Iltasatu

Ikävöin iltasatua,
     ikävöin iltasadun kertojaa

Itken ikävän sadun joka ilta

                     

                      Kerron sen, koska kukaan ei kuule

-

Suuntavaisto

Kiilaan ajatuksia eteenpäin.
Valokuvien kasa kaataa taaksepäin.
Missä on carpe diem?
Eikö tämän pitänyt olla tässä ja nyt?
Muuta ei ole.
Tänään elämä on soveliainta.
Se ei itketä yhtään.
Takaa kuuluva kaiut,
eteen kuvastuva karuus saattaa itkettääkin.

Suunnatonta iloa kantavat
niska, hartiat ja kantapäät.

_

Musteista

Kirjekuorien avaaminen on vastenmielistä.
Ennen oli toisin, kun luukusta tipahteli kirjeitä. Rakastavia.
Ballographistakin on tullut harmi.
Ensimmäinen vuotava kynä sotki repun.
Tämä toinen vain kädet ja muistikirjan sivuja.

Mitä nyt? Kirjoitanko itse kirjeen rakkaudesta. Vaihdanko kynän merkin. Siedänkö musteläiskät. Pidänkö pään pystyssä.


Tämä on testi.


-

San: Uni Rajamaa

Aamu heräsi runossa. 

Pudotteli säkeensä uudelle tyynylle.

Hypähti pöydän ääreen kirjoituskäsi heiluen. 

Sanomaton sanottava levittyi paperille. 

Olen siinä.

-