Haluan istahtaa. Kaupunginlammen rannan penkkiin on takapuolestani jäänyt julkea jälki. Se julistaa, että olen istunut tässä ennenkin.
Lumesta ylösnousseen penkin peitän violetilla perseenalusella ja alaselkäni vaaleanpunaisella shaalilla. Nostan hupun pään suojaksi.
Repussani on täysi varustus. Taskumatillinen viskiä. Sen savuisuus korvaa nuotion. Pikkusikarin savutus lisää efektiä. Ja kliseitä uhmaten aurinko tulee esiin tummien pilvien sivuitse, tuo tullessaan nuotion lämpöä ja valon, jota ei voi kieltää. Se valaisee minut, halusin tai en. Ja haluanhan minä.
Tällä paikalla olen istunut monta hurmaantunutta hetkeä. Täynnä iloa ja odotusta. Sanojen suloa.
Viski soljuu sieluun.
Sikari savuaa sydämeen.
Aurinko tunkee suoraan ajatusten ytimeen.
Pääsiäispupu koikkeloi lammen halki. "Låt mej komma, komma in" supisee uskollinen rakastettuni Bo S korvaani. Istun keskellä lunta. Silmissäni vilahtaa kesä.
Pidän kynää muistikirjan sivulla kuvasta vapisevin käsin. Kuvasta tulee eri todellisuutta kuin vastarannan talo. Käteni ei tottele silmien ohjausta. Katselen niitä rinnan, huteria kuvia ja sanojani. Sanat ovat minun kuviani. Se ei muutu. Olen passiivinen kuvankäsittelijä.
Olen penkin painaja. Painan sieluuni tämänkin hetken.
Pilvet tulevat valon eteen. "Timmar blir dagar, veckor blir år" laulaa rakastettuni. En olisi uskonut niin käyvän, monta kevättä sitten.
Silti kaikki on hyvin. Parhaiten. "För jag har lovat mig själv den medicin som jag fått". Levollisuutta ja aikaa. Kun maltan odottaa, aurinko tulee taas, pistää silmät sirrilleen.
Humaltunut mieli vie minua sinne minne tahdon. Olen saamaisillani orgasmin, sanoista, sävelistä, auringosta ja tilasta. "Låt mej komma, komma in". Ihana yksinäinen iltapäivähumala.
Mikä keli, mikä maisema, mikä tunnelma keskellä mitäänsanomatonta Kajaania, hetkenä, jota ei oikeastaan ole. Voisin olla tässä aina. Tuntuu niin hyvältä, hyvältä. "Kvinnor som spottar på döden." Tämä on paikka vaeltaa pyhiin.
Rakastan elämää huhtikuisen taivaan täydeltä.
-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti