ajattelen elämääni surullisesta kulmasta:
en ole kenellekään
juuri nyt
ystävät ajelehtivat taivaanrannan suunnassa harmaina poutapilvinä
pumpulinpehmeinä mutta tavoittamattomissa
näen ne, mutta en tunne
suru aukoo sisukset, ja sulkee
syliinsäkin
sivelee ihon alta
kirvely ei näy ulospäin,
mutta olen pää haavoilla, valmiina painautumaan polvilleni
arvet tuntuvat jo
-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti