Mistä näitä runoja oikein tulee...

Annan itseni improvisoitua improvisoitumisen jälkeenkin.

Onko entisen elämän liikaprovosoitumiseni vaihtunut improvisoitumisyliherkkyyteen?

Bonukset ennen kaikkea. Kaiken jälkeen.

-

Kesätukka kuin raparperia.

Samalla kertaa saa varjon.

Se rantaleijonan visiitti.

Kusitauko tulee tarpeeseen,

kun punaisesta varresta raastetun mehun kirpeys kiristää rakon äärimmilleen.

Rakkolaastaria on varattava kesäisiin aamuöihin.

Jättösanat voivat kuulua kenen tahansa suudelmasta.
Kenen tahansa korvalliselle.

Kuulija vetäytyy varjoonsa, 

ei halua auringonsäteiden pilaavan hylätyksi tulemistaan.

Antautuminen olisi antautumista.

Rakot, risukot, tauot, tasamaat, varjot ja viivästykset...
Kaiken on kestettävä.

Sillä säteiden voima on vastustamaton.

Silloin kun taivas on avannut akkunansa.

-