Kirosanoista kaunein

Lemmikit kiroilevat kesäyössä
voimasanojaan:
Elo, ilo ja valo!

Kuusi karjuu, kaipaa
syksyn harmaisiin sateisiin.
Se odottaa, ettei tarvitse enää odottaa.

Aurinko puolustaa oikeutta helteisiin,
kuu kuuluttaa kaiken olevan kuitenkin puhdasta pimeää.

Minä odotan.

Yksinäinen kaksintaisteluni
herättää henkiin
niitä, jotka uinuvat sateissa, syvänteissä ja nieluissa.
Niitä, jotka ovat olemattomissa.
Niitä, joihin uskoo uskomatta.

Kukkien kauneus on kukkeimmillaan
niiden tuoksua odotellessa.
Tämänkin kesän tuomet ovat jo kuihtuneet,
eikä kieloillakaan ole enää kuin tiima tai kaksi.

Tunnustelen nuppujeni siloista, aristavaa pintaa.
Vedän henkeeni oranssinpunaisia aavistuksia.
Päätäni pyörryttää huuma ja haikeus.

Minä odotan.


Minä odotan.

-