Mikä on tämä hetki? Mitä tästä pitäisi ajatella? Mitä pitäisi ajatella ylipäätään, kun loppuu uusi vuosi, siis tämä yhtäkkiä vanhaksi osoittautunut...
Kun loppuu seitsenvuotiskausi, septimaali, joka on ollut suurelta osin täysin, hämmästyttävän, uskomattoman erilainen kuin olisin ikinä voinut kuvitella, aavistellakaan, edes sinnepäin, tänä päivänä vuonna 2004. Keskussairaalankujan yksiössä. Yksin. Yllättäen. Itseni. Totaalisesti. Saati muut.
Tilinpäätöksen aika. Saldon laskemisen aika. Synninpäästön aika? Kiitoksien aika. Katumisen aika? Kiitollisuuden aika. Aika vetää yhteen tämän elämän pros&cons? Suunnitelmien kriittisen tarkistamisen aika? Unelmien tarkistamisen aika. Aika hyväksyä. Aika hylätä? Aika...
Aika katsoa aikaa suoraan silmiin. Aika olla ajan kanssa.
En voisi - haluaisi? - uskoa, että on mennyt seitsemän vuotta. Muisti ei tahdo riittää kauas seitsemän vuoden päähän, saati sen taakse. Muisti on niin hapero, että täytyy laskea onko näitä vuosia ollut jo seitsemän:
2005 vapautumisen ja häikäistymisen vuosi
2006 pomon ja lavean maailman vuosi
2007 psykodraaman ja oivallusten vuosi
2008 huikaisevan sapatin ja löytämisten vuosi
2009 sapatin toinen ja eksyksissä olon vuosi, vai oliko?
2010 etsikkoajan toinen ja nimettömältä tuntuva vuosi
2011 joidenkin unelmien täyttymisen ja realismien kohtaamisen vuosi
Vakuutun seitsemästä vuodesta. Minun on vakuututtava. Ilmiselvästi. Niitä on ollut seitsemän. Seitsemän nopeasti ohimennyttä ja samalla niin hidasta vuotta.
Ja nyt?
Siis entä nyt??
Mitä nyt???
Suden hetki?
Tyhjän paperin nautinto?
Kolmen pisteen vuosien jälkeen seuraa... Seuraa???
lauantai 31. joulukuuta 2011
perjantai 30. joulukuuta 2011
Tyyntyvää
mies
muuttunut mies
mies muuttunut toiveesta, haaveesta, unelmasta
puheeksi
omaksi puheeksi, jota en tavoita
puheeksi, jota en enää ymmärrä
puheeksi, joka on tyhjyyttään hämmästeleviä sanoja
mies
elämäni mies
elämä muuttunut miehettä tyyneydeksi
tyyneydeksi, josta ei olekaan enää kiire toisaalle
tyyneydeksi, joka syttyy kiihkoksi elämän sivuseikoista
tyyneydeksi olla
Tyynimeri
elämän avaruus
muuttunut mies
mies muuttunut toiveesta, haaveesta, unelmasta
puheeksi
omaksi puheeksi, jota en tavoita
puheeksi, jota en enää ymmärrä
puheeksi, joka on tyhjyyttään hämmästeleviä sanoja
mies
elämäni mies
elämä muuttunut miehettä tyyneydeksi
tyyneydeksi, josta ei olekaan enää kiire toisaalle
tyyneydeksi, joka syttyy kiihkoksi elämän sivuseikoista
tyyneydeksi olla
Tyynimeri
elämän avaruus
tiistai 27. joulukuuta 2011
Lennolla
roikun taivaalla kuin tähti
lennähdän puoleen väliin taivasta
pysähdyn
tuikin oikealle
vilkutan vasemmalle
- ei mitään
livahdan ylös
luikahdan alas
kurkin länteen, kaakkoon
joka yö uusi suunta
- ei mitään
notkun
riudun
rupsahdan
twink - twink - twink
himmenen
ja kohta minua ei enää ole
kuin vanhentuneessa tähtikartassa
lennähdän puoleen väliin taivasta
pysähdyn
tuikin oikealle
vilkutan vasemmalle
- ei mitään
livahdan ylös
luikahdan alas
kurkin länteen, kaakkoon
joka yö uusi suunta
- ei mitään
notkun
riudun
rupsahdan
twink - twink - twink
himmenen
ja kohta minua ei enää ole
kuin vanhentuneessa tähtikartassa
maanantai 19. joulukuuta 2011
Kasassa
tyhjän myötä
tilaan kerääntyneitä kasoja
koko viikon tiskit
koneellisittain puhdasta silittämätöntä pyykkiä
keskeneräisyyteen unohdetut sukat
ja rautalankoihin pujotetut kodittomat helmet
edellisten produktioiden jälkeenjääneet paperit
alennusmyyntirekeistä ostellut turhat hepenet
postimyynnistä löydetyt musiikilliset helmet
sohvan valloittanut turvatyynymeri
yksin itketyt lohtuelokuvat
vatsan ja sydämen suojaksi kertynyt makea ja suolainen
runot
Mantelipuutalon tulevat vuosikertomukset
mieleen kertynyt maltti
usko ja toivo
käperryn tähän aikaan
kasaannun edellisten elämieni reliikiksi
muistoksi menneille
tilaan kerääntyneitä kasoja
koko viikon tiskit
koneellisittain puhdasta silittämätöntä pyykkiä
keskeneräisyyteen unohdetut sukat
ja rautalankoihin pujotetut kodittomat helmet
edellisten produktioiden jälkeenjääneet paperit
alennusmyyntirekeistä ostellut turhat hepenet
postimyynnistä löydetyt musiikilliset helmet
sohvan valloittanut turvatyynymeri
yksin itketyt lohtuelokuvat
vatsan ja sydämen suojaksi kertynyt makea ja suolainen
runot
Mantelipuutalon tulevat vuosikertomukset
mieleen kertynyt maltti
usko ja toivo
käperryn tähän aikaan
kasaannun edellisten elämieni reliikiksi
muistoksi menneille
sunnuntai 18. joulukuuta 2011
Koditon
Tämä pimeästä toivoton aika
on saanut minut huoaten hiljenemään,
hiipumaan sohvan tyynymereen
mieli piipahtelee kiertomatkoille
menneisiin
unissa
tutut vuosien takaa
tuovat viestejä,
juuristani, jotka löytyvät vain ajatellen
niitä paikkoja, aikoja ja ihmisiä ei minulle enää ole
Tässä kodissani olen koditon
kaipaan kyynelissäni kotiin,
jota ei vielä ole
elohiiri sykkii silmän reunalla
ilmoittaa uskon ja toivon olemassaolosta
Mantelipuutalolle varattu tontti löytyy
on saanut minut huoaten hiljenemään,
hiipumaan sohvan tyynymereen
mieli piipahtelee kiertomatkoille
menneisiin
unissa
tutut vuosien takaa
tuovat viestejä,
juuristani, jotka löytyvät vain ajatellen
niitä paikkoja, aikoja ja ihmisiä ei minulle enää ole
Tässä kodissani olen koditon
kaipaan kyynelissäni kotiin,
jota ei vielä ole
elohiiri sykkii silmän reunalla
ilmoittaa uskon ja toivon olemassaolosta
Mantelipuutalolle varattu tontti löytyy
torstai 15. joulukuuta 2011
Kypäräpakko
Ennen pisteitä tulee aina puolipisteitä.
Eilinen puolipiste - Shemeikan piirustama - piti minua hereillä pitkään yöhön.
Mietin sydämelläni olevaa kypärää.
Seitsemän vuotta olen pitänyt sitä tiiviisti.
Aluksi se oli tietämätöntä, uskomatonta. Luulin pitäväni sydäntäni apposen auki, mutta sillä olikin tiivis, tuplatarkastettu kypärä.
Sitten tuli sydän, joka yritti sinnikkäästi ja pitkään saada minut ottamaan kypärää pois päästä, tai raottaa edes vähän visiiriä. Pistin hanttiin kaikin voimin. Kypärä pysyi tiukasti. Ääneen lausuttuna.
Ja tuli sydämiä, jotka vähän kilkuttelivat kypärän kiiltävää pintaa, mutta kypärän poisotto ei tullut mieleenikään, ja täytyy myöntää, etten huomannut sen olemassaoloakaan.
Vuosi sitten tein päätöksen ottaa kypärän pois heti, kun seuraava sydän tulee näköpiiriin. Nostin visiiriä ylös ja kuulutin kaikkialle, että kohta heitän kypärän huit' helkkariin, käy miten käy. Sydän tuli. Ja kun mutkan takaa ilmestyi (toivoen?) aavistetut kolme pistettä, läväytin visiirin suitsait' sukkelaan kiinni, ja huokasin helpotuksesta. Ei tarvinnut altistaa rakasta sydänparkaani kolhuille. Suostua mahdollisiin kompromisseihin sydämen asioissa; näin sen kiteytti sisaren sydän.
Viime yönä näin luonnoksen hautakirjoitukseeni: "Hän kuoli kypärä sydämellään."
Mistä sen kypärän itselleni oikein hankin? Laadin lakikokoelmani ja sen asetusosaan selitin sydämelleni kypäräpakon... Miksi???
Miäkö muka rohkea nainen, kypärä sydämen suojana... Kuka näyttää minulle naulakon, jonne kypäräni voisin unohtaa...
Mustalaisen kirous kaikuu kypärän kuulokkeissa: 'Toivottavasti saat, mitä toivot.'
Eilinen puolipiste - Shemeikan piirustama - piti minua hereillä pitkään yöhön.
Mietin sydämelläni olevaa kypärää.
Seitsemän vuotta olen pitänyt sitä tiiviisti.
Aluksi se oli tietämätöntä, uskomatonta. Luulin pitäväni sydäntäni apposen auki, mutta sillä olikin tiivis, tuplatarkastettu kypärä.
Sitten tuli sydän, joka yritti sinnikkäästi ja pitkään saada minut ottamaan kypärää pois päästä, tai raottaa edes vähän visiiriä. Pistin hanttiin kaikin voimin. Kypärä pysyi tiukasti. Ääneen lausuttuna.
Ja tuli sydämiä, jotka vähän kilkuttelivat kypärän kiiltävää pintaa, mutta kypärän poisotto ei tullut mieleenikään, ja täytyy myöntää, etten huomannut sen olemassaoloakaan.
Vuosi sitten tein päätöksen ottaa kypärän pois heti, kun seuraava sydän tulee näköpiiriin. Nostin visiiriä ylös ja kuulutin kaikkialle, että kohta heitän kypärän huit' helkkariin, käy miten käy. Sydän tuli. Ja kun mutkan takaa ilmestyi (toivoen?) aavistetut kolme pistettä, läväytin visiirin suitsait' sukkelaan kiinni, ja huokasin helpotuksesta. Ei tarvinnut altistaa rakasta sydänparkaani kolhuille. Suostua mahdollisiin kompromisseihin sydämen asioissa; näin sen kiteytti sisaren sydän.
Viime yönä näin luonnoksen hautakirjoitukseeni: "Hän kuoli kypärä sydämellään."
Mistä sen kypärän itselleni oikein hankin? Laadin lakikokoelmani ja sen asetusosaan selitin sydämelleni kypäräpakon... Miksi???
Miäkö muka rohkea nainen, kypärä sydämen suojana... Kuka näyttää minulle naulakon, jonne kypäräni voisin unohtaa...
Mustalaisen kirous kaikuu kypärän kuulokkeissa: 'Toivottavasti saat, mitä toivot.'
keskiviikko 14. joulukuuta 2011
Löydetty
Löydetty selitys, joka oli jo ennen kuin selitys annettiin.
Löydetty elämänasenteeksi onnellisuus, joka on onnellista silloinkin, kun elämän tasamaa uuvuttaa.
Löydetty Faure'n Pavane - hidas, arvokas, tasajakoinen kulkuetanssi - hetkeä ennen kuin mieli tavoitti tunnelman.
Löydetty kirpparilta vanhantavarankaupasta löydetyn enkelin pikkusisko, ensimmäinen enkeli on teillä tietymättömillä.
Löydetty uuteen seitsenvuotiskauteen sopiva - kolmesti koehaisutettu - hajuvesi, joka odottaa noutamista Sokoksen hyllyllä.
Löydetty yhteinen yhtäkkinen sanojen sanomaton yhteys ja pystytetty näkymätön teltta vain sitä varten keskelle joululahjoista ahdistunutta asiakaskuntaa.
Löydetty joulurauha Linnantauksen kirkon salista, paperitehtaan viiran suojeluksesta.
Löydetty omenaglögi, Xantella terästetty, ja kuultu, että mustikkaglögi vetää sille vertoja.
Löydetty sininen lanka, mutta punainen lanka kiemurtelee nurkkien takaa ja komeroiden kautta, näkymättömissä, harmaina haavistuksina.
Löydetty Mantelipuutalon portaille pitkästä aikaa.
Löydetty tähti, nostokurjen nokassa nuokkuvasta kuusenlatvasta.
(kaukaa hakien mukailtu Jukka Viikilän runoa)
Löydetty elämänasenteeksi onnellisuus, joka on onnellista silloinkin, kun elämän tasamaa uuvuttaa.
Löydetty Faure'n Pavane - hidas, arvokas, tasajakoinen kulkuetanssi - hetkeä ennen kuin mieli tavoitti tunnelman.
Löydetty kirpparilta vanhantavarankaupasta löydetyn enkelin pikkusisko, ensimmäinen enkeli on teillä tietymättömillä.
Löydetty uuteen seitsenvuotiskauteen sopiva - kolmesti koehaisutettu - hajuvesi, joka odottaa noutamista Sokoksen hyllyllä.
Löydetty yhteinen yhtäkkinen sanojen sanomaton yhteys ja pystytetty näkymätön teltta vain sitä varten keskelle joululahjoista ahdistunutta asiakaskuntaa.
Löydetty joulurauha Linnantauksen kirkon salista, paperitehtaan viiran suojeluksesta.
Löydetty omenaglögi, Xantella terästetty, ja kuultu, että mustikkaglögi vetää sille vertoja.
Löydetty sininen lanka, mutta punainen lanka kiemurtelee nurkkien takaa ja komeroiden kautta, näkymättömissä, harmaina haavistuksina.
Löydetty Mantelipuutalon portaille pitkästä aikaa.
Löydetty tähti, nostokurjen nokassa nuokkuvasta kuusenlatvasta.
(kaukaa hakien mukailtu Jukka Viikilän runoa)
tiistai 13. joulukuuta 2011
Äiti imuroi neulaset
Aattoaamuna äiti imuroi neulaset lattialta.
Minut käärittiin suloisenpunaiseen lahjapaperiin Toivelinnassa,
jossa synnyin.
Olin kallisarvoisin lahja
tuberkuloosista selvinneille äidille ja isälle, parantolan käytävällä kohdanneille
- elämän merkki,
elämän jatkuvuuden merkki,
josta eivät sairautensa aikana olleet uskaltaneet edes haaveilla.
Minua pyöriteltiin, paapottiin, hellittiin ja ihasteltiin.
Olin taivaanlahja, vaikkeivät he jumalaan uskoneetkaan.
Äiti on minun suurin lahjani.
Äiti, jonka lempeät sanat pyyhkivät pois kaikki arjen harmit.
Äiti, jonka sylissä oli aina lämmin.
Äiti, jonka suojelevat, hyväätarkoittavat sanat ulottuivat kauas, aina sinne missä olin.
Melkein neljäkymmentä vuotta äiti piti minua sylissään kuin aarretta.
Äiti imuroi neulaset lattialta.
Äiti oli jouluihminen.
Äidissä joulu oli joka päivä.
Äidin lahjat olivat kuusen alla niin kauniissa paketeissa, ettei niitä olisi raaskinut avata
ja kuitenkin ne halusi avata heti, sillä ne lahjat oli jokaiselle mittatilauksena,
rakkaudella harkittu,
sydämen kyllyyteen kääritty.
Sain äidiltä rakkauden sanoihin,
joka joulu kirjan, kaksi, kolmekin.
Äiti antoi minulle runouden rakastajan lahjan.
Antaisin sinulle kukkasen
mutta niitä on täällä niin vähän
vain oravalle marja ja ketulle leipä.
(Risto Rasa)
Äiti kuoli marraskuussa -95.
Tiimarin kasseista löytyi joulun tuntua seuraavan joulun tarpeisiin.
Pakastimessa muhi englantilainen joulukakku, elokuussa paistettu.
Komeroissa oli joululahjoja jokaiselle.
Äiti imuroi neulasia pois polultani.
(Kainuun Lausujien jouluesitys "Nyt on riemuni löytää kuusi" 2011)
Minut käärittiin suloisenpunaiseen lahjapaperiin Toivelinnassa,
jossa synnyin.
Olin kallisarvoisin lahja
tuberkuloosista selvinneille äidille ja isälle, parantolan käytävällä kohdanneille
- elämän merkki,
elämän jatkuvuuden merkki,
josta eivät sairautensa aikana olleet uskaltaneet edes haaveilla.
Minua pyöriteltiin, paapottiin, hellittiin ja ihasteltiin.
Olin taivaanlahja, vaikkeivät he jumalaan uskoneetkaan.
Äiti on minun suurin lahjani.
Äiti, jonka lempeät sanat pyyhkivät pois kaikki arjen harmit.
Äiti, jonka sylissä oli aina lämmin.
Äiti, jonka suojelevat, hyväätarkoittavat sanat ulottuivat kauas, aina sinne missä olin.
Melkein neljäkymmentä vuotta äiti piti minua sylissään kuin aarretta.
Äiti imuroi neulaset lattialta.
Äiti oli jouluihminen.
Äidissä joulu oli joka päivä.
Äidin lahjat olivat kuusen alla niin kauniissa paketeissa, ettei niitä olisi raaskinut avata
ja kuitenkin ne halusi avata heti, sillä ne lahjat oli jokaiselle mittatilauksena,
rakkaudella harkittu,
sydämen kyllyyteen kääritty.
Sain äidiltä rakkauden sanoihin,
joka joulu kirjan, kaksi, kolmekin.
Äiti antoi minulle runouden rakastajan lahjan.
Antaisin sinulle kukkasen
mutta niitä on täällä niin vähän
vain oravalle marja ja ketulle leipä.
(Risto Rasa)
Äiti kuoli marraskuussa -95.
Tiimarin kasseista löytyi joulun tuntua seuraavan joulun tarpeisiin.
Pakastimessa muhi englantilainen joulukakku, elokuussa paistettu.
Komeroissa oli joululahjoja jokaiselle.
Äiti imuroi neulasia pois polultani.
(Kainuun Lausujien jouluesitys "Nyt on riemuni löytää kuusi" 2011)
keskiviikko 7. joulukuuta 2011
Valoa valoa valoa
Yksinäisyys kuvottaa pihamaan pimeäksi.
Pimeän paremmalla puolella on valo.
Valon vetovoima.
En vastusta valostumista, mutten jaksa yksin raottaa taivaankantta.
Eikä kukaan tee sitä puolestani.
Ei kukaan.
On odotettava käsivarsien voimaantumista.
Rintakehän röyhistymistä valkoisen ryhdikkään ruusun kaltaiseksi.
Olkapäiden uhmakasta tahdonvoimaa.
Korskeat kourat avatkoon taivaankanteen rakosen.
Harvassa kuusikossa kahlaavan on
nähtävä kuun kulmalla oleva ovi,
että hämärtyvä usko säilyisi elossa.
Kun kuu kohtaa kirkkaamman kulmansa,
valovoima tunkee taas juurensa maahan.
Säteet muuttuvat kertarysäyksellä aurinkoisiksi.
Raottunut ovi pysyy auki niin kauan, että
säteet löytävät minuun.
Valosta keventyneenä sormet piirileikkivät
paperilla tip-tap, tipe-tipe-tip-tap.
Auringon vapauttamat silmukat saavat kerääntyä
kirjaviksi jonoiksi ja riveiksi, kiemuroiksi ja kasoiksi.
Nuottiviivastoilla so-mi-so la-la-la
rytmittää sormet, varpaat ja sielun uusiin hallitsemattomiin tahtilajeihin.
Valloittavan valon lumoissa
taivasosastolle nro 7 varatut paikkaliput ehditään lunastaa.
Vielä kerran.
Avaudu taivaankansi.
Kahdesti,
sillä taivaanpankollakin on yksinäistä valaistua yksin.
Taivas raukene!
Luovuta!
Luo rako!
Pimeän paremmalla puolella on valo.
Valon vetovoima.
En vastusta valostumista, mutten jaksa yksin raottaa taivaankantta.
Eikä kukaan tee sitä puolestani.
Ei kukaan.
On odotettava käsivarsien voimaantumista.
Rintakehän röyhistymistä valkoisen ryhdikkään ruusun kaltaiseksi.
Olkapäiden uhmakasta tahdonvoimaa.
Korskeat kourat avatkoon taivaankanteen rakosen.
Harvassa kuusikossa kahlaavan on
nähtävä kuun kulmalla oleva ovi,
että hämärtyvä usko säilyisi elossa.
Kun kuu kohtaa kirkkaamman kulmansa,
valovoima tunkee taas juurensa maahan.
Säteet muuttuvat kertarysäyksellä aurinkoisiksi.
Raottunut ovi pysyy auki niin kauan, että
säteet löytävät minuun.
Valosta keventyneenä sormet piirileikkivät
paperilla tip-tap, tipe-tipe-tip-tap.
Auringon vapauttamat silmukat saavat kerääntyä
kirjaviksi jonoiksi ja riveiksi, kiemuroiksi ja kasoiksi.
Nuottiviivastoilla so-mi-so la-la-la
rytmittää sormet, varpaat ja sielun uusiin hallitsemattomiin tahtilajeihin.
Valloittavan valon lumoissa
taivasosastolle nro 7 varatut paikkaliput ehditään lunastaa.
Vielä kerran.
Avaudu taivaankansi.
Kahdesti,
sillä taivaanpankollakin on yksinäistä valaistua yksin.
Taivas raukene!
Luovuta!
Luo rako!
torstai 1. joulukuuta 2011
Kahdeksan marginaaliin merkittyä
Haastatin itseni Lyrähtäneen kynättären tunnustuksista... jonka himalainen haastoi... jonka haastoi Maijja...
Luin sitä varten febuun kirjoittamani muistiinpanon, 124 asiaa listassa 'Jos nyt en mitään muuta, niin olen ainakin tehnyt näitä elämäni aikana'... Mikään ei tuntunut erityiseltä... kertomattomalta... vain tutulta minulta.
Mutta.
1. Puristin kiitollisuuttani Jörn Donnerin lämmintä, pehmeää kättä, ja hymyilin kauneimman hymyni.
2. Vaikka olin juuri pääsemäisilläni ihanan, ihailemani, kauan haaveilemani miehen vuoteeseen, vedin housut takaisin jalkaan.
3. Lauloin Veronan Areenalla pätkän "Va pensiero'sta".
4. Tommy Tabermann halasi ja suuteli minua lämpimästi poskelle kiittäen siitä, että toimme hänelle takaisin runon "Tämä on se kohta".
5. Poljin humalaista jalkaa ja ärhentelin tallinnalaisella poliisiasemalla - miehen tähden - mutta pääsin uhittelustani huolimatta pois. Toisinkin olisi voinut käydä.
6. Olen harrastanut villasukkaseksiä. Monesti.
7. Kaj Chydenius sanoi minulle Vanhan Jokelan pöydässä, että olen maailman kaunein nainen, ja niin älykäs, runoudesta keskustellessamme. Uskoin häntä.
8. Olen laulanut duettona Kotiviinin mikkeliläisessä karaokebaarissa.
Luin sitä varten febuun kirjoittamani muistiinpanon, 124 asiaa listassa 'Jos nyt en mitään muuta, niin olen ainakin tehnyt näitä elämäni aikana'... Mikään ei tuntunut erityiseltä... kertomattomalta... vain tutulta minulta.
Mutta.
1. Puristin kiitollisuuttani Jörn Donnerin lämmintä, pehmeää kättä, ja hymyilin kauneimman hymyni.
2. Vaikka olin juuri pääsemäisilläni ihanan, ihailemani, kauan haaveilemani miehen vuoteeseen, vedin housut takaisin jalkaan.
3. Lauloin Veronan Areenalla pätkän "Va pensiero'sta".
4. Tommy Tabermann halasi ja suuteli minua lämpimästi poskelle kiittäen siitä, että toimme hänelle takaisin runon "Tämä on se kohta".
5. Poljin humalaista jalkaa ja ärhentelin tallinnalaisella poliisiasemalla - miehen tähden - mutta pääsin uhittelustani huolimatta pois. Toisinkin olisi voinut käydä.
6. Olen harrastanut villasukkaseksiä. Monesti.
7. Kaj Chydenius sanoi minulle Vanhan Jokelan pöydässä, että olen maailman kaunein nainen, ja niin älykäs, runoudesta keskustellessamme. Uskoin häntä.
8. Olen laulanut duettona Kotiviinin mikkeliläisessä karaokebaarissa.
Hiihtimet
Kun kohtasin Lyrähtäneen kynättären hiihtelemässä, pistin muistojeni sukset jalkaan itsekin.
Hiihtäminen on minulle talvisia kuvia menneissä ja tulevissa päivissä. Ehkä öissäkin.
1. Hiihtämisen merkkihenkilöni on isä. Kun sukset piti viedä kouluun hän huolehti, että suksien pitävyys ja luistavuus oli kunnossa. Hänelle se oli kunnia-asia.
Jo edellisenä iltana isä kuunteli säätiedotuksen ja otti esille sopivat suksivoiteet. Aamulla voidellut sukset odottivat rapun pielessä leveällä kumilenkillä yhteenliitettynä ja sauvat kantimina, jotta ne olisi helppo kantaa kouluun. Pienessä pussissa oli varuilta toinen suksivoidepurkki, jos keli sattuisi äkkiä muuttumaan. Ohjeet oli annettu, miten hätävoitelu suoritetaan.
Hiihtämisen mukavuus tai raskaus ei koskaan johtunut suksien lipsumisesta tai paakkujen kerääntymisestä pohjiin.
2. Isä oli hiihto-asioissa isistä parhain. Hän vei naapuruston tyttölauman hiihtoretkille - huolehdittuaan heidänkin suksistaan sen verran, etteivät ne liikaa lipsuneet. Ylämäissä hän jäi jonon viimeiseksi ja laittoi suksensa aura-asentoon, ettei edellä hiihtäjä valunut taaksepäin, jos voimat eivät tahtoneet riittää. Alamäissä hän ohjasi hiihtäjiä laittamaan polvet koukkuun ja sauvat oikeiin asentoihin, ettei tarvitsisi pyllähdellä suotta, isommissakaan laskuissa.
3. Entisessä elämässäkin hiihtäminen liittyy mieheen. Mieheni ei hallinnut niin hyvin suksipolitiikkaa kuin isä ja sain välillä aiheen kiukutella keliin sopimattomista suksenpohjista. Ongelma ratkesi, kun hiihdimme leveillä metsäsuksilla umpimetsässä. Minulla oli anopilta perityt punaiset tunturisukset - monilla tuntureilla hiihdetyt.
Hangelle pystytetyn nuotion ääressä istuessani rakastin kanssahiihtäjääni. Metsän sylissä olimme hikisinä ja uupuneina yhtä ja samaa.
4. Kun muutin Kainuuseen, kuvittelin ostavani itselleni sukset. Ensimmäisenä talvena en ehtinyt, toisena en tohtinut ja kolmantena... Olen asunut kuusi vuotta hiihtämiselle suotuisissa maisemissa hiihtämättä.
5. Tai olenhan miä hiihtänyt kerran. Sopentuvalla Pirkon suksilla. Sopenjärven jäällä muutaman sata metriä suuntaansa.
Niin, ja kuuluihan talvisiin tyky-päiviin myös ryhmien välinen moniottelu, jossa yhtenä lajina oli kolmisinhiihto. Kisaympyrä hiihdettiin kolmenhiihdettävillä hikilaudoilla huikeaa vauhtia. Kisa oli naurettavan totista. Voitimme - ITUryhmänä - hiihto-osuudenkin monta kertaa.
6. Ristiinan mökillä 70-luvulla serkuillani Ipillä ja Sepellä oli vesisukset. Niillä hiihdettiin poikien vauhdikkaan, omatekemän oliivinvihreän pikaliipparin perässä. Hevosvoimia oli varmaan 20, tai enemmän.
7. Opiskelutalvena 1983-84 asuin Laajavuoren kupeessa. Kävimme porukalla laskettelemasssa. Rinnettä alastuleminen hankea myöten oli vapaudesta hurmaavaa, mutta vaikka monesti myöhemmin haaveilin uusinnoista, se vain jäi.
8. Haaveilen hiihtämisestä järven jäällä kirkastuneessa auringonpaisteessa. Ja öisessä pakkaskuun kuunvalossa. Rannassa paistettavasta nokimakkarasta ja kuumasta jalokaakaosta. Ajasta, joka leijuu ajattomana ilmassa vain meille.
Hiihtäminen on minulle talvisia kuvia menneissä ja tulevissa päivissä. Ehkä öissäkin.
1. Hiihtämisen merkkihenkilöni on isä. Kun sukset piti viedä kouluun hän huolehti, että suksien pitävyys ja luistavuus oli kunnossa. Hänelle se oli kunnia-asia.
Jo edellisenä iltana isä kuunteli säätiedotuksen ja otti esille sopivat suksivoiteet. Aamulla voidellut sukset odottivat rapun pielessä leveällä kumilenkillä yhteenliitettynä ja sauvat kantimina, jotta ne olisi helppo kantaa kouluun. Pienessä pussissa oli varuilta toinen suksivoidepurkki, jos keli sattuisi äkkiä muuttumaan. Ohjeet oli annettu, miten hätävoitelu suoritetaan.
Hiihtämisen mukavuus tai raskaus ei koskaan johtunut suksien lipsumisesta tai paakkujen kerääntymisestä pohjiin.
2. Isä oli hiihto-asioissa isistä parhain. Hän vei naapuruston tyttölauman hiihtoretkille - huolehdittuaan heidänkin suksistaan sen verran, etteivät ne liikaa lipsuneet. Ylämäissä hän jäi jonon viimeiseksi ja laittoi suksensa aura-asentoon, ettei edellä hiihtäjä valunut taaksepäin, jos voimat eivät tahtoneet riittää. Alamäissä hän ohjasi hiihtäjiä laittamaan polvet koukkuun ja sauvat oikeiin asentoihin, ettei tarvitsisi pyllähdellä suotta, isommissakaan laskuissa.
3. Entisessä elämässäkin hiihtäminen liittyy mieheen. Mieheni ei hallinnut niin hyvin suksipolitiikkaa kuin isä ja sain välillä aiheen kiukutella keliin sopimattomista suksenpohjista. Ongelma ratkesi, kun hiihdimme leveillä metsäsuksilla umpimetsässä. Minulla oli anopilta perityt punaiset tunturisukset - monilla tuntureilla hiihdetyt.
Hangelle pystytetyn nuotion ääressä istuessani rakastin kanssahiihtäjääni. Metsän sylissä olimme hikisinä ja uupuneina yhtä ja samaa.
4. Kun muutin Kainuuseen, kuvittelin ostavani itselleni sukset. Ensimmäisenä talvena en ehtinyt, toisena en tohtinut ja kolmantena... Olen asunut kuusi vuotta hiihtämiselle suotuisissa maisemissa hiihtämättä.
5. Tai olenhan miä hiihtänyt kerran. Sopentuvalla Pirkon suksilla. Sopenjärven jäällä muutaman sata metriä suuntaansa.
Niin, ja kuuluihan talvisiin tyky-päiviin myös ryhmien välinen moniottelu, jossa yhtenä lajina oli kolmisinhiihto. Kisaympyrä hiihdettiin kolmenhiihdettävillä hikilaudoilla huikeaa vauhtia. Kisa oli naurettavan totista. Voitimme - ITUryhmänä - hiihto-osuudenkin monta kertaa.
6. Ristiinan mökillä 70-luvulla serkuillani Ipillä ja Sepellä oli vesisukset. Niillä hiihdettiin poikien vauhdikkaan, omatekemän oliivinvihreän pikaliipparin perässä. Hevosvoimia oli varmaan 20, tai enemmän.
7. Opiskelutalvena 1983-84 asuin Laajavuoren kupeessa. Kävimme porukalla laskettelemasssa. Rinnettä alastuleminen hankea myöten oli vapaudesta hurmaavaa, mutta vaikka monesti myöhemmin haaveilin uusinnoista, se vain jäi.
8. Haaveilen hiihtämisestä järven jäällä kirkastuneessa auringonpaisteessa. Ja öisessä pakkaskuun kuunvalossa. Rannassa paistettavasta nokimakkarasta ja kuumasta jalokaakaosta. Ajasta, joka leijuu ajattomana ilmassa vain meille.
torstai 24. marraskuuta 2011
maanantai 21. marraskuuta 2011
Kahdeksan sivuseikkaa
Otan vastaan Lyrähtäneen kynättären haasteen. Kuvitan kahdeksan kulmaa minuun.
1. Kauan toivomani kamera lojuu lattialla enkä osaa tehdä sille mitään, enkä muista millaisia kuvia kuvittelin sillä ottavani.
2. Lueskellessani omia runojani saatan liikuttua kyyneliin.
3. Haluan kulkea Hercule Poirot'in jalanjäljissä pitkin Englantia.
4. Kykenen syömään marsipaania määrättömästi.
5. Minulla on 58 pikkupöksyt.
6. Haluaisin beigen Lada 1100n.
7. Saatan joutua opettelemaan ukulelen soittoa.
8. Uskon vielä rakkauteen.
1. Kauan toivomani kamera lojuu lattialla enkä osaa tehdä sille mitään, enkä muista millaisia kuvia kuvittelin sillä ottavani.
2. Lueskellessani omia runojani saatan liikuttua kyyneliin.
3. Haluan kulkea Hercule Poirot'in jalanjäljissä pitkin Englantia.
4. Kykenen syömään marsipaania määrättömästi.
5. Minulla on 58 pikkupöksyt.
6. Haluaisin beigen Lada 1100n.
7. Saatan joutua opettelemaan ukulelen soittoa.
8. Uskon vielä rakkauteen.
sunnuntai 20. marraskuuta 2011
Elo
Elokuussa.
Elo kuussa.
En uskonut hyiseen syksyyn.
Elo maassa.
Makuullaan hiukset takertuvat huurteiseen kiveykseen.
Raajat jähmettyvät rinnakkain.
Pää painaa sata jäistä kiloa.
Kohmeinen mieli tukkii tiehyet.
Suonissa virtaus viipyilee.
Seuraavaan kevääseen.
Elo tulee taas.
Elo uudessa kuussa.
Elo kuussa.
En uskonut hyiseen syksyyn.
Elo maassa.
Makuullaan hiukset takertuvat huurteiseen kiveykseen.
Raajat jähmettyvät rinnakkain.
Pää painaa sata jäistä kiloa.
Kohmeinen mieli tukkii tiehyet.
Suonissa virtaus viipyilee.
Seuraavaan kevääseen.
Elo tulee taas.
Elo uudessa kuussa.
maanantai 14. marraskuuta 2011
Selin
tämän illan unelmista kaunein
saada kääntää sinulle selkä
olla silti läsnä
kaikin voimin
tunnistaa ihosi huokaus
puhua sanoitta suoraan silmiin
painaa kourat korviesi peitoksi
kuulla yhteinen olemassaolo
saada kääntää sinulle selkä
olla silti läsnä
kaikin voimin
tunnistaa ihosi huokaus
puhua sanoitta suoraan silmiin
painaa kourat korviesi peitoksi
kuulla yhteinen olemassaolo
Maanantaiaamun ikkuna
Aamun yllättänyt auringonpaiste haalenee silmissä
alkaa sataa lunta
viivasuorana viimana vasemmalta oikealle
Ilma kellastuu
männyt taivuttelevat rivitanssin tahtiin vasemmalle vasemmalle vasemmalle
kunnes keltainen valo loppuu
Mäntyparat seisovat kohtisuorassa
väristelevät hämmentyneinä neulasiaan
Talven ensimmäinen lumisade on ohi
alkaa sataa lunta
viivasuorana viimana vasemmalta oikealle
Ilma kellastuu
männyt taivuttelevat rivitanssin tahtiin vasemmalle vasemmalle vasemmalle
kunnes keltainen valo loppuu
Mäntyparat seisovat kohtisuorassa
väristelevät hämmentyneinä neulasiaan
Talven ensimmäinen lumisade on ohi
sunnuntai 30. lokakuuta 2011
Uskomuksis muksis...
Uskon yksinelämiseen. Kymmenen vuotta sitten luulin yksinelämisen olevan mahdollinen mutta tilapäinen ilmiö. Kolmekymmentä vuotta sitten en olisi uskonut, että jonain päivänä elän yksin. Neljäkymmentä vuotta sitten en olisi uskonut löytäväni elämäni miestä, luulin eläväni vanhanpiian elämän. Viisikymmentä vuotta sitten minusta ei ollut miettimään uskomisia.
Viisikymmentä vuotta sitten lauloin virsiä yläkerran rappusilla. Neljäkymmentä vuotta sitten luulin, etten osaa laulaa. Kolmekymmentä vuotta sitten luulin, että säveltapailun opettajani erehtyi luulemaan, että osaan laulaa. Kymmenen vuotta sitten uskoin olevani laulurivistön heikoin lenkki. Nyt vain laulan.
Kymmenen vuotta sitten mietin koko ajan mahaa. Kolmekymmentä vuotta sitten luulin, että minun pitää laihduttaa. Neljäkymmentä vuotta sitten luulin olevani lihava. Olen jälleen kokoiseni kuten viisikymmentä vuotta sitten.
Viisikymmentä vuotta sitten uskoin isää ja äitiä - vaaria ja mummoakin. Neljäkymmentä vuotta sitten luulin, että kaikkiin auktoriteetteihin pitää uskoa. Kolmekymmentä vuotta sitten uskoin isää, äitiä ja miestäni. Kaksikymmentä vuotta sitten luulin, että miestäni ja esimiestäni on uskominen. Kymmenen vuotta sitten aloin uskoa elämään. Nyt uskon elämään, toivoon ja itseeni.
Viisikymmentä vuotta. Uskoa, toivoa ja rakkautta. Mikä niistä on suurin?! Uskon, että se on toivo. Ja luulen rakastamisenkin olevan.
Viisikymmentä vuotta sitten lauloin virsiä yläkerran rappusilla. Neljäkymmentä vuotta sitten luulin, etten osaa laulaa. Kolmekymmentä vuotta sitten luulin, että säveltapailun opettajani erehtyi luulemaan, että osaan laulaa. Kymmenen vuotta sitten uskoin olevani laulurivistön heikoin lenkki. Nyt vain laulan.
Kymmenen vuotta sitten mietin koko ajan mahaa. Kolmekymmentä vuotta sitten luulin, että minun pitää laihduttaa. Neljäkymmentä vuotta sitten luulin olevani lihava. Olen jälleen kokoiseni kuten viisikymmentä vuotta sitten.
Viisikymmentä vuotta sitten uskoin isää ja äitiä - vaaria ja mummoakin. Neljäkymmentä vuotta sitten luulin, että kaikkiin auktoriteetteihin pitää uskoa. Kolmekymmentä vuotta sitten uskoin isää, äitiä ja miestäni. Kaksikymmentä vuotta sitten luulin, että miestäni ja esimiestäni on uskominen. Kymmenen vuotta sitten aloin uskoa elämään. Nyt uskon elämään, toivoon ja itseeni.
Viisikymmentä vuotta. Uskoa, toivoa ja rakkautta. Mikä niistä on suurin?! Uskon, että se on toivo. Ja luulen rakastamisenkin olevan.
perjantai 28. lokakuuta 2011
Järjestysnumeroni
Sain tänään tietää olevani ihminen numero 2922026588. Se tuntuu hyvältä. Ainutlaatuiselta, mutta silti minua on vaikea erottaa kaikkien 10-numeroisten lukujen joukosta. Ylpeästi olen nainen nro 2922026588.
2 Minua on rakastettu täydestä sydämestä kaksi kertaa. Kertaa kaksi. Ja vielä kaksi kertaa.
9 Totuin koulussa yhdeksikköön. Silti se oli minulle vain. Jotain mitätöntä. Riittämätöntä. Minulle. Ja muille.
2 Haluaisin sanoa: "Vain kahta kiihkeästi halajan." Olisinpa niin kiitollinen.
2 Kaksi kullanruskeaa samettiverhoa odottaa oven suuhun asettumista. Takahuoneen oven.
0 Nolla aloittaa. Nolla pyörähtää ympäri. Nolla sulkee sisäänsä.
2 Toinen soutaa, toinen pitää perää. Keskellä selkää vaihdetaan päitä. Rantaan on onnellisesti matkaa.
6 La Luna. Kuu.Si!
58 Vaikka olisi ollut valinnanvapaus, olisin silti valinnut syntymävuodekseni tämän, 1958.
8 Raakkel saa odottaa kahdeksan vuotta, ennusti kummitätini jo vuosia sitten.
Se olen miä. Nro 2922026588.
2 Minua on rakastettu täydestä sydämestä kaksi kertaa. Kertaa kaksi. Ja vielä kaksi kertaa.
9 Totuin koulussa yhdeksikköön. Silti se oli minulle vain. Jotain mitätöntä. Riittämätöntä. Minulle. Ja muille.
2 Haluaisin sanoa: "Vain kahta kiihkeästi halajan." Olisinpa niin kiitollinen.
2 Kaksi kullanruskeaa samettiverhoa odottaa oven suuhun asettumista. Takahuoneen oven.
0 Nolla aloittaa. Nolla pyörähtää ympäri. Nolla sulkee sisäänsä.
2 Toinen soutaa, toinen pitää perää. Keskellä selkää vaihdetaan päitä. Rantaan on onnellisesti matkaa.
6 La Luna. Kuu.Si!
58 Vaikka olisi ollut valinnanvapaus, olisin silti valinnut syntymävuodekseni tämän, 1958.
8 Raakkel saa odottaa kahdeksan vuotta, ennusti kummitätini jo vuosia sitten.
Se olen miä. Nro 2922026588.
torstai 27. lokakuuta 2011
Ollen
Olen...
kirjakaupan myyjätär
Kainuun lausuja
Siskonpäiväsisko
ystävä
kaukoäiti
vuokralainen
blogin pitäjä
luovan kirjoittamisen opettaja
vastavalmistunut kirjallisuusterapiaohjaaja
Kynätär
Tanelin kanta-asiakas
lenkkikaveri
yksineläjä
työmatkapyöräilijä
kuuntelija, olkapää, jakaja
kummitätin ystävä
sukankutoja, huoneentaulun kirjailija, nappikoruilija
Mantelipuutaloilija
yhdysyhdyssanafriikki
kuunneltava, päänriiputtaja, jaettava
lukupiirin vetäjä
keski-ikäinen kulttuurin suurkuluttaja
televisioton eläjä
ortodoksikuoron laulaja
monenlainen entinen
entinen monessa suhteessa
vai olenko...
kirjakaupan myyjätär
Kainuun lausuja
Siskonpäiväsisko
ystävä
kaukoäiti
vuokralainen
blogin pitäjä
luovan kirjoittamisen opettaja
vastavalmistunut kirjallisuusterapiaohjaaja
Kynätär
Tanelin kanta-asiakas
lenkkikaveri
yksineläjä
työmatkapyöräilijä
kuuntelija, olkapää, jakaja
kummitätin ystävä
sukankutoja, huoneentaulun kirjailija, nappikoruilija
Mantelipuutaloilija
yhdysyhdyssanafriikki
kuunneltava, päänriiputtaja, jaettava
lukupiirin vetäjä
keski-ikäinen kulttuurin suurkuluttaja
televisioton eläjä
ortodoksikuoron laulaja
monenlainen entinen
entinen monessa suhteessa
vai olenko...
keskiviikko 26. lokakuuta 2011
Olematta
lähde
- lähde ja tule
kuperkeikkoja unessa, ja kypäräpäät
vatsakipu, kuumakylmä hiki
Samla mammas manna, Rajakatu ja isän vanha punaruudullinen flanellipaita
äiti, joka imuroi neulaset lattialta
tytär, joka tuntee minut
säärystinlangat
sukat Kosti Siroselle
Siskonpäivät, Nurmes ja Alvar Aalto
Johnny Cash/ Solitary man - Tarya NoCash
Maan vuotuinen kiertoliike seinään kiinnitettynä
rahapuun yllättävä kasvu
keskuslämmityksen tukkeamat nenätiehyet
väliovi, jota on odotettu 10 kuukautta, eikä odotus pääty?
Miika Nousiainen ja Tehtaan varjossa
kynttilä ja aamutee
'kummi'tädin kantavat sanat
Sanojeni seassa. Odotan.
Olen. Olematon.
Annan luvan. Saamatta aikaan.
Ullakko on tyhjillään, tietämätön.
- lähde ja tule
kuperkeikkoja unessa, ja kypäräpäät
vatsakipu, kuumakylmä hiki
Samla mammas manna, Rajakatu ja isän vanha punaruudullinen flanellipaita
äiti, joka imuroi neulaset lattialta
tytär, joka tuntee minut
säärystinlangat
sukat Kosti Siroselle
Siskonpäivät, Nurmes ja Alvar Aalto
Johnny Cash/ Solitary man - Tarya NoCash
Maan vuotuinen kiertoliike seinään kiinnitettynä
rahapuun yllättävä kasvu
keskuslämmityksen tukkeamat nenätiehyet
väliovi, jota on odotettu 10 kuukautta, eikä odotus pääty?
Miika Nousiainen ja Tehtaan varjossa
kynttilä ja aamutee
'kummi'tädin kantavat sanat
Sanojeni seassa. Odotan.
Olen. Olematon.
Annan luvan. Saamatta aikaan.
Ullakko on tyhjillään, tietämätön.
sunnuntai 23. lokakuuta 2011
Eilisen tähtihetket
22.10.2011
Omatekemä makkarakiusaus
Mocchachino työpäivän jälkeen
L:n kahden tunnin puhelu
Tietoisuus huomisesta vapaapäivästä
22.10.2010
E:n soitto
EM:n tarjoama Cafe Oriental
Lautassessio (myönteisiä adjektiiveja) Luovin yläkertalaisten kanssa
Loman alku
22.10.2009
Punaviini
Lukupiirikirjoitukset
Lauluharkat
22.10.2008
Leevin biisit lenkkimusana
Dioista tehdyt lasten kuvat
E:n soitto
22.10.2007
Palaveri T:n kanssa
Fysioterapia
Iltalenkki
Lokakuiset tähtihetket ovat arkista vaatimattomuutta.
Omatekemä makkarakiusaus
Mocchachino työpäivän jälkeen
L:n kahden tunnin puhelu
Tietoisuus huomisesta vapaapäivästä
22.10.2010
E:n soitto
EM:n tarjoama Cafe Oriental
Lautassessio (myönteisiä adjektiiveja) Luovin yläkertalaisten kanssa
Loman alku
22.10.2009
Punaviini
Lukupiirikirjoitukset
Lauluharkat
22.10.2008
Leevin biisit lenkkimusana
Dioista tehdyt lasten kuvat
E:n soitto
22.10.2007
Palaveri T:n kanssa
Fysioterapia
Iltalenkki
Lokakuiset tähtihetket ovat arkista vaatimattomuutta.
torstai 20. lokakuuta 2011
Sylittömät
Tiedänhän minä, että monet sylittömät nukkuvat joka yö sylin vieressä: Vierivieressä, sadankuudenkymmenen sentin sisässä, kaksi kaipaavaa syliä. Syli saattaa olla ihan selän takana. Selän, joka ei käänny. Syli ei leviä vieressäolijan tulla.
Syliin, joka aiemmin kutsui syliinsä, houkutti suorastaan, ei enää mahdu. Lähellä, saatavilla oleva syli huokaa ja työntää luotaan. Siihen syliin mahtuvat vain omat ristiinnaulitut kädet.
Miksi sylit, jotka haluaisivat toisiaan, eivät satu saman katon alle, samalle sohvalle, samaan sänkyyn... Sylit etsivät toisiaan, kuvittelevat, uskovat, että se syli, joka on juuri minulle tarkoitettu, minulle kuin mittatilauksena tehty, on jossain. Jossain toisaalla. Löytämistä vaille. Syliin saapumista odottamassa.
Syliin, joka aiemmin kutsui syliinsä, houkutti suorastaan, ei enää mahdu. Lähellä, saatavilla oleva syli huokaa ja työntää luotaan. Siihen syliin mahtuvat vain omat ristiinnaulitut kädet.
Miksi sylit, jotka haluaisivat toisiaan, eivät satu saman katon alle, samalle sohvalle, samaan sänkyyn... Sylit etsivät toisiaan, kuvittelevat, uskovat, että se syli, joka on juuri minulle tarkoitettu, minulle kuin mittatilauksena tehty, on jossain. Jossain toisaalla. Löytämistä vaille. Syliin saapumista odottamassa.
Sattu.... ma....
Kaikkien sattumien isä, Paul Auster. Näytti sattumat ja niiden summat. 'Sattuman soittoa'...
Kaikkien sattumien äiti, Elämä itse.
Ei anna minun unohtaa, että sattuma paitsi soittaa, ja laulaa...
Se lurittelee, lirkuttelee,
huhuilee ja huutaa...
hikottelee ja öykkii...
Supisee suloisia valheitaan huulet korvannipukkaa hipaisten...
Otsaluun viertä hiertäen havahduttaa totisen paikan eteen...
Sattuma suorasukaisesti antaa ymmärtää, ettei anna, vaikka ymmärtäisi.
Vaikka minäkin ymmärtäisin ytimiin asti.
Ymmärrys täräyttää kumoon joka kerta, kun elämän mielikuvitus yltää yli omani...
Alan hätäillä seuraavaa sattuman väliintuloa... jota en pysty ennakoimaan...
Ja hetkellä, kun se hypähtää eteen, on päivänselvää...
koko matka tähän saakka...
Ei yhtään mutkaa eikä risteystä, jonka tarkoitus jäisi epäselväksi.
Arvoituksia ei jää ratkaisematta. Ei yksikään miksi.
Sattuma satuttaa. Vihloo. Viiltää. Kun en osannut arvata, vaikka olisi pitänyt. Että saan sen mitä toivon... kivuliaasti, kaltoin...
Voi hyvä Elämä! Millaisina palasina sinut saan... Sattuu...
Elämä viipaloi, kuutioi ja raastaa kohtaukset - en sano kohtalon! - niin hiuksenhienolla terällä, että sormenpää säästyy juuri ja juuri... ja jo sekin tekee kipeää...
Henkinen verenhukka uhkaa... Asenteen anemia saa perääntymään...
leikittelemään ajatuksella, että hylkäisin unelmani... eikä se leikki huvita...
Se sattuu...
Kyynelkanaviin koskee...
Sumun taakse näkyvyys on huono...
Kotka, Rankki, ohutta yläpilveä...
Kajaani, Tässä ja nyt, navakkaa luoteistuulta, ohi ja yli kiiruhtavaa pilvilauttaa...
Räntäsadevaroitus.
Tämä paine on niin matala etten yletä...
Kaikkien sattumien äiti, Elämä itse.
Ei anna minun unohtaa, että sattuma paitsi soittaa, ja laulaa...
Se lurittelee, lirkuttelee,
huhuilee ja huutaa...
hikottelee ja öykkii...
Supisee suloisia valheitaan huulet korvannipukkaa hipaisten...
Otsaluun viertä hiertäen havahduttaa totisen paikan eteen...
Sattuma suorasukaisesti antaa ymmärtää, ettei anna, vaikka ymmärtäisi.
Vaikka minäkin ymmärtäisin ytimiin asti.
Ymmärrys täräyttää kumoon joka kerta, kun elämän mielikuvitus yltää yli omani...
Alan hätäillä seuraavaa sattuman väliintuloa... jota en pysty ennakoimaan...
Ja hetkellä, kun se hypähtää eteen, on päivänselvää...
koko matka tähän saakka...
Ei yhtään mutkaa eikä risteystä, jonka tarkoitus jäisi epäselväksi.
Arvoituksia ei jää ratkaisematta. Ei yksikään miksi.
Sattuma satuttaa. Vihloo. Viiltää. Kun en osannut arvata, vaikka olisi pitänyt. Että saan sen mitä toivon... kivuliaasti, kaltoin...
Voi hyvä Elämä! Millaisina palasina sinut saan... Sattuu...
Elämä viipaloi, kuutioi ja raastaa kohtaukset - en sano kohtalon! - niin hiuksenhienolla terällä, että sormenpää säästyy juuri ja juuri... ja jo sekin tekee kipeää...
Henkinen verenhukka uhkaa... Asenteen anemia saa perääntymään...
leikittelemään ajatuksella, että hylkäisin unelmani... eikä se leikki huvita...
Se sattuu...
Kyynelkanaviin koskee...
Sumun taakse näkyvyys on huono...
Kotka, Rankki, ohutta yläpilveä...
Kajaani, Tässä ja nyt, navakkaa luoteistuulta, ohi ja yli kiiruhtavaa pilvilauttaa...
Räntäsadevaroitus.
Tämä paine on niin matala etten yletä...
perjantai 14. lokakuuta 2011
Aamun rakastajatar
Rakastan aamua.
Rakastan aamua pitkään. Aamun hitaus viettelee minut.
Rakastan aamua kiihkeästi enkä edes huomaa. Unohdun olemaan aamussa.
Rakastan aamua vimmatusti, kuuroin korvin niin pitkään, ettei mitään muuta. Antaudun aamulle.
Olen aamun rakastajatar.
Rakastan aamua, kun tajuntaani raottuu hiusmurtumanmittainen kuultava aukeama.
Rakastan aamua heti huomattuani sen.
Rakastan aamua sitä enemmän, mitä aiemmin siihen havahdun.
Rakastan aamua sitä uskollisemmin, mitä vähemmän se minulta vaatii.
Aamu on minun rakastajani.
Aamu rakastaa minun haaveitani.
Aamu antaa minulle kaiken.
Aamu tuntee kaikki kysymykset, kirkastaa vastaukset kuuluvalla äänellä, niin hiljaa, että se on täysin selvää.
Aamu on minun.
Aamu ja minä.
Aamuminä.
Rakkaani.
Rakastan aamua pitkään. Aamun hitaus viettelee minut.
Rakastan aamua kiihkeästi enkä edes huomaa. Unohdun olemaan aamussa.
Rakastan aamua vimmatusti, kuuroin korvin niin pitkään, ettei mitään muuta. Antaudun aamulle.
Olen aamun rakastajatar.
Rakastan aamua, kun tajuntaani raottuu hiusmurtumanmittainen kuultava aukeama.
Rakastan aamua heti huomattuani sen.
Rakastan aamua sitä enemmän, mitä aiemmin siihen havahdun.
Rakastan aamua sitä uskollisemmin, mitä vähemmän se minulta vaatii.
Aamu on minun rakastajani.
Aamu rakastaa minun haaveitani.
Aamu antaa minulle kaiken.
Aamu tuntee kaikki kysymykset, kirkastaa vastaukset kuuluvalla äänellä, niin hiljaa, että se on täysin selvää.
Aamu on minun.
Aamu ja minä.
Aamuminä.
Rakkaani.
keskiviikko 12. lokakuuta 2011
Vetää läpi
kuljen soputeltta ympärilläni
olen neljän seinän sisällä
seinät harson ohutta villaa
eikä kukaan huomaa
hymyilen ohikulkijoille
näkymättömistä ikkunaluukuista
huikkaan jotain huomattavaa
seinän vierukset ovat surusta raskaana
lohduttavat puheenpielet itselle syntymättä
ollapa paljaana taivaan alla
Jupiterin kuukatraan kirkkaudessa
ilman suojaa ja sijaa
kupeet kivistävinä
ehjänä
kepeyttään elossa
- - -
talossani käy veto
veto sisään
veto ulos
se ulottuu minun sisimpääni
venyttäen viivani muodottomaksi
katto korahtelee yksinäisyyttään
riepoen sieluani sisuksia myöten sataan suuntaan
eikä mihinkään
olen neljän seinän sisällä
seinät harson ohutta villaa
eikä kukaan huomaa
hymyilen ohikulkijoille
näkymättömistä ikkunaluukuista
huikkaan jotain huomattavaa
seinän vierukset ovat surusta raskaana
lohduttavat puheenpielet itselle syntymättä
ollapa paljaana taivaan alla
Jupiterin kuukatraan kirkkaudessa
ilman suojaa ja sijaa
kupeet kivistävinä
ehjänä
kepeyttään elossa
- - -
talossani käy veto
veto sisään
veto ulos
se ulottuu minun sisimpääni
venyttäen viivani muodottomaksi
katto korahtelee yksinäisyyttään
riepoen sieluani sisuksia myöten sataan suuntaan
eikä mihinkään
lauantai 8. lokakuuta 2011
Neiti, saisinko yhden ihanan illan!?
Tässä kuittinne, olkaa hyvä!
1 C'est la vie
1,5 tanssia Humalainen parisuhdekonflikti
1 Black velvet
2 tanssia Höyhenenkevyt rumpukompilla
1 kehu (ulkoasu)
1 punainen Marlboro
2 tanssia Perinteinen pyörähdyksin molempiin suuntiin perinteisin kysymyksin
1 löytynyt kantalappu
1 Whenever wherever
1 kehu (laulu)
2 tanssia Perinteinen kevein kuvioin ja puhein
1 duetto Mysteriet
1 kohtaaminen Juna
1 tyhjä lupaus Läikytetty lonkero
1 Hyvää puuta
1 kehu (laulun tulkinta)
2 tanssia Näyttelijä
1 kohtaaminen Kirjakauppa
2 tanssia Tähtisilmät
1 kadonnut kantalappu
1 nokkeluuksia sanasta 'kanta'
2 tanssia Tähtisilmät
2 tanssia Perinteinen erityiskeikutuksin
1 Illalla illalla
2 tanssia Tähtisilmät
1 viimeinen "valssi " Tähtisilmät
Jatko eri kuitille, kiitos.
1 C'est la vie
1,5 tanssia Humalainen parisuhdekonflikti
1 Black velvet
2 tanssia Höyhenenkevyt rumpukompilla
1 kehu (ulkoasu)
1 punainen Marlboro
2 tanssia Perinteinen pyörähdyksin molempiin suuntiin perinteisin kysymyksin
1 löytynyt kantalappu
1 Whenever wherever
1 kehu (laulu)
2 tanssia Perinteinen kevein kuvioin ja puhein
1 duetto Mysteriet
1 kohtaaminen Juna
1 tyhjä lupaus Läikytetty lonkero
1 Hyvää puuta
1 kehu (laulun tulkinta)
2 tanssia Näyttelijä
1 kohtaaminen Kirjakauppa
2 tanssia Tähtisilmät
1 kadonnut kantalappu
1 nokkeluuksia sanasta 'kanta'
2 tanssia Tähtisilmät
2 tanssia Perinteinen erityiskeikutuksin
1 Illalla illalla
2 tanssia Tähtisilmät
1 viimeinen "valssi " Tähtisilmät
Jatko eri kuitille, kiitos.
keskiviikko 5. lokakuuta 2011
Kuunpimennys
kuu kiertää kuin karuselli
kesä - heinä - elo - syys
talvi
kesä - heinä - elo - syys
talvi
kesä - heinä - elo...
kuinka monta kuunkiertoa
kuinka monta täyttä ympyrää
vajavaista avaruutta
kesä - heinä - elo - syys
talvi
kesä - heinä - elo - syys
talvi
kesä - heinä - elo...
kuinka monta kuunkiertoa
kuinka monta täyttä ympyrää
vajavaista avaruutta
vielä
tämä tivoli vie minulta hengen
tämä tivoli vie minulta hengen
.
kuu valuu silmistä
saa sielun kelmeäksi
sormet ja varpaat kutistumaan tyngiksi
en voi enää kurkottaa kattojen ylle
korkeammalle kaikkea kipeää
ei enää metriäkään
jään virumaan
viiltohaavoja varpaissa
kädet kohmeessa
korvat karrella
silmät savusta sumeina
- sinäkin jäät
kunnes ensi kuun kamaralla
valloitan horisontin
värjään valonsäteet valkoisiksi, vereviksi,
viisaammaksi kuin tämä yö
-
Kuun sininen yösoitto
tuudittaa mielen
lempeään keinuunsa,
puhdistaa polun,
antaa ajan olla,
tulla ja mennä.
Ota se vastaan.
Elä se.
Päästä se pois.
Anna ajan tyynesti olla.
lauantai 1. lokakuuta 2011
yks-nolla-kaks
1 selkä suorana yksin elämän edessä
1 elettävissä yksi ikioma elämä
0 tyhjä on huikein lähtöpiste, ja haikein
2 kahden pisteen välinen sateenkaari täyttää toiveet
0 nollat saavat pyöristettyä monet yksinäiset
1 yksikin hetki voi muuttaa
1 yhteenkietoutuneina elämänlangat, rusettinauhat, napit ja lävet ja vetoketjut
Tämä päivä. Minulle määrätty. Määrältään täysi. Kuin satakaksi. Kun katson huomenna tänne päin.
1 elettävissä yksi ikioma elämä
0 tyhjä on huikein lähtöpiste, ja haikein
2 kahden pisteen välinen sateenkaari täyttää toiveet
0 nollat saavat pyöristettyä monet yksinäiset
1 yksikin hetki voi muuttaa
1 yhteenkietoutuneina elämänlangat, rusettinauhat, napit ja lävet ja vetoketjut
Tämä päivä. Minulle määrätty. Määrältään täysi. Kuin satakaksi. Kun katson huomenna tänne päin.
torstai 29. syyskuuta 2011
Sanoitan syksyn II
Syksyn sana numero viisi.
Harmaa. Koko maailma on heikosti harmaa. Kesän mittaan himmennyt ikkunaruutu korostaa mitäänsanomatonta maisemaa. Ihmisten puheet harmaantuvat kuin syksyyn ehtineen vanhuksen harva päälaki. Mieli on ankea eikä mikään maistu miltään. Suklaakin muuttuu kropassa yön aikana harmaaksi massaksi, joka kangistaa niin, että henkilönostokurki sängyn vieressä olisi aamuisin tarpeen.
Viisi haahkanuntuvan harmaata päivää viikossa.
Syksyn sana numero kuusi.
Kiittämättömyys. Syyskuun lopussa tuntuu jo siltä, ettei tänäkään vuonna ehtinyt tehdä mitään. Mitään siitä mitä hyvinkin aikoi ja vakaasti päätti. Uskoi elävänsä.
Kuudesti laukeava arjen ansa.
Syksyn sana numero seitsemän.
Sepalus. Sepalukset pysyvät kiinni. Humalaiset miehet ovat hukkumatta siihen saakka, kunnes heikot jäät ovat valmiita kannattelemaan sen hetken, että mies ehtii niin kauas rannasta, että hukkuminen onnistuu. Naisten pitkistä kalsareista sepalus puuttuu. En muista olenko tavannut koskaan miestä, joka olisi kaivanut pippelin esiin sepaluksen kautta, pissiäkseen tai muuten.
Seitsemäntenä päivänä hän lepäsi. Paranteli olonsa. Hukkumatta.
Harmaa. Koko maailma on heikosti harmaa. Kesän mittaan himmennyt ikkunaruutu korostaa mitäänsanomatonta maisemaa. Ihmisten puheet harmaantuvat kuin syksyyn ehtineen vanhuksen harva päälaki. Mieli on ankea eikä mikään maistu miltään. Suklaakin muuttuu kropassa yön aikana harmaaksi massaksi, joka kangistaa niin, että henkilönostokurki sängyn vieressä olisi aamuisin tarpeen.
Viisi haahkanuntuvan harmaata päivää viikossa.
Syksyn sana numero kuusi.
Kiittämättömyys. Syyskuun lopussa tuntuu jo siltä, ettei tänäkään vuonna ehtinyt tehdä mitään. Mitään siitä mitä hyvinkin aikoi ja vakaasti päätti. Uskoi elävänsä.
Kuudesti laukeava arjen ansa.
Syksyn sana numero seitsemän.
Sepalus. Sepalukset pysyvät kiinni. Humalaiset miehet ovat hukkumatta siihen saakka, kunnes heikot jäät ovat valmiita kannattelemaan sen hetken, että mies ehtii niin kauas rannasta, että hukkuminen onnistuu. Naisten pitkistä kalsareista sepalus puuttuu. En muista olenko tavannut koskaan miestä, joka olisi kaivanut pippelin esiin sepaluksen kautta, pissiäkseen tai muuten.
Seitsemäntenä päivänä hän lepäsi. Paranteli olonsa. Hukkumatta.
keskiviikko 28. syyskuuta 2011
Sanoitan syksyn
Syksyn sana numero yksi.
Villasukka. 48 silmukkaa. Varsi 30 kerrosta eli 1440 silmukkaa. Kantapäähän 12 + 10 kerrosta eli 510 silmukkaa. Terän alussa ja lopussa vähenevä määrä 50 silmukasta. 45 kerrosta eli 2600 silmukkaa. Yhdessä naisen sukassa yhteensä ehkä 4500 silmukkaa. Sukkaparissa 9000 silmukkaa. Jos kolmet sukat päällekkäin, niin 27000 silmukkaa.
Miehen sukkapari. Keskikokoinen. 10000 silmukkaa.
Suhteellisen monta langankiertoa rakkaudellista lämpöä.
Syksyn sana numero kaksi.
Sade. Kumppaniksi kylmä aurinko. Lavasteeksi viima.
2 metriä sekunnissa (= miehen mitta) rakkauden ja lämmön tarvetta.
Syksyn sana numero kolme.
Odotus. Kesän odottamisen loppuminen. Uusien ryhtymisten toteutuminen. Talven odottamisen alkaminen. Uuden vuoden odottamisen pakko. Seuraavan kesän odottamisen väistämättömyys. Odottamisen jatkuvuus.
3 kuunkiertoa. Jouluun. Niinkuin se olisi jokin mitta.
Syksyn sana numero neljä.
Suru. Alkamisen suru. Jatkumisen suru. Loppumisen suru. Suremisen suru. Selittämätön suru.
Surua d-mollissa. Yhden laulun verran. 89 tahtia. "Kuinka paljon mahtuu pieneen sydämeen rakkautta, kaipuuta."
4/4.
Villasukka. 48 silmukkaa. Varsi 30 kerrosta eli 1440 silmukkaa. Kantapäähän 12 + 10 kerrosta eli 510 silmukkaa. Terän alussa ja lopussa vähenevä määrä 50 silmukasta. 45 kerrosta eli 2600 silmukkaa. Yhdessä naisen sukassa yhteensä ehkä 4500 silmukkaa. Sukkaparissa 9000 silmukkaa. Jos kolmet sukat päällekkäin, niin 27000 silmukkaa.
Miehen sukkapari. Keskikokoinen. 10000 silmukkaa.
Suhteellisen monta langankiertoa rakkaudellista lämpöä.
Syksyn sana numero kaksi.
Sade. Kumppaniksi kylmä aurinko. Lavasteeksi viima.
2 metriä sekunnissa (= miehen mitta) rakkauden ja lämmön tarvetta.
Syksyn sana numero kolme.
Odotus. Kesän odottamisen loppuminen. Uusien ryhtymisten toteutuminen. Talven odottamisen alkaminen. Uuden vuoden odottamisen pakko. Seuraavan kesän odottamisen väistämättömyys. Odottamisen jatkuvuus.
3 kuunkiertoa. Jouluun. Niinkuin se olisi jokin mitta.
Syksyn sana numero neljä.
Suru. Alkamisen suru. Jatkumisen suru. Loppumisen suru. Suremisen suru. Selittämätön suru.
Surua d-mollissa. Yhden laulun verran. 89 tahtia. "Kuinka paljon mahtuu pieneen sydämeen rakkautta, kaipuuta."
4/4.
sunnuntai 25. syyskuuta 2011
Ei äs ei yy ei äl ei ii eikä ää....
Minulla on syli. Minulla ei ole syliä. Minä kaipaan syliä. Kukaan ei kaipaa syliäni. Sylini kaipaa. Kenenkään syli ei kaipaa minua. Sylini ei ole kaipuun kohde. Sylini kaipaa kohdetta. Sylini on kaipuuta täynnä. Kaipaava syli ei ole minua varten. Syli on kaivattu. Syliini ei kaivata. No kai nyt syliin kaivataan.
Kaipaava syli. Sylin kaipuu. Kaipuun syli. Sylin kaipaaja. Kaipaajan syli. Syliin kaipaaja. Syliä kaipaava.
Ylin kaipuu yhtyy syliin.
Sydämettä
Yksinäinen
Lopun
Ikää
Sammunut
Yksin
Lämpöä
Ikävoiden
Saanut
Yhdelle
Liikaa
Iloa
Synkkä
Yö
Läpi
Ikävän
Syksy
Ylistää
Lohduttoman
Itkua
Sylitön elämä surkastuttaa sydäntä. Vain yhden sylin tähden.
Kaipaava syli. Sylin kaipuu. Kaipuun syli. Sylin kaipaaja. Kaipaajan syli. Syliin kaipaaja. Syliä kaipaava.
Ylin kaipuu yhtyy syliin.
Sydämettä
Yksinäinen
Lopun
Ikää
Sammunut
Yksin
Lämpöä
Ikävoiden
Saanut
Yhdelle
Liikaa
Iloa
Synkkä
Yö
Läpi
Ikävän
Syksy
Ylistää
Lohduttoman
Itkua
Sylitön elämä surkastuttaa sydäntä. Vain yhden sylin tähden.
perjantai 23. syyskuuta 2011
Surun asemakaava
Surun asemakaava
piirtyy näille seinille
joita pitkin valun kynnysmatoksi
Sormet vetävät perässään hämäriä kujia
Riivin oveen rakoa ilmavirran tulla
mutta mikään ei liiku,
enkä minä
Makaan väsymyksestä kankeana
korvat tukkeessa kaikesta mitä en halua kuulla
Kaivan sukuhautaa raskautetuille rooleilleni
annetuille
väärässä uskossa vastaanotetuille
Kiitän
Siunaan
varjelen
syntymätöntä johon haluan puhaltaa hengen
Astua ovesta
sinne, mitä en vielä tunne
Elollistua uudelleen
piirtyy näille seinille
joita pitkin valun kynnysmatoksi
Sormet vetävät perässään hämäriä kujia
Riivin oveen rakoa ilmavirran tulla
mutta mikään ei liiku,
enkä minä
Makaan väsymyksestä kankeana
korvat tukkeessa kaikesta mitä en halua kuulla
Kaivan sukuhautaa raskautetuille rooleilleni
annetuille
väärässä uskossa vastaanotetuille
Kiitän
Siunaan
varjelen
syntymätöntä johon haluan puhaltaa hengen
Astua ovesta
sinne, mitä en vielä tunne
Elollistua uudelleen
torstai 22. syyskuuta 2011
Iloton loukko
Ilo katosi koloon
ilotalon nurkkaan
Nurkat pakenivat
ratkesivat raunioiksi
Niillä kaivataan
kaukokatseisen arkeologin kouraa
Siivottomat surunauhat olemattomissa ovenpielissä
huiskuttavat ohi kulkeville:
Twist twist twist twist... jumalauta twistatkaa!
tai tuon hullun pyhä henki hukkuu tänne tyrskähtelevään tuhkaan
ilotalon nurkkaan
Nurkat pakenivat
ratkesivat raunioiksi
Niillä kaivataan
kaukokatseisen arkeologin kouraa
Siivottomat surunauhat olemattomissa ovenpielissä
huiskuttavat ohi kulkeville:
Twist twist twist twist... jumalauta twistatkaa!
tai tuon hullun pyhä henki hukkuu tänne tyrskähtelevään tuhkaan
keskiviikko 21. syyskuuta 2011
Suremisen hetkellinen vaikeus
Elämä näyttäytyy juuri sellaisena, arvaamattomana vekkulina, kuin sen olen oppinut viime vuosina tuntemaan... Makaan kouristuksissani, kouriintuntuvissa tuskissani maassa...
Suruheinikko allani märkii suolaista vettä... joka vuotaa minusta... nyyhkivinä noroina... pitkin ristiselkää...
Minua kylmää...
Aina suojainen mäntymetsäni vaihtaa väriään kalmankalseaan kuusenvihreään... painostaa niin, etten näe polun seuraavaa mutkaa, jonka tiedän kyllä tulevan... ehkä pian... tai vasta... tai vieläkin myöhemmin...
Minulla on kaikki. Mutta miksi se kaikki upottaa vankat pohkeeni hetteeseen...
Ja kesken tämän surunvalittelun postimies soittaa yhdesti, itkuni vaihtuu kertatyrskäyksellä nauruksi ja iloksi.
Elämä, sinä pentele, et anna minun itkeä itkujani rauhassa, tälläkään kertaa... Minulla olisi ollut sille aikaa kokonainen päivä...
Tästä mitään tule... kun on ystäviä...
Suruheinikko allani märkii suolaista vettä... joka vuotaa minusta... nyyhkivinä noroina... pitkin ristiselkää...
Minua kylmää...
Aina suojainen mäntymetsäni vaihtaa väriään kalmankalseaan kuusenvihreään... painostaa niin, etten näe polun seuraavaa mutkaa, jonka tiedän kyllä tulevan... ehkä pian... tai vasta... tai vieläkin myöhemmin...
Minulla on kaikki. Mutta miksi se kaikki upottaa vankat pohkeeni hetteeseen...
Ja kesken tämän surunvalittelun postimies soittaa yhdesti, itkuni vaihtuu kertatyrskäyksellä nauruksi ja iloksi.
Elämä, sinä pentele, et anna minun itkeä itkujani rauhassa, tälläkään kertaa... Minulla olisi ollut sille aikaa kokonainen päivä...
Tästä mitään tule... kun on ystäviä...
tiistai 13. syyskuuta 2011
Sävelten Heikkiä
Hän, Heikki, kirjoittautui sanoiksi ensimmäisen kerran kesällä 2006 Mieslahdella: Turkka-Arttu-Heikki kuljetti minut tulevaisuuteen...
Kesällä 2010 Heikki Ensimmäinen lennätti minut Hämeen taivaalle, lähes ajatusten voimalla. Purjekone tarvitsi vain vähän taivaallista vetoapua. Ilmassa soi hiljaisuuden ääni... vain pikkuinen piiiiip silloin tällöin kertoi koneen vinoista hetkistä... Silmissä leijuivat huikaisevat maisemat, ja taivas, fuskun tahtiin...
Heikki Toinen säesti minut taivaisiin kitaransa kanssa häähuumassa pari tiimaa sitten. Synkkamme oli itsestäänselvää ja helppoa kuin Se valssi kesällä. Ympäristö haipui olemattomiin... oli vain yksityinen tihenevä tempo ja sointujen sulo... musiikin harras hurma... Olin täysin vietävissä... minua todellakin vietiin... vastustamattomalla vimmalla. Sisäinen musiikillinen tarkastajani yllätettiin täysin... se oli jossain uinuksissa... Nautinto kuului vastaanpanemattomasti minulle... Ne olivat ne "selvät sävelet". Ne tulivat ulos meistä, soittimistamme, pysymättä sielujen nuottiviivastoilla... Ne harhauttivat meidät sinne, missä aika häviää... Hekumallinen Dansevise...
The Harmony SisBrothers...
Etumerkkien taivaat saivat siivet lepattamaan. Lyhyttäkin lyhyemmät tauot pullistelivat autuaallisesta mielihyvästä. Nousimme huikaisevassa termiikin imussa... ylös, korkealle, niin että meissä soi rubato... kevytmielinen duuri... kujeileva molli... atonaalinen autius...
Pääsin sinne... minne kaipaus on ollut kipeä ja kohtuuton...
Taivaasta laskeutuminen itkettää....
Kurottaudun säestämään sen kaiken... uudelleen... uudelleen... uudelleen... Haluan sen uniini, joka yö....
Tatuoin nuo kuulaat ja kirkkaat sointumerkit sieluni selkämykseen...
Kiitetty kiitetty kiitetty...
Heikki Kolmas...
Kesällä 2010 Heikki Ensimmäinen lennätti minut Hämeen taivaalle, lähes ajatusten voimalla. Purjekone tarvitsi vain vähän taivaallista vetoapua. Ilmassa soi hiljaisuuden ääni... vain pikkuinen piiiiip silloin tällöin kertoi koneen vinoista hetkistä... Silmissä leijuivat huikaisevat maisemat, ja taivas, fuskun tahtiin...
Heikki Toinen säesti minut taivaisiin kitaransa kanssa häähuumassa pari tiimaa sitten. Synkkamme oli itsestäänselvää ja helppoa kuin Se valssi kesällä. Ympäristö haipui olemattomiin... oli vain yksityinen tihenevä tempo ja sointujen sulo... musiikin harras hurma... Olin täysin vietävissä... minua todellakin vietiin... vastustamattomalla vimmalla. Sisäinen musiikillinen tarkastajani yllätettiin täysin... se oli jossain uinuksissa... Nautinto kuului vastaanpanemattomasti minulle... Ne olivat ne "selvät sävelet". Ne tulivat ulos meistä, soittimistamme, pysymättä sielujen nuottiviivastoilla... Ne harhauttivat meidät sinne, missä aika häviää... Hekumallinen Dansevise...
The Harmony SisBrothers...
Etumerkkien taivaat saivat siivet lepattamaan. Lyhyttäkin lyhyemmät tauot pullistelivat autuaallisesta mielihyvästä. Nousimme huikaisevassa termiikin imussa... ylös, korkealle, niin että meissä soi rubato... kevytmielinen duuri... kujeileva molli... atonaalinen autius...
Pääsin sinne... minne kaipaus on ollut kipeä ja kohtuuton...
Taivaasta laskeutuminen itkettää....
Kurottaudun säestämään sen kaiken... uudelleen... uudelleen... uudelleen... Haluan sen uniini, joka yö....
Tatuoin nuo kuulaat ja kirkkaat sointumerkit sieluni selkämykseen...
Kiitetty kiitetty kiitetty...
Heikki Kolmas...
lauantai 3. syyskuuta 2011
Itkumuurilaastia....
Kun vihdoin perustelin tämän elon ja ilon talon....kaikki saatesanat onkin surusta tehty... Se särkyy päässä, karhentaa silmäkulmat, rahisee luomenreunuksissa, ruopii niskaan kuoppaa...
Tämän talon peruskivien väliin tulee itkumuurilaastia... Tahtoisin pestä lattiat ja kirkastaa ikkunat kyyneltulvavesillä... mutta pato, josta ne uskallan laskea vyörymään, on... ei ole tässä ja nyt... sulunavaajaa... on vain kanavanvartija...
Uniin tahdon näkemään, millaisiin kuviin minut kutsutaan... Odotan aamua saadakseni tietää ja silti haluaisin illan jatkuvan aamuun, vuorokauden rajan himmenevän niin että huomennakin jatkuisi vielä tämä päivä... en raaskisi päästää tätä vielä pois... en ole valmis huomiseen...
Antaisit minun levähtää... uinahtaaa... viivähtää... jäädä...
Tämän talon peruskivien väliin tulee itkumuurilaastia... Tahtoisin pestä lattiat ja kirkastaa ikkunat kyyneltulvavesillä... mutta pato, josta ne uskallan laskea vyörymään, on... ei ole tässä ja nyt... sulunavaajaa... on vain kanavanvartija...
Uniin tahdon näkemään, millaisiin kuviin minut kutsutaan... Odotan aamua saadakseni tietää ja silti haluaisin illan jatkuvan aamuun, vuorokauden rajan himmenevän niin että huomennakin jatkuisi vielä tämä päivä... en raaskisi päästää tätä vielä pois... en ole valmis huomiseen...
Antaisit minun levähtää... uinahtaaa... viivähtää... jäädä...
perjantai 2. syyskuuta 2011
Kohtaamisia Urhon syntymäpäivän aattona...
Jo puoliunessa kohtasin minut. Olin joltisenkin hikinen - on pitänyt vetää muutamana yönä peittoa päälle, tähän saakka olen pärjännyt lakanalla - ja kohmeinen - hormonit tukkivat kaikki tiehyet, se kangistaa. Kello on monena aamuna ollut hämmästyttävällä tarkkuudella kahtakymmentä vaille kahdeksan, kun katson kohti. Päässä kohisi:
missä ovat saappaat... se häälahja pitää tehdä... miten ne häärunot menevätkään ( ja lausuin ne itselleni ääneen, en muistanut joka kohtaa)... ehdinkö opetella häälaulut ulkoa... sunnuntaina pitää jaksaa suunnitella kirjoituskurssin sisältöä... rekvisiittaa seuraleikkeihin pitää valmistella... mitkä kengät laitan häihin... kirjakaupan virkateepaidat pitää pestä... mitä unta oikein näinkään... kylmäkallet pitää laittaa pakkaseen... muistavatkohan ilmoittaa kurssilaisille aikataulumuutoksesta... olisi pitänyt laittaa ihan toinen kuuruno kilpailuun... mitähän siitä seuraa, kun isäni eroaa ja jää yksin... on se L yks piip kun oli eilen kuin ei muistaisikaan mitä on luvannut... jokohan ohjaaja laittaa lopputyön tänään niin että sen saa moodleen... mitähän Taiteiden päivässä on huomenna... onkohan Anne vielä kipeä vai tuleeko töihin... en haluaisi nousta vielä...
Kymmenen jälkeen oveen koputti P. Pehmeä tapa tulla luo. Ilahduin. Asiakin oli ilahduttava: pussauskoppi. Se ei meille riittänyt. Puheet ryöpsähtelivät vanhuudenmuistisairauksista rakkauden suvaitsevaisuuksiin ja suvaitsemattomuuksiin... kirjoihin, tietysti, kun ne tuossa pönöttävät värillisissä riveissä... (P lainasi Taisteluni ja toisen dekkarin)... Suomussalmen kesäteatteriin... kirjoittamisen maailmoihin... ja päädyttiin taas pussauskoppiin... tapaamisiin maanantaina...
Kirjakaupalla lukupiirit vilahtelivat puheissa.. MR, ilmielävä lukupiiriläinen, tuli ostamaan 'jonkun' kirjan. Keskustelu eteni hyllyjen väliä. Hän osti kolme: Neron elämäkerran, Brooklynin, Carpelanin... hyvältä tuntuu, kun pääsivät hyvään kotiin.
S kävi ostamassa uuden Tervon, Laylan. Sanoi, että uusi Hotakainen on juonetonta pohdiskelua. Piteli kädessään kahta kaksikymppistä. Olin antanut hänelle yhden liikaa. Rehellinen mies. Kassa erotti illalla kuitenkin.
T selaili ruutuvirkkauskirjaa, jota haaveili ja himoitsi jo maanantai-iltana, kun istuttiin pelargonioiden varjossa terassilla. Ladoin pinon virkkaus- ja neulekirjoja pöydälle. T osti neulekirjan pipoilla. Sanoin, ettei tarvitse odottaa jouluun, kun uudet ohjeet polttelevat. Itsensä saa tehdä iloiseksi tässä ja nyt. T lähti ostamaan itselleen vielä uudet jumppahousut, innokkeeksi.
Eräs rouva bongasi minut, kun tulin takahuoneesta: "Juuri teidät halusinkin tavata... Haluan kiittää, että löysin kesällä Sirpa Kähkösen." Kädessään hänellä oli Neidonkenkä. Muut oli jo lukenut. Koska rakastaa karttoja, osti Tammen ison karttakirjan, jossa on valtavasti hakusanoja. Jaoimme rakkauden ja muistelin omaa WSOYn karttakirjaa, josta jo äiti ja isä katselivat paikannimiä ristisanoihin... Siinä kartassa on kaikki oikein... sen pehmeät maisemat hyväilevät...
Ennen töistä lähtöä tutkin kirjarivejä. En nähnyt yhtään kirjaa, jonka haluaisin lukea juuri tänään!!! vaikka pari viikkoa on tuntunut, että lukemista vaativia kirjoja tulee Kirjavälityksen lootissa niin paljon, että tuskastuttaa. Lopulta kohtasin Erlend Loe'n. "Hiljaiset päivät Nigellan lumoissa". R sanoi, että joku oli pistänyt sen keittokirjoihin.
YouTube-vaelluksella kohtasin amerikkalaisia tähtiä... What's my line? Ihailen Peter Ustinovia, Gene Kellyä, Alfred HItchcock'ia, Jerry Lewis'iä, Groucho Marx'ia, Woody Allen'iä, Dustin Hoffman'ia, Danny Kaye'tä, Doris Day'tä... Hupaisa formaatti... Hymyilyttää...
Illan viimeisen kohtauksen järjestän itseni kanssa. Menen valkeisiin lakanoihin sanojen seuraan...
Kurkistellessani oven pielestä tupaani, ihmettelen, miksi olen täällä... mitä oikein haluan sanoa... mitä minun pitää kirjoittaa... ehkä menen takaisin portaille miettimään...
missä ovat saappaat... se häälahja pitää tehdä... miten ne häärunot menevätkään ( ja lausuin ne itselleni ääneen, en muistanut joka kohtaa)... ehdinkö opetella häälaulut ulkoa... sunnuntaina pitää jaksaa suunnitella kirjoituskurssin sisältöä... rekvisiittaa seuraleikkeihin pitää valmistella... mitkä kengät laitan häihin... kirjakaupan virkateepaidat pitää pestä... mitä unta oikein näinkään... kylmäkallet pitää laittaa pakkaseen... muistavatkohan ilmoittaa kurssilaisille aikataulumuutoksesta... olisi pitänyt laittaa ihan toinen kuuruno kilpailuun... mitähän siitä seuraa, kun isäni eroaa ja jää yksin... on se L yks piip kun oli eilen kuin ei muistaisikaan mitä on luvannut... jokohan ohjaaja laittaa lopputyön tänään niin että sen saa moodleen... mitähän Taiteiden päivässä on huomenna... onkohan Anne vielä kipeä vai tuleeko töihin... en haluaisi nousta vielä...
Kymmenen jälkeen oveen koputti P. Pehmeä tapa tulla luo. Ilahduin. Asiakin oli ilahduttava: pussauskoppi. Se ei meille riittänyt. Puheet ryöpsähtelivät vanhuudenmuistisairauksista rakkauden suvaitsevaisuuksiin ja suvaitsemattomuuksiin... kirjoihin, tietysti, kun ne tuossa pönöttävät värillisissä riveissä... (P lainasi Taisteluni ja toisen dekkarin)... Suomussalmen kesäteatteriin... kirjoittamisen maailmoihin... ja päädyttiin taas pussauskoppiin... tapaamisiin maanantaina...
Kirjakaupalla lukupiirit vilahtelivat puheissa.. MR, ilmielävä lukupiiriläinen, tuli ostamaan 'jonkun' kirjan. Keskustelu eteni hyllyjen väliä. Hän osti kolme: Neron elämäkerran, Brooklynin, Carpelanin... hyvältä tuntuu, kun pääsivät hyvään kotiin.
S kävi ostamassa uuden Tervon, Laylan. Sanoi, että uusi Hotakainen on juonetonta pohdiskelua. Piteli kädessään kahta kaksikymppistä. Olin antanut hänelle yhden liikaa. Rehellinen mies. Kassa erotti illalla kuitenkin.
T selaili ruutuvirkkauskirjaa, jota haaveili ja himoitsi jo maanantai-iltana, kun istuttiin pelargonioiden varjossa terassilla. Ladoin pinon virkkaus- ja neulekirjoja pöydälle. T osti neulekirjan pipoilla. Sanoin, ettei tarvitse odottaa jouluun, kun uudet ohjeet polttelevat. Itsensä saa tehdä iloiseksi tässä ja nyt. T lähti ostamaan itselleen vielä uudet jumppahousut, innokkeeksi.
Eräs rouva bongasi minut, kun tulin takahuoneesta: "Juuri teidät halusinkin tavata... Haluan kiittää, että löysin kesällä Sirpa Kähkösen." Kädessään hänellä oli Neidonkenkä. Muut oli jo lukenut. Koska rakastaa karttoja, osti Tammen ison karttakirjan, jossa on valtavasti hakusanoja. Jaoimme rakkauden ja muistelin omaa WSOYn karttakirjaa, josta jo äiti ja isä katselivat paikannimiä ristisanoihin... Siinä kartassa on kaikki oikein... sen pehmeät maisemat hyväilevät...
Ennen töistä lähtöä tutkin kirjarivejä. En nähnyt yhtään kirjaa, jonka haluaisin lukea juuri tänään!!! vaikka pari viikkoa on tuntunut, että lukemista vaativia kirjoja tulee Kirjavälityksen lootissa niin paljon, että tuskastuttaa. Lopulta kohtasin Erlend Loe'n. "Hiljaiset päivät Nigellan lumoissa". R sanoi, että joku oli pistänyt sen keittokirjoihin.
YouTube-vaelluksella kohtasin amerikkalaisia tähtiä... What's my line? Ihailen Peter Ustinovia, Gene Kellyä, Alfred HItchcock'ia, Jerry Lewis'iä, Groucho Marx'ia, Woody Allen'iä, Dustin Hoffman'ia, Danny Kaye'tä, Doris Day'tä... Hupaisa formaatti... Hymyilyttää...
Illan viimeisen kohtauksen järjestän itseni kanssa. Menen valkeisiin lakanoihin sanojen seuraan...
Kurkistellessani oven pielestä tupaani, ihmettelen, miksi olen täällä... mitä oikein haluan sanoa... mitä minun pitää kirjoittaa... ehkä menen takaisin portaille miettimään...
torstai 1. syyskuuta 2011
Ajan tungos
Elo minussa rimpuilee... änkeytyy korvien väliin... pumputtelee sydänalaa... saa aikaan kaaosta otsaluun alla... Ei ole montakaan tiimaa siitä, kun tein vakavan päätöksen vaipua suhteelliseen erakkouteen ensi talveksi, mutta huonoltapa vaikuttaa...
Käteni nousee huitomaan eturiviin, sormeni kirjoittavat "kyllä kyllä kyllä", tuntematon ääni lupailee "miä voin ihan hyvin tehdä sen", ja toinen ehdottelee täysin holtittomasti joka toiselle vastaantulijalle jotain sessiota tai produktionpoikasta... jalat polkevat Helkama Kaunottaren sinne ja toisaalle... Haaveiden laiva on ylilastissa...
Luottaisinpa ajanvirtaan... En pysty enkä kykene kuluttamaan aikaa enempää kuin minuutin kerrallaan, tai tunnin... tai viikon... Elämään vain tämän vuoden ja sitten toisen ja...
Viipyilevä minuutti on niin paljon enemmän... se lavenee tunniksi... ja päiväksi... Viisastuisinpa salaa...
Käteni nousee huitomaan eturiviin, sormeni kirjoittavat "kyllä kyllä kyllä", tuntematon ääni lupailee "miä voin ihan hyvin tehdä sen", ja toinen ehdottelee täysin holtittomasti joka toiselle vastaantulijalle jotain sessiota tai produktionpoikasta... jalat polkevat Helkama Kaunottaren sinne ja toisaalle... Haaveiden laiva on ylilastissa...
Luottaisinpa ajanvirtaan... En pysty enkä kykene kuluttamaan aikaa enempää kuin minuutin kerrallaan, tai tunnin... tai viikon... Elämään vain tämän vuoden ja sitten toisen ja...
Viipyilevä minuutti on niin paljon enemmän... se lavenee tunniksi... ja päiväksi... Viisastuisinpa salaa...
tiistai 30. elokuuta 2011
Tähti entää
sinisenmustalla parketilla
kuiden ja tähtien
tuhatvuotinen tanssi
joku vetää valkeaa viivaa
taivaankanteen
kadotakseen pois
eikä kukaan huomaa
tyhjäksi jäänyttä paikkaa
yötaivaalla
kuiden ja tähtien
tuhatvuotinen tanssi
joku vetää valkeaa viivaa
taivaankanteen
kadotakseen pois
eikä kukaan huomaa
tyhjäksi jäänyttä paikkaa
yötaivaalla
maanantai 29. elokuuta 2011
Kuu, emoni )
Kuu,
runoraukkojen hopeainen lähde,
merimatkojen ulottumaton kohde
Kuu, emoni,
levittää siipensä
katsoo kaukaa
hyräilee
Silitän veden pintaa
kämmeneeni tarttuu sanoja
suojatakseen minun suruni,
kalleimpani
Kuuemo lepyttää
otsalle kuluneet kaipuun arvet
solisluideni sortuneet siivenjuuret
kauhusta kirskuvat kupeeni
Kuu ja minä
me yksin
runoraukkojen hopeainen lähde,
merimatkojen ulottumaton kohde
Kuu, emoni,
levittää siipensä
katsoo kaukaa
hyräilee
Silitän veden pintaa
kämmeneeni tarttuu sanoja
suojatakseen minun suruni,
kalleimpani
Kuuemo lepyttää
otsalle kuluneet kaipuun arvet
solisluideni sortuneet siivenjuuret
kauhusta kirskuvat kupeeni
Kuu ja minä
me yksin
Pilkuttamisen vapaus
Kovin ovat neulaset pistelleet jalkapohjia sillä polulla, joka on johtanut Huotilaisen Sallin koulusta tänne Kirjallisten - Kirjaimellisten?! - Vapauksien Maassa sijaitsevan taloni portaille. Vai liekö jo olen tuulikaappiin astunut...
Runoilijatarystäväni Kynättäret ovat kannustaneet minua luottamaan omaan ääneen ja samalla neuvoskelleet, kuinka runossa voi ja melkein pitääkin sanoa sanottavansa omin kuvin eikä kaiken tarvitse olla niin mahdollista, oikeesti. Kummun Essi ohjasi polun alkupäähän jo vuonna 2007 kehottamalla kirjoittamaan sitä ihtiään. Meni monta aikaa ennen kuin se minulle aukeni enkä ihan vieläkään tiedä mitä se on... mutta harjoittelen...
(Ja kukapas se siinä taas sivulauseessa kuvaan mukaan änkeää, pikkuruikkuinen perfektionistihan se siellä tunkee vahvoilla juurillaan pintaan...)
Salli istutti minuun, ja muutamaan muuhunkin hakalanlukiolaiseen, sisäisen punakynän, josta on ollut paljon hyötyä monessa paikassa. Virkamiehenä kirjoitetuissa lausunnoissa se oli suoranainen etu. Niissäkin kyllä pukkasi jo pientä luovuudenkäpyä, mutta pysyipähän kuitenkin kurissa. Kun viime päivinä olen laitellut kirjallisuusterapia-lopputyöhöni pilkkuja ja varsinkin pisteitä kohdalleen, olen huomannut itsessäni muutoksen, josta olen aika ylpeä. On kivulloista kiinnittää huomiota johonkin niin epäolennaiseen kuin muodolliseen muotoon. Nooh, kyllähän runojakin kirjoittaessa nyhverretään loppuviimeksi joka ainoan sanan ja kirjaimen kohdalla, ettei jää yhtään ylimääräistä jäljelle - opetti sanataideammattilainen Teija - mutta silloin on kuitenkin kyse enemmän sanottavasta kuin sanomisen teoreettisesta muodosta.
Väliin on mahtunut paljon. Kirsi Pihan netti-Lukupiirissä kohtasin Thomas Bernhardin Hakkuun. Joka oli niin helppo lukea, vaikkei pisteitä ja pilkkuja tainnut olla lainkaan... (Kirja oli muutenkin loistava.) Olen tunkenut omiin teksteihini niiiiiiin paljon pisteitä, ettei äärtä ei määrää. Kolmen pisteen -syndrooman vallassa suorastaan ollut.
Ennen kuin astun peremmälle talooni odottelen vielä lopputyöohjaajani viimeistä sanaa, jonka jälkeen voin sanoa 'hilirimpsis ja sileä tie!' . Tässä talossa saan kirjoittaa oman sisäisen mielioppini mukaan. Hallelujaa! Kiitetty kiitetty kiitetty!
Runoilijatarystäväni Kynättäret ovat kannustaneet minua luottamaan omaan ääneen ja samalla neuvoskelleet, kuinka runossa voi ja melkein pitääkin sanoa sanottavansa omin kuvin eikä kaiken tarvitse olla niin mahdollista, oikeesti. Kummun Essi ohjasi polun alkupäähän jo vuonna 2007 kehottamalla kirjoittamaan sitä ihtiään. Meni monta aikaa ennen kuin se minulle aukeni enkä ihan vieläkään tiedä mitä se on... mutta harjoittelen...
(Ja kukapas se siinä taas sivulauseessa kuvaan mukaan änkeää, pikkuruikkuinen perfektionistihan se siellä tunkee vahvoilla juurillaan pintaan...)
Salli istutti minuun, ja muutamaan muuhunkin hakalanlukiolaiseen, sisäisen punakynän, josta on ollut paljon hyötyä monessa paikassa. Virkamiehenä kirjoitetuissa lausunnoissa se oli suoranainen etu. Niissäkin kyllä pukkasi jo pientä luovuudenkäpyä, mutta pysyipähän kuitenkin kurissa. Kun viime päivinä olen laitellut kirjallisuusterapia-lopputyöhöni pilkkuja ja varsinkin pisteitä kohdalleen, olen huomannut itsessäni muutoksen, josta olen aika ylpeä. On kivulloista kiinnittää huomiota johonkin niin epäolennaiseen kuin muodolliseen muotoon. Nooh, kyllähän runojakin kirjoittaessa nyhverretään loppuviimeksi joka ainoan sanan ja kirjaimen kohdalla, ettei jää yhtään ylimääräistä jäljelle - opetti sanataideammattilainen Teija - mutta silloin on kuitenkin kyse enemmän sanottavasta kuin sanomisen teoreettisesta muodosta.
Väliin on mahtunut paljon. Kirsi Pihan netti-Lukupiirissä kohtasin Thomas Bernhardin Hakkuun. Joka oli niin helppo lukea, vaikkei pisteitä ja pilkkuja tainnut olla lainkaan... (Kirja oli muutenkin loistava.) Olen tunkenut omiin teksteihini niiiiiiin paljon pisteitä, ettei äärtä ei määrää. Kolmen pisteen -syndrooman vallassa suorastaan ollut.
Ennen kuin astun peremmälle talooni odottelen vielä lopputyöohjaajani viimeistä sanaa, jonka jälkeen voin sanoa 'hilirimpsis ja sileä tie!' . Tässä talossa saan kirjoittaa oman sisäisen mielioppini mukaan. Hallelujaa! Kiitetty kiitetty kiitetty!
sunnuntai 28. elokuuta 2011
Ensimmäinen ilta.
Istun tässä Mantelipuutalon portailla ja ihmettelen. Tulin, tein ja toteutin sen, mistä olen haaveillut jo monta vuotta.
Olen rakentajien sukua. Talon peruskivi on vihdoin muurattu tälle paikalle. Muokkailen huoneita pikkuhiljaa. Huonejärjestys on vielä epäselvä, mutta pikkuhiljaa kaikelle omalle löytyy paikka.
Vastaanotan sen, mihin olen valmis. Elämä on paras logistikko, minkä tiedän. Olen uskoissani vahva.
Rappuset on laastu, ovet ovat sepposen selällään. Lattialankut narahtelevat. Verhot hulmahtelevat ikkunoissa. Pönttöuuni loimottelee lämpöä... Ryhdyn siis taloksi.
Mantelipuutaloni heräilköön henkiin. Pöydällä on ruukullinen toiveita ja komerossa rasiallinen suunnitelmia. Vaikka varsinainen toiminta on aloitettu toisaalla, tämä on kaiken sydän. Minun sieluni siirtyy näiden seinien sisälle.
Istun vieläkin rappusilla. Varaudun katselemaan tähtitaivasta ja kun näen tähdenlennon...
Olen rakentajien sukua. Talon peruskivi on vihdoin muurattu tälle paikalle. Muokkailen huoneita pikkuhiljaa. Huonejärjestys on vielä epäselvä, mutta pikkuhiljaa kaikelle omalle löytyy paikka.
Vastaanotan sen, mihin olen valmis. Elämä on paras logistikko, minkä tiedän. Olen uskoissani vahva.
Rappuset on laastu, ovet ovat sepposen selällään. Lattialankut narahtelevat. Verhot hulmahtelevat ikkunoissa. Pönttöuuni loimottelee lämpöä... Ryhdyn siis taloksi.
Mantelipuutaloni heräilköön henkiin. Pöydällä on ruukullinen toiveita ja komerossa rasiallinen suunnitelmia. Vaikka varsinainen toiminta on aloitettu toisaalla, tämä on kaiken sydän. Minun sieluni siirtyy näiden seinien sisälle.
Istun vieläkin rappusilla. Varaudun katselemaan tähtitaivasta ja kun näen tähdenlennon...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)