Sanarannassa

(Heitän höhlän, suuruudenhullun toiveen huolettomasti ilmaan. Eikä aikaakaan, niin voi kauhistus, sanoi jo Tommy vai oliko se sittenkin Tuppence...)

Joudun sanapolulla järvenrantaan, jossa on rantasauna.
Kesäiltana sinne kuuluu palata tanssilavalta.
Lavalta lavolle.

Humpassa on tullut hiki. Joka valssin tahtiin keinahdellessa on taas haihtunut.
Foksi on väsyttänyt jalat. Joita on voinut väliajalla heilutella kaiteella istuksiessa.
Pullo keltaista jaffaa on juotava. Tai kaksi. Ehkä toinen kuitenkin punaista.
Makea vaatii suolaista. Joko suukon suoraan suulle, tai sitten hiillostetun makkaran. Sinapilla. Tuplasinapilla. Voipaperissa. Suun voi pyyhkäistä vaikka herrasmiehen hihaan.

Herra suutelee kädelle kiitokseksi. Kiitoksista.
Herra on ohimenevä. Tällä kertaa.

Hyttysiä en iltaani salli. Ne lymyilevät kuusien katveessa. Kauempana. Kylläisinä. Kiusaamatta.

Verenhimoton ilta.

Himoja on, mutta ne kohdistuvat muuhun.
Miehen silmiin ja suuhun.
Sieluun. Miehen, joka ei vielä ole. Tässä ja nyt.
Mutta himoamasta se ei minua estä. Ehkä himoan enemmän kuin totista miestä. Sitten kun.

Ja onko se verenhimoa sekin, jos haluaa vierelleen miehen, jonka veri kohisee minun tähteni korvien välissä, ja jalkojen.
Jonka silmät verestävät kaiken sen valvomisen jälkeen. Kesäöisen aamuviiteen valvomisen. Tai yli yön.

Kun ei ole saatu tarpeeksi siltikään. Kun yö ei riitä, ei tunnit eikä varsinkaan minuutit.
Niiden ei halua kuulla kuluvan. Niitä ei saa näkyä. Edes taivaan väriskaalasta ajankulua ei tule päätellä.
Jos tuntien on mentävä, menkööt huomaamatta, vaivihkaa. Sinne minne ikinä ovatkin menossa, taaksepäin, mennyttä kohti.

Saahan ne sieltä takaisin. Kun niitä tarvitsee. Muistellakseen. Aikaa aikaa sitten.

Aion vielä löylytellä. Maata lauteilla kaikkineni. Selätettynä. Kun vieläkään ei ollut aika.

Kiuas kihisee. Kuumuus kutittelee.
Kaipaus kallistaa päänsä syliini. Koskettaa käteni vartta. Kuulee sydämen huokaukset.
Katsoo kirjaimia kellastuneella paperilla. Toivetta, joka vuoroin haalistuu, vuoroin vapisee voimani edessä.

Aion saada. Saan. Saan saada.
Tarpeekseni illasta aamuun. Rannasta, saunasta, saavutetusta onnesta.

Levossa vielä.
Se luvattu. Itselle luvattu.
Vahvasti uskottu.

Yhtenä iltana... yöttömänä yönä... ylihuomenna...