Hortonomimummoni

(orvokkinaisella on leppeät kesähousut, siitä lähtöisin nämät sanat)

hunkasin esiin oman kesähamoseni,
jossa hapsottavat Saimi-mummon joriininjuuret,
särkyneet syrämet, hajuherneet ja
ne, joiden nimeä en muista

mummo kuopsutti pihaa aamusta iltaan
pylly pystyssä, lilanpunaisessa kotitakissa
sinisen itseommellun hellehatun suojassa
multaiset penkit ja kukkaruukut saivat kesästä loisteliaan näkökulman

lapsen oli lempeä olla

suupieliä punasi mansikka ja vadelma
kiikun viereen kasaantui porkkanatupsuja ja tyhjiä herneenpalkoja
ruusuja riitti tuliaisiksi serkuille ja tädeille

saunan seinustalla kuumotti keskikesä
pihalaatat kestivät kinkkausta
nurmikolla pinkeiden pyykkinarujen varjossa oli puhdasta ja lokoisaa
tunkiolla tuoksuivat mehumaijasta kaadetut viinimarjojen perskeet
merenrantaan oli matkaa vain uimapuvun ja eväiden verran

mummon lahea lämpö ja kukkea voima säilöytyi sydänalaan

-

Piensana-asentaja

asennan sanoja

väännän ja käännän
ristiin ja ronkkeliin
pystyyn, suoraan, kallelleen
rimmaan, reivaan, raaputtelen
lennättelen, leyhyttelen
pyörittelen päin vastoin, edestakaisin
leväytän auki, halki ja poikki
tutkin, tuumaan, tähtään
palautan takaisin alkuasentoon
otan etäisyyttä

jatkan asennusta sataan kertaan ja suuntaan
lopullista tuntumaa ei tule

on jätettävä jälkeensä
antauduttava auliisti uudelle

-

haiku
tanka
pantoum
riimitön rustinki
outo virkkeiden venymä

- kaikki rakkaat sanarykelmäni

-

Kuohuissa

kuin hyökyaaltojen vyöry
   ovat puheeni täyttäneet maan ja ilman

merimiehiä ja naisiakin se on kaatanut kumoon
saanut haukkomaan henkeä,
               jopa tukehduksiin asti

aallot ovat vähitellen tasaantuneet laineiluksi
  sanojen sade siedettäviksi kohahduksiksi

ystävät kuulevat sen
sulkevat korvansa ajoittain hyökyviltä tulvilta
  myötäillen lilluvat samoilla vesillä
antavat ryöpsähdysten mennä ohi
   lähtevät mukaan taas kun enää pienesti pulputtaa

elämän merellä on tilaa kellua ja velloa
      valikoivasti vaahdota
  puheissa ja teoissa

-

Hävytön helluntai

ei vettä, rantaa,
rakkaampaa

huhhahheit
helluntain heiloille
haluttomille häävalsseille

                 saanen muistuttaa
                 siitä ilosta, elosta ja valosta,
                 joka jalkojen alla kantaa

-

Mansikkamargarita

oma maa mansikkaa
           mausteena kirsikkaa ja mintunlehtiä

hedelmäpuuni kukkii ja antaa satonsa
                                              yhtä aikaa
kesä tulee keskelle sydänalaa

joka kipossa kuplii hilpeää hilloa,
massiivisia marmeladielämyksiä

    sokeri pöllyää unelmalunta

   jäähileet kilisevät ilosta
  leijailevat lasin takana
punaisessa meressä

pitelen pikaria käsissäni
   hörpin ja ryystän
      elämäni juomaa
    tahmein huulin 

maassani maan tavalla


-

Paldies

Lentäminen tietää hyvää.

Paikkaa ja aikaa, jossa ei tunnu pakkopaidan lievettäkään.
Sallivaa seuraa, jossa kohdataan vain tämä kohta.

Mansikoita koko Rigallinen.
Kolme täyteläistä onnenpäivää.
Täynnä tyhjää täyteyttä.

Ei mitään enempää, ei mitään pois.

Kaikki on.

Sisäinen maailma täyttyy hetki hetkeltä.


Jälkeen päin.

Onnen hetkistä toipumiseen 

on pysähdyttävä.

Mansikka maistuu ja maistuu.
Mielessä.

Elämän suloisuudelta.

Paldies, Riga!

-

Runosiskon sivulla

Olla
ohimennen mukana
hellästi silitetyssä
runoriekaleessa

ajan hievahtaessa
hellävaroen
omiin tuumiin.

-

Jee, runoketsuppia

purskutan runoketsuppia reilusti rinnuksille
luopumisesta leviäville lanteille
huomaamatta harmauteen vaipuneille poskille
väsyneisiin varpaanväleihin
   
elämän makua suoraan punaisen pullon suusta

se sottaa, tahraa,
turhauttaa,
taittaa särmät

maustaa tavallisen tyynesti arjen,
    jossa on sallittua, jopa suotavaa,
                    unelmoida
kanelista, kuminasta, muskotista, meiramista,
chilipippurista ja merisuolasta,
saksanpähkinöistä ja limen lehdistä

arjen vieruksilla
on tilaa
mausteiden myllätä

                 sulostuttaa sokerilla
                 sallia siirapin
      supista joutavia siemeniä,
       niitä olennaisen tärkeitä
-


Runoketsuppia, jee!

Iänmurros vol. 2

Aamutan sanoitusta elämän tälle kohdalle.
Kun aurinko armaasti valottaa.

"Vielä on aikaa ennen pimeää ja kaaosta"
lausuin taas eilen runoilijan sanoin.

Siltä minusta nyt tuntuu.
Vielä sitä on, aikaa.
Olen vasta myöhäismurrosiässä
j. u. s. - jälkeen uudesti syntymän.
Haaveilemassa pois kotoa.
Irti pyrkimässä siteistä ja
pysähtyneisyyden peloista.

Merta edemmäs,
sinnekö pitäisi päästä...

Sinne, missä uusi ja ennenkokematon
tunkeutuisi ihon alle,
laajentaisi sydäntä,
kuohuttaisi veriä suonissa ja päässä,
saisi silmät auki
sammuneisiin suuntiin,
kaikuisi kuuloluissa
aariana elämän iloluontoisuudelle,
venyttäisi selkää suoraksi
kohdata kotisataman tyyneys
                            eräänä päivänä.

-

Iänmurros vol. 1

Kuuntelen kroppaa,
ajan kanssa.
Minä vain en ole kuulevinani
rapistumista ja rutistumista.

Ajan kanssa
vastentahtoisesti samassa tahdissa
rapistumista ja rutistumista
vastustamassa.

Vastentahtoisesti samassa tahdissa
- toinen teoissa, toinen ajatuksissa -
vastustamassa
sitä, mille ei mitään voi.

Toinen teoisssa, toinen ajatuksissa.
Minä vain en ole kuulevinani
sitä, mille ei mitään voi.
Kuuntelen kroppaa.

-

Mies liukkaalla jäällä

jää mies,

sinusta on turvallista liukkailla jäillä pistää menemään
kaikki on ohi hetkessä, eikä tuntunut missään
     jäljelle jää uskomus siitä, että tuntui

en jaksa enää evankelioida sinulle,
keväästä ja sulaneista sydänvesistä
        luistelit ohi kesän,
               eikä talvesi lopu


lupaat, että eräänä päivänä saan kirjoittaa tarinasi kansien väliin
 'kun elämän kerran päätän tehdä,
sä saat toki tehdä sen'

hei mies!
    alkaisit vaan elää etkä niin tekisi sitä, elämää,
                           antaisi minun tai kenenkään muun sitä puolestasi tehdä,
                                       sitten joskus,
                                 seuraavan maalin takana
                                   tai sitä seuraavan

-

Kiima -runokilpailuruno

sunnuntaiaamuna kello kuusi
saan jalkovälikohtauksen
sormeilet minua ajatuksin
     hengästyttää vaikka olen aloillani
ajattelen niitä kolmea ensimmäistä työntöä
humahdan sinuun
     saat minut vaaleanpunastelemaan

minussa herää toivo

kerran makaan tässä aamuhämärässä
vastasaaneena
     uusi rytmi veressä

-

Kohtaan

etäisen katseen kohteena on hymy
ulottuvat sanat saavat kosketuksen eloon

               sinnikäs valo näyttää sen lämmön, minkä haluaa näkyvän

odottava syli

        olen jo siellä
          sanoissasi kiinni

- johtopäätöksen tekeminen on yhtä kuin ryhti:
   ajalla on kaikki voima


-

Kipeä päivä

äitienpäivänä tekee kipeää
jos muistaa

olen äiti
        ajan mittaan se kutistuu
        vain yhdeksi osaksi elämääni

        onnittelen itseäni
        minusta on tullut osieni summa
olen kokonainen ihminen

jos olisin edelleen täyspäiväisesti äiti,
voimani olisivat hiipuneet

tarvitsen omaa äitiäni, joten
kuljen hänen jäljillään
sen äidin, joka oli nainen, kodin ulkopuolella

äitini oli hyvinhyvä äiti,
mutta hän ei pitänyt äitienpäivästä
- sai kirjakaupalla tarpeekseen aikuisista lapsista,
  jotka ostivat hempeitä kortteja äidilleen,
  vaikka tosielämässä tekivät toisin

minä en pidä äitienpäivästä
          äitienpäivänä tekee kipeää

-

Asemalle vastaan

asemille saapuvat junat
ovat kauneinta liikkuvaa kuvaa

onpa junassa sitten joku rakas
                                 tai itse

tai päässä pelkkä toive siitä

-

Oikeimmassa

valinnoissani
ajatuksissani
      olen niin oikeassa kuin kykenen
      oikeimmassa mahdollisessa

kenelläkään, jolle en ole lupaa antanut,
ei ole lupaa epäillä

             sellaisia ne ovat, pidätetyt oikeudet

-

Kotkan siipien havinaa

hymyilyttää

Kotka näkyy tutkassa

kalenterissa on melkein merkittynä

'siskonpäivä'

        väärään aikaan mutta oikeassa paikassa

        - sopii periaatteisiimme

kaipaan sitä

pölähdystä keskelle kymiläisyyttä

-

Oikeat kurssit

kynien jäljissä
avautuivat keväät
ilon versoiksi
kirjoittaviin käsiin

avautuivat keväät,
puhtaat paperit
kirjoittaviin käsiin,
mielen tiloihin

puhtaat paperit
tulivat merkityiksi
mielen tiloihin
kutsuvina, kiihottavina, kauniina

tulivat merkityiksi
ilon versoiksi
kutsuvina, kiihottavina, kauniina
kynien jäljissä
-


kiitoksella niille, jotka kirjoittamiseen uskovat
ja Sadulle, joka antoi minullekin pantoumin lahjan

-

Kihlakuva kehyksiin

Ollapa parisuhde,
hoidettavaksi.
Hoitoainetta on.
Raikasta vettä ja ilmaa.

Hoidettavaksi
sielujen yhteys.
Raikasta vettä ja ilmaa
kellujille, liitelijöille.

Sielujen yhteys
siliteltäväksi, suudeltavaksi
kellujille, liitelijöille
koko loppuelämäksi.

Siliteltäväksi, suudeltavaksi...
Hoitoainetta on
koko loppuelämäksi.
Ollapa parisuhde.

-

Päätössanat Eino Leino -talolla

oma kynä on
kuin kevätilman henki
- kertoo minusta

-

Toivo on mun sielunveli

toivo
ei liity nyt mihinkään erityiseen

olen kerrankin kaipaamatta
läsnä vain tässä ja nyt
riittävässä tilassa

mihinkään ne eivät ole kadonneet,
ne lappuset toiveidenruukussa,
mutta annan niiden olla,
turvassa,
minulta,
etten ahdistele niitä aikojen taa

jokainen niistä toteutuu hetkenä minä hyvänsä
vaikka heti vuosien päästä

-

Gaudeamus!

j.V.

kirjoitan

  aatteideni puolesta

agitoin itseäni

   aatteisiini

ajattelen

   aatteissani

olen työläinen

olen ylioppilas

olen agitaattori ja evankelista

         isovanhempani Saimi ja Vilho iloitsevat minussa

         valavat minuun vahvaa uskoa

                                    aatteisiin

ollut on minussa

tasapainottelen tätä päivää

houkuttelen huomista

kaikki menneet, nykyiset ja tulevat
liitykää minuun

-

Lupa leijailla

mielen on lupa leijailla
yläilmoissa,
matalapaineissa,
termiikeissä,
hätälaskuissa,
nousukiidoissa,
vapaissa pudotuksissa

lennot saavat laajat kaaret
   käsi piirtää paperille salaisuuksia, joista olin tietämätön

ajatusten lentolaivue muuttuu armadaksi,
                                                joka kyntää tekojen merta

-

Vap(a)utta

vietän vappua
vaputta

ihailen siniristilippua,
    joka lepattaa lakanasuorana aurinkoisessa viimassa
    se julistaa juhlaa

juhlaa vapaiden tuulien puolesta
juhlaa tuulen hengen puolesta
juhlaa kipakan taistelun puolesta,
              jonka olen käynyt saavuttaakseni omanarvontuntoisen elämän
                                                  päättääkseni omien tuulteni suunnat

liehu, lippuni, kaikin voimin