Huminaa, havinaa, kolinaa...

Huolimattomat toiveet tulevat luo, nurkkien takaa, yllättäen. 

Edessämme joku avaa oven ja kurkkaa sieltä, 

tiedustaa halukkuutta. Silloin on syytä sanoa "kyllä".

Kirsi S ehdotti. "Eniten minua kiinnostaisi saada sinulta päivityksiä  Lukeminen on pääasia -sivustolle." Hämmästellen otan lukupiirimuusan kädestä kiinni.

Tämä kaikenlainen puolijulkinen kirjoittaminen 

saa rinnan pakahtelemaan, rajusti...
posket tuntuvasti punottavat...
usko ihmettelee kaikkea mitä juuri nyt näkyy...

ihan kuin olisi tapahtumassa jotain jännää, 

suurta ja ihmeellistä...

eikä se ole muuta kuin näytölle ilmestyviä kirjaimia...

Värikästä huminaa. Tämä meikäläisten elämä tuulissa ja pilvissä.
Kutkuttavaa havinaa. Korvien välisessä avaruudessa.
Joulupukin kepin kolinaa unelmakotini, Mantelipuutalon eteisessä.

Elämän huuruista humaltuneena nipistelen itseäni.
Olenko kotona?!

-