aikaisessa aamussa
ikkunasta tulvahteleva valo
tunkee säteensä minun suljettujen silmieni läpi
suoraan mielihyväkeskukseen
luulottelemaan
että saavuttaisin vielä jotain
haaveellista
kun havahdun selälleni
avaudun ja
kevätaurinko paljastaa talven tahriman maiseman
haaveet puikkivat pölyiseen piiloon
ne eivät kestä päivänvaloa
parasta on
laittaa ohuet verhot kokopäiväisesti eteen
voilá!
nyt näkyy eikä näy sopivassa suhteessa
-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti