Sijaistoimintojen kulta-aikaa

haparoivaa roskaa

aanelosittain

tehtävä

kirjoitettava elämänsä
olemassa olevien

rivien väliin

sanat laskeutuvat 

hetkeä ennen liian myöhäistä

-

Etäältä

Vihreä, vapaa
ikävä
tuomien sateista,
ilta-auringonsäteistä
valjennut.
Minulla on.
Sinusta.

-

Matka itseen

varovasti nyt
omassa umpikujassa
anna mun olla vaan

anna vajota pohjaan
paikallaan

yön ainoa valo

kenen onnesta 

tahdot sanoa,

kuinka kaikki 

tuijottaa

vaihtuvat maisemat

pääset kaikesta

sijoiltasi onnesta

-

Silmissä vesi

ikävöin
järvituulen kättä,
hyväilemässä veden pintaa,
ihoni hiljaisuutta,
silmien tyventä,
poskille valahtanutta lähdettä

en tyrehdy,
aava selkä
ottaa kantaakseen

-

Ääretön

Nilkkoja myöten

lentoon lähdössä                                                         

jäätää,

kuumottaa,

paistaa suoraan silmiin

Sanojen meri huokuu

hiljaa,

tarjoaa kaiken

Ei riitä, että lasken sataan,

aikaa on

auringonlasku toisensa jälkeen

-

Lautalla

terassille tilattu
itku elossa

ei väsyttänyt yhtään
hän on suu ja mieli

ajatellaan vapautta
kameran takana,
sanojen takana
paossa hoivatut
kapakan ovella
nilkkoja myöten
palattava arkeen

lainaan itseäni

-

Suunnitellusta luovuudesta

Elämä ajattelee 

toisin kuin minä. 

En tiennyt mitä tapahtuu,

          siksi luovuus luovii minussa. 

Raportoin. 

Että elämästä ei voi tietää.

Suuunnitelmille luovuudesta, 

               niin, noh,

niille käy esimerkiksi näin

hyvin.

-