Ennen pisteitä tulee aina puolipisteitä.
Eilinen puolipiste - Shemeikan piirustama - piti minua hereillä pitkään yöhön.
Mietin sydämelläni olevaa kypärää.
Seitsemän vuotta olen pitänyt sitä tiiviisti.
Aluksi se oli tietämätöntä, uskomatonta. Luulin pitäväni sydäntäni apposen auki, mutta sillä olikin tiivis, tuplatarkastettu kypärä.
Sitten tuli sydän, joka yritti sinnikkäästi ja pitkään saada minut ottamaan kypärää pois päästä, tai raottaa edes vähän visiiriä. Pistin hanttiin kaikin voimin. Kypärä pysyi tiukasti. Ääneen lausuttuna.
Ja tuli sydämiä, jotka vähän kilkuttelivat kypärän kiiltävää pintaa, mutta kypärän poisotto ei tullut mieleenikään, ja täytyy myöntää, etten huomannut sen olemassaoloakaan.
Vuosi sitten tein päätöksen ottaa kypärän pois heti, kun seuraava sydän tulee näköpiiriin. Nostin visiiriä ylös ja kuulutin kaikkialle, että kohta heitän kypärän huit' helkkariin, käy miten käy. Sydän tuli. Ja kun mutkan takaa ilmestyi (toivoen?) aavistetut kolme pistettä, läväytin visiirin suitsait' sukkelaan kiinni, ja huokasin helpotuksesta. Ei tarvinnut altistaa rakasta sydänparkaani kolhuille. Suostua mahdollisiin kompromisseihin sydämen asioissa; näin sen kiteytti sisaren sydän.
Viime yönä näin luonnoksen hautakirjoitukseeni: "Hän kuoli kypärä sydämellään."
Mistä sen kypärän itselleni oikein hankin? Laadin lakikokoelmani ja sen asetusosaan selitin sydämelleni kypäräpakon... Miksi???
Miäkö muka rohkea nainen, kypärä sydämen suojana... Kuka näyttää minulle naulakon, jonne kypäräni voisin unohtaa...
Mustalaisen kirous kaikuu kypärän kuulokkeissa: 'Toivottavasti saat, mitä toivot.'
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti