Huomaan kirjoittaneeni...

Nyt kun olen miettinyt asiaa nyt kolme minuuttia, uskoisin...
olevani vapaa virittymään miettiäkseni mitä sitten...
herkuttelemaan ajatuksilla toiveiden täyttymyksistä...

Elämäni on yhtä avoin kuin tuo ulkona hehkuva pakkastaivas...
ja mielikuvitus on käyttämistä varten...
minulla on varaa myös haihatella, haaveilla, kuvitella suuria ja kauniita, ja siihen mahtuvat myös ihmeet, pienet ja suuret...

Älä yllytä painamaan kaasua, sillä minulla on painava kaasujalka...

Sydän, intuitio ja kuulolla olo, ja hyväntahtoisuuden maailman valitseminen omaksi maailmakseni, siinä elämäni tärkeimmät työkalut...

Kuljen pitkin kaupunkia ja kuvaan mielessäni...
Haen kuvakulmaa minuun...
Kaipaan kaikkein eniten syliä ja läheisyyttä, mutta muukin mikä rakastamiseen ja rakastettuna olemiseen liittyy kelpaa kyllä...
Näytän monen muunkinlaiselta....
Olen mielenkiintoinen tutkimusmatkan kohde, mutta jos minut haluaa valloittaa ja sitten jättää vain lipun liehumaan huipulle, että käyty on, niin ei kiitos... (tämän sanon nimenomaan itselleni toim.huom.)

Laajalta kuulostava katse...
Joku sanoi, että olen kuvassa tuima. Ja niin olenkin. Sekin puoli minussa on, haluan muistuttaa siitä myös itseäni...

Kitkerä myöntää...
Tämä koti, jossa olen asunut nyt vuoden, ei ole kuitenkaan tuntunut koskaan kotikodilta...
Vilahtelee ukulelen soittoa...

Elämässä on parasta on se, että tuntuu....
Rakkaus on meissä itsessämme...
Hämärässä on turvallista ja lämpöisää olla...

Tähtitaivas on kuin tyyni meri...

.

Kanssaelämisen taika

Elämä on vastavuoroista,
tietämättään,

    ja niin että tietää kuitenkin.

.

Jos minä saisin valita

Jos minä saisin valita, jokainen saisi kokea rakkauden, edes kerran elämässään.
Jos minä saisin valita, ihmiset näkisivät ihmiset ympärillään vain ihmisinä.
Jos minä saisin valita, vain nöyrät taiteilijat menestyisivät.
Jos minä saisin valita, minulla olisi koti rannalla.
Jos minä saisin valita, lapseni ja ystäväni saisivat elää hyvää elämää.
Jos minä saisin valita, ruoka olisi niin halpaa, että kaikki voisivat paitsi syödä terveellisesti niin myös herkutella.
Jos minä saisin valita, kenenkään ei tarvitsisi elää sellaisissa olosuhteissa, että sairastuu narsismiin.
Jos minä saisin valita, minusta tulisi Mantelipuutalon Hengetär.
Jos minä saisin valita, köyhyysrajaa nostettaisiin eikä kukaan jäisi sen alapuolelle.
Jos minä saisin valita, paha saisi aina palkkansa ja huomaisi niin tapahtuvan.
Jos minä saisin valita, Kajaanin päättäjät viisastuisivat huomaamaan kulttuurin merkityksen ja tukisivat sen tekemistä kaikin voimin.
Jos minä saisin valita, televisiossa tehtäisiin ja näytettäisiin vain hyvää ohjelmaa eikä mainoksia olisi ollenkaan.
Jos minä saisin valita, olisin käsistäni lahjakkaampi kuin nyt.
Jos minä saisin valita, perustaisin Italiaan residenssin, jota voisin tarjota niille, jotka tarvitsevat omaa tilaa, aikaa ja levollisen maiseman - ja hyvää ruokaa nurkan takana sijaitsevissa trattorioissa.
Jos minä saisin valita, pitäisin elämänvarren enkeleilleni komiat kemmakat.
Jos minä saisin valita, monet löytäisivät kirjoittamisen maagisen voiman.
Jos minä saisin valita, ajattelunvoimasta tulisi valtauskonto.
Jos minä saisin valita, matkustaminen olisi halvempaa sekä lähelle että kauemmas.
Jos minä saisin valita, asuisimme hyväntahtoisuuden maailmassa.
Jos minä saisin valita, kaikilla olisi hyvät tavat.
Jos minä saisin valita, jokainen saisi valita ja toteuttaa itse omat innostuksensa ja intohimonsa.
Jos minä saisin valita, en haluaisi muuta valitsemisen vastuuta itselleni kuin vastuun itsestäni.

-

Todelliset onnen kuvat

joskus riittävät
kuvat onnen kuvista

    niitä voi yrittää puhallella henkiin
           mutta ne haalistuvat ennen kuin ehtivät elämään

kun otat kuvan onnesta
silloin kun se on täydessä voimassaan,
kuva säilyy kirkkaana

katso niitä usein
liimaa ikuisella liimalla muistojen seinälle
                                         se seinä kannattelee sinut
                                           epäterävien kuvien aikakausien läpi

vanhainkodin keinussa
   ne kuvat saavat uudelleen siivet
        ja saattelevat sinua kauniiseen loppuun saakka

-

Merimiesnä

ensimmäiset kirjat pakattu laukkuun

kurkin kartasta tietä lähimpään satamaan
     merimiehen sieluani riepottaa kutsuva tuuli

 vanhentunut merikortti
    herättää haikeuden

samoilen taivaankartalla,
     joka yltää kauemmas

    aukealle

   näen valaistuja reittejä

parasta siristellä silmiään,
että näkisi valomereen kirjoitetut opasteet

jalkani on tarttunut karttojen väliin
  toista tungen kohti kuulaivaa

haluan merta edemmäs

. . .

Jarrupolkimet

Hapuilen jarrupolkimia
aavistaessani vauhdin hurman.
Muistan sen saavuttavan minut
heti tuon mutkan jälleen.

Aavistaessani vauhdin hurman
haluan sen vietäväksi,
heti tuon mutkan jälkeen,
vaikka en näe sinne.

Haluan sen vietäväksi,
vaikka pelkään itseni turraksi,
vaikka en näe sinne,
minne olen menossa.

Vaikka pelkään itseni turraksi,
muistan sen saavuttavan minut,
minne olen menossa.
Hapuilen jarrupolkimia.

Varasto II

Minulla on oranssit verhot, villalankoja laatikollinen, äidiltä perityt aterimet, katto pään päällä, tytär ja poika ja heillä kumppanit, muistoja Rajakadulta, kirjoittavia ystäviä,
koivuinen keittiönpöytä, hihnavetoinen vinyylilevysoitin, itsetehtyjä huoneentauluja, seinällinen laukkuja, kirjallisuusterapiaohjaajan paperit, Allin äänitteitä, pellavaiset ruokakuvut,
runoratsukoru,  Eban vaaleanpunainen pellavamekko, 64 pikkupöksyt, kokemus kaasonaolosta, turvatyynyjä ja shaaleja, rusetteja ovenkahvoissa, lehtileikkeitä minusta, toimiva puhelin, läppäri,
tumma tukka, Mantelipuutalo, ystäviä vuosien takaa, työ kirjakaupassa, munniharppu, vihreät silmät,
sävysävyyn villasukkia, haaveita ja unelmia, facebook-sivut, ay-menneisyys,
lavea musiikkimaku, tarpeeksi vatsaa sydämen ja mahan suojana,
rakkaus sanoihin, jääkaappimagneetteja, lentosukat, Jensen-sänky, puolipallo jossa enkeli istuu lumisateessa, shamppanjalasit joissa on Tommy Tabermannin runoja, Sannalta saatu olohuoneenpöytä,
äidin kapiokirstu, uudempia ystäviä, paikka johtokunnassa, 6 yhdistyksen jäsenyys,
CaryGrant-elokuvia ja HerculePoirot-, kunnon HelkamaKaunotar, kynttiläkattokruunu, KHL-taskulamppu, otsalamppu, Toivelaulukirjarivistö, äidin ja isän kihlakalustoa, kastesormus, pyöräilysadeviitta,
Tiimarin lasit, martincrane-tuoli, Tiinan virkkaama pöytäliina, Edun tuoma sydänkahvipurkki, hyvää musiikkia satoja levyjä, karaokenkestävä lauluääni, vakituista lenkkeilyseuraa, laulajan paikka kuoronriveissä, Hedgren-reppu, LuPi,
luovan kirjoittamisen ryhmä, liiketoimintasuunnitelma, enkelisoittorasia, taulu jossa nainen kelluu majakan valossa, aarrekarttakirja, nallet nimeltään Nalle ja Pekka, Tuulian antama kilpikonnatyyny, pitsiverhoja, hömppämekkoja taiteellisiin tilanteisiin,
vaaleanpunainen toppatakki, tiskipyyhkeitä äidin peruina, toiveidenruukku, huopavartinen kynä...

Minulla on. Olen omistavaa luokkaa...

Irtipäästämisen syvin olemus

päästään on vaikeaa päästää irti

pääteltyään
pää määrää, päsmäröi,
pitää kiinni päätöksistään

vaikea päästää pää irti,
  vielä vaikeampaa päästää irti sydän,
                                                  irti pään talutusnuorasta

rakkaat raskaat menneet
ovat pysyneet mukana
- no matter what

päättäväisyyttäni
päästelen pois päiviltä
    ne menneet, kauas jääneet,
    jotka ovat kaikkensa jo antaneet

haluan päättää päivistäni
päivittän
päämäärä on tässä

Unilausahdus

Viime yön unen viisautta:

"Lyhin välimatka on rakkaus."

Rakastettava uni.

...

pulp pulp

Pulppuava lähde minussa
pitää minut hengissä
läpi virran,
jonka kautta hengitän.

Pitää minut hengissä
pimeän tuulen pauhussa,
jonka kautta hengitän
keuhkoni täynnä elämää.

Pimeän tuulen pauhussa
nousen varpaisilleni,
keuhkoni täynnä elämää,
ja työnnyn huomiseen.

Nousen varpaisilleni
läpi virran
ja työnnyn huomiseen
pulppuava lähde minussa.

Erojaiset II

pilvet vetäytyivät
pakkanen kuulsi taivaan
lumi hohti päivän puhtaaksi

erojaisseremonia
lumivalkean alttarin äärellä

muistokynttilä syttyi saman tien
   toisin kuin kirjeet, joita piti suostutella tuhkaksi tulemaan
lentokoneet vanoineen piirsivät ristin ylle
tummasti pyörähtelevä virta vei mukanaan muistot,
                                                  väistyneiden rakkauksien merkit

Bein' where
Love's a small word
Part-time thing
Paper ring

jälkeen jäi
   suloinen sikarintuoksu sormenpäissä
   viipyilevä savunmaku viskin hyväilemillä huulilla
   päähän ja sydämeen tehty hymyilevä tila

ihmisenkokoisia aukkoja
      ihmisten mennen
                    tullen

  elämän kirpein kauneus

Aa ja ii ja koo ja aa ja aaaaa

aikaa
aika lailla

aikaa aikailla
aikailla ajan kanssa

aika tuli yllättäen

aika tulee aina yllättäen
   aika olla
   aika odotella
            odotella odottamatonta

   aika olla tekemättä
   aika aikailla

   aikaa aika lailla
   aikailla aikansa

aika jättää taakseen
aika saada päähänsä
aika katsoa eteensä
aika tuntea jalat allaan

aika ei lopu
ja kun se loppuu, on sen aika

Tolloittain

Minä olen kutistunut keräksi
                       pettynyt turhaan
         olen kouristukssani kutistanut kaikki paperit
                                                      tolloiksi,
                   paitsi ne, jotka revin sekalaisiksi suikaleiksi

katson hylättyjä arkkeja pöydän kulmalla
                              tunnistamattomaksi muuttunutta sanasilppua
                               merkillisiä  paperitolloja

               onko hukkaan heitetyn muodolla merkitystä?
                                           - ei, ei todellakaan ole


               miksi siis hukkaisin sanojani enää,
                                                      tollo

Säästöt

sain kiinni itkun syrjästä,
kun tulin kyynelistä kukkuroilleen
      ja nyt itken
            itken läheisimmäksi läheisekseni tullutta rakasta ystävää,
                                yksinäisyyttäni,
                                   sylini tyhjää kipeyttä,
                                       ympärilleni kertynyttä pehmeää haarniskaa,
                                                                         joka suojaa sydäntäni

kyynelehdin jokaista elokuvaa
    nyyhkin jokaista laulua
       tyrskin jokaista oivallustani vetistyneestä, suolaisesta elämästäni

olen vuosien mittaan jättänyt monet itkut väliin
   selittänyt, vakuutellut, ymmärtänyt, uskonut hyvää
        tallettanut kyyneliä tilille

huomaamattani olen kerryttänyt mittavia säästöjä
vaikkei säästeliäisyys ole minua
olen pohjimmiltani pahanlaatuinen tuhlari

       mutta itku taitaakin kasvaa korkoa:
         mitä enemmän vetistelen, sitä enemmän vetistelen



ps.
  'itke itke itkemistä
  anna tulla porua,
  onhan onhan kyynelistä
  hurjan hauska norua'

Lifelesson for a dummy ( - that's what i am)

havahdun kallion korkuiseen tunteeseen, auki revenneeseen ajatukseen, joka säväyttää minut, riepoo silmät auki, ja korvat, kesken tämän kaksi viikkoa kestäneen hämärän hiljaisuuden, iki-ikioman ajan

tämä yksinäisyys on minun kotini, tässä minun on hyvä olla, se on minulle enemmän koti kuin tämä kaksio, jossa asun, jossa vähien ikkunoiden takia en tahdo saada tarpeeksi ilmaa, jossa sen seinien ohuuden takia en tahdo saada oltua niin yksin kuin haluaisin...
tämä on minun oma olotilani, kotoisuuteni, tuttuni ja turvani, en osaa enää kuvitella muuta, en ainakaan niin, että se koskettaisi minua, saati että odottaisin...
ihmiset yllättävät meidät, kerta toisensa jälkeen, tällä kertaa minä itse yllätin ihmisen minussa, tällä kirpaisevalla, kuohahduttavalla ajatuksella...
en olisi koskaan kuvitellut sanovani itselleni näitä sanoja, ainakaan niin, että olisin sanojeni takana, paitsi järjissäni, niin myös tunteissani...

elän ihmisenkokoista elämää... ilman parisuhdetta, ilman shampanjaa, ilman sesonkivaatteita, ilman parveketta, ilman matkustamista, ilman televisiota, ilman autoa, ilman vakituista työtä, ilman tiskikonetta, ilman seksiä, ilman toimivaa keittiötä, ilman sisäisiä tarkastajia, ilman jäsenyyksiä johtokunnissa,
ilman romaanikäsikirjoitusta, ilman Mantelipuutaloa, ilman ihailjoita, ilman kitaristia, ilman arjenjakajaa, jota kiinnostaisin joka päivä, ja jokakinen yö...
ilman pitkäntähtaimen suunnitelmia, ilman matkalippua, ilman enkelinsiipiä, ilman mökkiä ja majaa, ilman projekteja, ilman selkeää polkua, ilman rantakalliota ja vedenäärtä, ilman alasluotua katsetta pilvien päältä, ilman äitiä, ilman sisaruksia,
ilman tietoa siitä mihin tuhkani sirotellaan, ilman muikunmätiä ja smetanaa, ilman kosijoita, ilman pienkoneasiantuntijaa, ilman pähkinänsärkijää, ilman jouluvaloja, ilman joulunviettoa, ilman psykoterapeuttikoulutusta, ilman haitarinsoittotaitoa, ilman karaokelaitteita,
ilman vyötäröä, ilman kunnon silmälaseja, ilman Savonlinnan Oopperajuhlia, ilman keinutuolia, ilman rusketusta, ilman lapsuudenystäviä, ilman muusaa, ilman rakastajaa, ilman iPadia, ilman jivenaskelia, ilman kulmakarvatatuoineja, ilman dekoltee-voidetta, ilman kirkkokuntaa, ilman laulutunteja, ilman...
tämä lista ei lopu...

hyvin elettävää elämää on ilman kaikkea edellämainittua...elämää on vielä enemmän, kun on aikaa, tilaa, tyhjyyttä, hiljaisuutta, luopumista, kohtuullisuutta, vaatimattomuutta ja sitä ettei vaadi... tämä elämä on syvältä, hyvältä syvältä...
olen elämälle kiitollinen - tuolle parhaimmalle logistiikka-asiantuntijalle, hyvistä parhaimmalle opettajalle - joka jaksaa läksyttää minua edelleen yksinäisyyden ehdoilla, ehdoitta, elämän omin ehdoin...
yksinäisyydestä minulla on opittavaa, hyväksyttävää, oivallettavaa... ja kääntäen: minulla ei taida olla tässä elämänvaiheessa opittavaa parisuhteista... ilman että syyttäisin tästä tilanteesta kummitätini langettamaa miehettömyyden kirousta...

yksinäisyyttä on edelleen katsottava tiukasti silmiin, oltava levollisesti sen sylissä, kuljettava sen kanssa käsi kädessä, ja käännettävä sille selkänsä pieniksi hetkiksi, kun jollakulla on hetki aikaa kohdata minut, kuulla minua, jakaa minun kanssani...
yksinäisyyden kanssa on tultava elinikäiseksi ystäväksi, niin ettei meitä voi edes kuolema erottaa...

Tankapohjalta karanneita

vihainen varjo
piilottelee kamiinan
lämmössä eikä
suostu värjöttelemään
    eikä viittaansa riisu
-

pöydällä viruvat
    nuottipaperista
          mytätyt tollot,
    reunoistaan hiiltyneet
      viisauttaan vaienneet 

  hiilen hiljaa odottavat hehkuvaa oranssia,
                                      joka ei polttaisi karrelle,

                                         tai polttaisi sittenkin
-

järkiselitys
ei lohduta loppuun asti
 se jättää viisauden siemenen, perinnön,
                joka on kohdattava niin monta kertaa uudelleen,
                   että se juurtuu mielen maahan
                                   käänteeksi, jouhevaksi jatkoksi
                                   vapauden voimaksi
                                   sydämen kyllyydeksi
                                  

Käyttöohje vuodelle 2012

Kohotan maljan Ajatuksen Voimalle!

1. Saan sen, mitä olen valmis vastaanottamaan.
2. Päästäkseni sinne, minne olen matkalla, minun täytyy jatkaa matkaa.
3. Lakkaan ajattelemasta, että minulla tulisi olla jokin syy kaikkeen, mitä teen. Minä voin tehdä, mitä päätän, vain sen vuoksi, että haluan tehdä sitä.
4. Olen mikä olen ja sanon mitä tunnen, koska siitä häiriintyvillä ei ole väliä ja tärkeät ihmiset eivät pane pahakseen.
5. En turmele sitä, mikä minulla on, haluamalla sitä, mitä ei ole, ja muistan sen, että mitä minulla on nyt, oli kerran niiden asioiden joukossa, joista vain uneksin.
6. Mihinkään menemisen arvoiseen paikkaan ei ole helppoa tietä.
7. Ihminen saa aina enemmän kuin tahtoo.

Kohotan toisen maljan Sattumalle!

'Vaunuissa istuivat Portugalin kuningas Juhana Kolmas ja hänen valtiosihteerinsä Pero de Alcacora Camero, jota tuskin tapaamme enää, tai mistä sen tietää, elämä kun nauraa ennustuksille, panee sanoja sinne minne kuvittelemme pelkkää hiljaisuutta, ja järjestää äkillisiä paluita kun ajattelimme, ettemme näe enää toisiamme.'
(Jose Saramago: Elefantin matka)

Kohotan maljan Elämälle!

8. Mikään ei ole ikuista, jos ei onni, niin ei onnettomuuskaan.

Kutistushuone

kutistushuone
           hämärä ja hidas
           hiilen hiljainen

ikkunoista näen sisäänpäin
    valossa leijuva unelmapöly laskee vaaleanpunervina kekoina käsinojille
    muistolaatat himmenevät takanurkkiin, näkymättömiin

apulaisena toimii ajoittain oman elämän Jeeves
- viikkaa elämän eteenpäin viivasuorasti
  tarjoilee jäähdytetyn unelmadrinkin
  huolehtii kengistä, että niillä pysyy maanpinnalla

enimmän aikaa ei auta kukaan
- haavekuvat kasvavat koko seinän korkuisiksi
  todellisuuden varjot pysyvät samettiverhon takana

oven alta käy veto:
   tule, tule!

   ei, en, enkä!
   en ole vieläkään niin kutistuksissa,
                   että mahtuisin mahdottomuuksien maailmaan

Jope-kielen mahdollisuus/ttomuus

Aamu Toscanassa -z- Kajaanissa
            Toscanassa -z- Kajaanissa
            Toscanassa -z-

Heräsin aamulla auringonsäteiden osuessa silmiin -z- naapurin nostokurjen oranssiin valokeilaan.
Minun hiuksiani siliteltiin heti herätessä  -z- parturiaika vapaapäivänä klo 8.00.
Palasin kotiin ihanassa auringonpaisteessa -z- lumisessa viimassa.
Poikkesin paikalliseen leipomoon -z- S-marketiin -z-
ostamaan lämmintä vastaleivottua leipää  -z- Karl Fazerin raakapakasteesta paistettua.
Aurinko paistaa ihanasti terassille -z- sytytin kynttilän harmaaseen aamuun.
Leivän kera juon mukillisen haudutettua teetä -z- Pirkka Earl Grey'tä -z-
ja ohessa vastapuristettua appelsiinimehua -z- Rainbow'n lantraamaa.
On niin suloista olla -z- olkapäätä ja käsivartta särkee ja mahakin on sekaisin -z-
Toscanassa -z- kajaanilaisessa pikkukaksiossa, josta puuttuu monia mukavuuksia...

Valitsen vasemmanpuoleisen tekstin, kaikesta huolimatta. Unelmat tekevät omasta maailmasta kauniimman. Ajattelun voima on minun voimani.

Indonesialainen kohtaa kuhmolaisen

Filosofi on saapunut erämaille,
se polkaisee mielen liukkaalle jäälle.
Kuljen kainuulaista valtatietä.
Koski virtaa vapauttaan,

se polkaisee mielen liukkaalle jäälle.
Osa minusta hyppää avoveteen
- koski virtaa vapauttaan.
Tulee toinen mielen luistimille yllytetty.

Osa minusta hyppää avoveteen,
sielua kipristää.
Tulee toinen mielen luistimille yllytetty,
ei voi olla hyppäämättä.

Sielua kipristää.
Kuljen kainuulaista valtatietä.
Ei voi olla hyppäämättä.
Filosofi on saapunut erämaille.

Elämäni ensimmäinen pantoum

Elämä on tivoli,
huviteltavaksi luotu.
Voi kuunnella kuinka mahan pohjasta ottaa,
ja tuuli heiluttaa tukkaa.

Huviteltavaksi luotu
ympäröivän maailman meno
ja tuuli heiluttaa tukkaa,
kun mieli on täynnä hattaraa ja makkaraa.

Ympäröivän maailman meno
naurattaa poskia,
kun mieli on täynnä hattaraa ja makkaraa,
eikä jalkojen alla ole pohjaa.

Naurattaa poskia.
Voi kuunnella kuinka mahan pohjasta ottaa,
eikä jalkojen alla ole pohjaa.
Elämä on tivoli.

Varasto I

Kyllä miä niin mieleni ilostin, kun inventaariota tehdessäni löysin kaksi viimekesäistä runoa:


Elon ja ilon talolla
on kattona taivas,
lattiana pumpulipelto,
seininä maailman ääret
Ikkunat ja ovet hurmasta seljällään
Piipusta tupruttaa aurinkolunta
Tikapuut johtavat sylistä syliin
Sielun polte lämmittää rantasaunan.
Täällä asun minä!!!

-


Selkäpiitä hivelevän onnen kyyneleet
valuvat silmän seiniä pitkin
lähteeseen
    sydämeni kainaloon
Ilon poreet pulpahtelevat
       raikkaitten lähteitten pintaan,
            pirskahtelevat korkeuksiin
elämänkokoiselle taivaalle.

-

Kuten uudenvuodenkirjeessäni kirjoitin, ei se tainnut paskempi vuosi ollakaan, se vuosi nimeltään 2011.
Kiitetty kiitetty kiitetty!

Tilkusta asiaa

skrits:
repaleita
  silkin paloja, sametin suikaleita

skräts skräts:
räsyjä, rasuja
  puuvillapalasia, pellavapilkkeitä

skriiiiiiiiik:
riutuneita riekaleita
  harsoja, hörsykkeitä

mallia onnen ompeluksille
kaavaa kivun kankaille
ohjetta oikeanlaisiin saumanvaroihin

mikä tästä tulee?

elinikäinen essu
vuokrapuvun verhoilu
paitulin pidennys
virka-asun viikatut varjot
väheksytty varasukka...

sik sak sik sak:
oikaisen suoraan saumaan
          lupaava oloasu elämän oppikoululaiselle
          kantalappu kinkkaavan kenkään

Tammi

Tämä hetki hyvästellä mennyt, rakas
Aloittaa uusi, ainakin yhtä rakas
Muistella, miettiä, muuttua
Muuttaa, mieltyä... mutkista huolimatta
Iloita, innota, ilmaista... rakastaa

Tämä hetkessä hiipuva, häipyvä, hullaannuttava hetki,
jolloin voi toivottaa tervetulleeksi kaiken sen, mikä on minulle tarpeen,
                                                                                         mitä en osaa odottaa,
                                                                           ainakaan sellaisena kuin se tulee,
                                                                                         mitä en uskaltaisi muuten.

Lupaavat kirjaimet

Vuoteni alkoi suloisen pikkuseikan valossa.

Näin unen, jossa minulla oli kädessä jo kirjaimet SA ja olin lisäämässä perään An ja Nn. Aivan huikean kaunis uni!!! Miä siis SAAN...

Sain voimaa ja uskoa siihen, että mielikuvitukseni riittää unelmoitavan pitkään listaan. Josta elämällä on vara valita. Ne, mitä saan.
Vaikka hetkellisesti olenkin hämilläni unelmoinnin vapaudesta, jonka itselleni muutama aika sitten annoin. 

Kaikki unelmat ja niiden poikaset!
Teen teidät näkyväksi itselleni!
Tulen täältä teitä kohti!

Ilotulitukset käsissäni

kello on pyrähtänyt ympäri

tuli päivienmittainen hetki levätä
      ottaa etäisyyttä lähestymällä sisintä sisintään

olenko hartioista huonokuuloinen, kuten vaarini sanoi,
kun en tahdo kuulla...
- ainakin hartiat ovat pitäneet minua hereillä vuoden viimeiset päivät

mitä tulevalla vuodella on minulle sanottavaa,
mitä ystävällisiä neuvoja se haluaa minulle antaa

miksi se ei kerro, mitä oikeasti haluan,
mistä unelmoin,
mitä toivon ja halajan...

päättäminen on vaikea laji
on vaikea saattaa asioita, ajatuksia päätökseen, luopua, luovuttaa
on vaikea päättää, mihin pyrkiä, mistä pyrkiä pois
                   päättää päivistään
sillä siihen minulla on ikioma armollinen mahdollisuus, oikeus, ilo

otan käyttöön opeista vanhimman: kertaus on opintojen äiti
                                                                   se äiti, joka minulla vielä on

ovi ei avaudu, jos sitä jyskyttää väkisin
                            jos ovea ei näe
                            jos ei ole oven kohdalla
pitää löytää ikkuna, josta voi aavistaa omat halunsa

olen tässä