ei ole päivistä parhain,
ehei
kohmelo muuttuu moneksi sunnuntaituntien tahtiin
pienet lihakset kutistavat niskaa
suonet venyttelevät sääret säikyiksi
suu sekä sielu hamuavat makeaa ja suolaista, eikä silti tasapaino saavu
pitkästä aikaa kuulen moraalin vartijan ehdottelevan katumapäätä
vetäydyn kippuraan vasemmalle kyljelle
sitten oikealle
ja vielä kerran vasemmalle
suoristan selän sohvaa vasten
siristän silmät sokeaan suppuun
aurinkoinen taivas on seesteestä sininen,
sillä harmaan karvaat pilvet ovat minun mieleni päällä
saan neuvon ottaa perspektiiviä helikopterista,
mutta näen sieltä asti ruman läikän,
jota ilman olisin hyvinkin voinut elää
säälittäväksi selitykseksi on kelvattava inhimillisyys
keskeneräiyys
opinpaikka
- tuskin opin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti