torstai 21. helmikuuta 2013

Tosi haaste

Olen niin kysely-friikki, että vastaan Sadun haasteeseen, vaikkei minulla olekaan haastettavia. En tunne muita vastaavia bloggaajia kuin Satu.

Jos kuitenkin haluat vastata haastamattomaan haasteeseen, näillä säännöillä mennään:
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Hänen pitää valita 11 bloggaajaa, jolla on alle 200 lukijaa.
5. Haastetun pitää kertoa, kenet on haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.

Ensin 11 varsin satunnaista asiaa minusta:

1) Nautin musiikista. To-su -välisenä aikana kuuntelin livenä TeemuViinikais-jazzia, Konevitsa-kvartetin ortodoksi- ja kasakkamusaa, Volverin tangoja ja jazzia sekä Cantaminasin hengellistä musaa Hyvyyden voimasta Bachin kautta Jumala rakastaa maailmaan. Lisäksi kuuntelin YouTubesta Jaromir Nohavicaa ja elättelen toivetta, että joku suomalainen karisuhonen ottaisi asiakseen laulaa niitä suomeksi. Huikeanhyvä idea minusta. Saan sellaisia usein.

2) Nuotiomakkara on minun lempiruokaani. Kuten on itse loimutettu lohikin. Ja muikut (ja sen mäti) ja maridakiat. Ja etanat ja hummerit. Ja Leminsärä ja siskonmakkarasoppa. Ja lihapullat, kaalilaatikko ja makkarasoosi. Ja olisivat veriletut, jos joku niitä joskus minulle paistaisi.

3) Olen lukenut jonkun verran, mutta en ole lukenut Seitsemää veljestä, Täällä Pohjantähden allaa enkä Tuntematonta sotilasta, vaikka ne ovat hyllyssäni.

4) Minulla on piirtämiseen, maalaamiseen ja muuhun omakätiseen kuvataiteeseen liittyvä trauma. En osaa, enkä usko siihen luulotteluun, että voisin osatakin jos nyt kokeilisin.

5) Vaikka saan kirjakaupan hyllyt, ja entisessä elämässä konttorin arkistot erinomaiseen järjestykseen, omien kaappieni järjesteleminen edes jonkinlaiseen rotiin on minulle mahdoton tehtävä ja ahdistuksen aihe.

6) Olen pahimman sorttinen deadline-tyyppi ja usein lähestulkoon myöhässä. Joka kerta melkeinjuoksen töihin.

7) Minusta on ihanaa, kun ihmiset ilahtuvat kiitoksistani, myönteisestä palautteesta, kauniista sanoista. Se on lähes yhtä ihanaa kuin saada kiitoksia ja kehuja itse. Vai vielä parempaa...

8) Toivon eläväni vielä jonain päivänä ulkoilmaelämää, vaikken tee tällä hetkellä mitään sen eteen. Paitsi haaveilen talosta keskellä ei-mitään.

9) Aion julkaista jonain päivänä runokirjan.

10) Saan joskus hepakoita pikkuasioista, vaikka olen yrittänyt opetella niistä pois.

11) Olen niin kiitollinen ihmisistä, jotka jakavat kanssani, tätä elämää, pienissä ja isoissa, isoissa pienissä ja pienissä isoissa jutuissa. Pelkkä ajatus heistä/teistä vetää polvet siunatuksi veteläksi.

Seuraavaksi vastaan Sadun minulle esittämiin kysymyksiin:

1) Kirjallisuuden hahmo, johon samaistut?
Hmmm... Jos oopperoiden libretot lasketaan kirjallisuudeksi, ja miksi ei laskettaisi, Turandotiin. Vaikka sitä roolia olen karistellut hartiavoimin poispoikkeen. Olen myös sielunsisko Eeva Kilven Häätanhun Anna Marian kanssa. Ja Arno Kotron Ilman sinun rakkauttasi -runoista olen tunnistanut (entisen) itseni. Ja Pirkko Saision Pienin yhteinen jaettava - Punainen erokirjan kertojaan samaistun. Ja monia muita. Mutta kuka olen tänään?! Tommy Tabermannin kertojan ääni. Ja sen toisen Tommyn, Hellstenin.

2) Piirre, jota ihmisissä arvostat?
Läsnäolo, myönteinen ja kiitollinen elämänasenne, itsensä ja toisten arvostaminen. Hymy.

3) Jos olisit puu, mikä puu olisit? Miksi?
Mänty. Järvenrantakallion kupeessa. Mänty muuttuu oranssiksi auringonvalossa ja kirkastuu, on kotoisa, haisee hyvältä, suojaa, huojuu tuulessa ja humisee.

4) Mikä on esine tai asia, jota ilman et tule toimeen?
Omaa tilaa. Olen mielelläni itseni kanssa, vaikka nautin myös omien ihmisten seurasta, sopivassa suhteessa. Olla hiljaa, ilman aikatauluja ja pakkoja, aaahh... Tässä tilassa on vielä tilaa yhdelle, joka käyttää rexonaa tai jotain... On tilaa muutoksellekin...

5) Kerro vitsi, jonka muistat (sori, tää ei ollut kysymys...)
Vaikka olen varsinainen naureskelija, nauran monenlaisille vitseille ja samoillekin aina uudestaan, niin en muista nyt yhtään. Vaikka vietin tiukan mietintähetken. Joskus olen osannut pari vitsiä ulkoa, en enää. Ehkä nykyään tulee naureskeltua enemmänkin tilannekomiikalle ja sanaleikeille ja sillee.  Harvat mun tuttavapiirissä kertoilee varsinaisia vitsejä. Terveisiä vaan Seppo-serkulle, joka on kertonut niitä iänkaiken ihan katkeamattomana nauhana, tuntitolkulla, päivästä toiseen. Ehkä Kerttuloilla on vitsikiintiö.

6) Kuinka monessa paikassa olet asunut?
Nykyinen on 13. asunto, jos ei opiskelupaikkoja ja väliaikaisia asuntoja lasketa.

7) Missä olet viihtynyt parhaiten?
Rajakadulla. Lapsuudenkodissani. Tai ehkä sittenkin Louhikadulla. Ensimmäisessä Kajaanin asunnossani. Sen rauhaa ja tyyneyttä muistelen.

8) Mihin haluaisit matkustaa?
Englannin kyliin ja rannikoille, Poirotin, Sydämenasioiden ym. jalanjäljille. Muihin Euroopan kaupunkeihin. Niiitä on pitkä lista ylöskirjattuna. 
Lyhyellä tähtäimellä lasteni luo Joensuuhun ja Leville.

9) Mikä kodinkone olisit?
Kotiteatteri.

10) Mikä on voimaeläimesi?
Jos on uskominen muinaissuomalaiseen horoskooppiin, villisika, ja sydänmerkkini on mäyrä.

11) Mikä on ollut rakkain harrastuksesi?
Musiikki ja sanat. Yhdessä ja erikseen.


Kiitos kysymästä.

tiistai 19. helmikuuta 2013

Kirkkaat haavat

elämä kirvelee minua
olen haavoja

sisältäni pulpahtelee teräviä kuplia
saavat ihoni pinnistelemään kuin viimeisillään

uhanalaiset kyynelet ovat kaikkivoivat
pidätän oikeuden vuotaa, märkiä,
vuodattaa tyhjyyteen kaiken piinan

ajattelen lohdullisen ajan kohisevan
rintamassa rinnallani

haavat väsyttävät
hidastavat sydämen rytmin olemattomiin

ole armollinen
kurkista haavojeni raosta,
vaaranpunaiseen iloon

tule osalliseksi taisteluun,
jota ei ole tarkoituskaan voittaa

voi vain hävitä
yhteisten arpien haavikkoon
-


perjantai 15. helmikuuta 2013

Ikävän keskiö

minussa suree kolme
isoa ikävää

näen selän,
näen silmät
näen silmut iholla

hänet, joka ei voinut olla totta
hänet, joka ei saa olla totta
ja se suuri, se suurin, totisin

-

Kahden Hoon verran hämmennyksissä

katsot
suoraan silmistäni
 sisään

aika pysyy
silmiemme välissä
 ikuisesti
  kaksitoista sekuntia

syntyy silmäsilta
     suorin tie sinne,
                   minne ei voi nähdä kukaan

ymmärtämättä näkemääni
    ymmärrän
       niinkuin sinäkään et
       
-

tiistai 5. helmikuuta 2013

Yksi N.N.

kolistelen tiskejä
huudatan levysoitinta
kurtistan korvani korpuiksi
umpioin aivokuoren

en halua kuulla,
kun puhelin ei soi

-

yksinäisyys
on puhdasoppisuutta
yksinkertaisesti
näyn selkeämmin autiota taustaa vasten

-