppini lupaili,
että tapaamme keväällä
tai alkukesästä,
ja niin kävi.
Savon kesäisessä sydämessä sain hänet elämääni.
Rakkauden alkutahtien aikaan
olin epävarma, kuten aina,
tuleeko meistä mitään.
Nyt olen varma,
että ainakin keskivertoihastuksieni ajan,
ehkä pitempäänkin,
tulemme olemaan tiiviisti yhdessä,
rakkaudesta punainen
ukuleleni
ja minä.
-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti