sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Onnen jälki


viiltävimmän onnen
     jäljissä
  astuu haikea ikävä

-

Vetten päällä

Veneeni
 keinuu rannatta
  tuuletta, tuulessa

pääsen ilman
      suuntaa
vireiden tuupatessa
      lähemmäs
             perille
-

Tunturin vaarat

tunturi tuulee silmiin
    korvaa menneet

turha pyyhkiytyy avaruudeksi
    pää päätyy tyhjilleen

vaara on
    puhdas tila

kiire katoaa kantapäästä

    olen lepo
       hiljaisuudet minussa


-

Laulan iltani

Jos mulla olisi sydän,
tuhlari,
ev'rybody's talking

         - Shanghain valot

Sua rakastan,
     you're so vain;
hetken tie on kevyt

Yhtä en saa

Tanelissa lauantaina


maanantai 23. syyskuuta 2013

Minä olen omat sanani minussa

Myrsky innostuu majakaksi.
Ilman ääntä hidastun.

Olen rehvakas satama,
halaan olemiseni:

     olen "ja" ja "ja" ja "ja" ja "ja".

Innostun myrskyksi,
olen äänekästä ilmaa.

Satama on kevyt ja hidas.

Myrsky myrskyltä
olen "ja".


-

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Soutajasta

ehkä se onkin parasta silloin,
kun todellisuus mukautuu hetkellisesti haluihin,
                          elossa sinnitteleviin toiveisiin

katselen soutajaa

   kaikki on mahdollista, kaikki on mahdollista      
                       
   kun mies soutaa edessäni
         selkä suojaa tulevaa

sini täyttää kaiken
          -  taivaan ja järven

      väri virtaa suoraan miehen silmiin
                       aallot loiskuvat kohti

         sateenkaari kirkastuu värien sarjaksi,
                       jossa elää



torstai 12. syyskuuta 2013

Ensimmäisiä ja viimeisiä säkeitä

Laulaisitko minulle sitä yhtä sanaa
tänne totuuteen,
ja lumen alla ovat kaikki kukat,
tyhjät ihmisen kuoret tuossa

Erehdys on väärä Tie,
miksi minä seison tässä;
nyt tiedän miksi pidän sinusta niin paljon
(muuttoa odotellessa)

Laitan silmät kiinni, upotan käteni jokeen ja nostan vedestä ensimmäisen kiven

Ja levossa
rakastetuksi tässä elämässä

Aholasta Carveriin

-

Soi laulu hiljaa,
radio-ohjelmasta huomaan
unen lunta

Kotiparvekkeella punaisen villiviinin varjossa
on yö,
vesi vajoaa ja katoaa lopulta
kun halkeavat jäät,
joka katosi eilen samanaikaisesti patsaan kanssa

Aluksi tuntuu hyvältä,
aika vähällä kaiken saa

Jäämme lempimään,
maanantaiaamu:
Jääthän hyvästi. Mene pois.

Yksinäinen tyttö meni yksin metsään itkemään.

Vuorelasta Tabermanniin

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Ensimmäisiä ja viimeisiä lauseita

Alihodza makasi Meidanille johtavalla rinteellä ja hengitti tiheästi huohottaen elämän ruumiistaan.
Toisella puolella ei ole mitään. Vain minä.
Mutta rakkaus ei tule tilauksesta.
Kuvista ei erottanut mitään muuta kuin kivitalon ja mahtavan puun.
Hän oli ymmärtänyt suorittaneensa vapauden hinnan.
Ja loppujen lopuksi asuin kaikissa noissa silmissä.
Se kiertyi auki hitaasti, sen olisi pakko näyttää kaikki värinsä.
Jokaisessa perheessä on musta lammas - meillä se oli Petros-setä.
Esperanza painoi päänsä Angelin olkapäälle ja jatkoi untaan.
Ja siellä, vedessä, on jossain keltainen nauhuri ja pitää vettä.
Kahtena yönä olen nähnyt samaa unta:
Päivällisen jälkeen istuin ja odotin Pyleä huoneessani Rue Catinatin varrella.
Mutta juuri väärällä hetkellä näen vilahdukselta iltataivaan Davidin takaa ja tajuan, ettei siellä ole yhtään mitään.
Montosen Rolex edisti viisi minuuttia.
Puhelimen kilinä herätti minut - olin nukkunut liikaa.
Atsaleat tekivät kuolemaa.
Trieste 1914.
Sinä aamuna Atlantin purjehtijat näkivät outoja valoilmiöitä taivaalla.
Ja viime tuntien kaikki pelko haihtui.
Hitaasti he lähestyvät tammimetsää.
Kun hän jälleen sai lujan jalansijan ja nosti päätään, Linnunrata syöksyi jymisten hänen sisimpäänsä.
He makaavat löysinä ylhäällä puussa ja tarkkailevat maisemaa, joka ei liiku, eikä mikään uhkaa tai pelota heitä.

-

Keltainen hylly Ivo Andricista Essi Kummuun





tiistai 10. syyskuuta 2013

Puista

Mäntypuu

mänty, minun puuni,
     runkona rosot
      varjona vakaa
  suora selkä silloinkin kun se taittuu 
       imee valon itseensä
         antaa takaisin

-

Muita puita

kuusi kohoaa perinteisiin

koivut saavat sympatiaa, 
              äitini niitä rakasti. 

haapojen havistelu ihastuttaa, 
                        kun ne kuulee. 

 vaahteroiden väri täyttää maailmat


puisevaa on rakkaus

-


maanantai 9. syyskuuta 2013

YouTube -lyriikkaa

Pakoon, pakoon...

Silmissä lampee, silmissä lempee
samaan lukuun tahdottiin.

Pilvet matkalla kotiin
tähdet kerran sylki kidastaan,
jokaista niistä jumaloin,
sateenkaaren kiinni saan,
jalat jätti maan.

Niin monta onnea olen joskus varastanut itsekin.
Kirjotan kanteen kanteen 'anteeks',
seuraavan maljan mä kaadan.

Kulutan aikaani uskoen
avaat rintani kuin lyhdyn, sytytät sinne kynttilöitä.
Jumalat näyttävät kuinka se heiluu,
olkapäille sataa tuhkaa.

Henkeen kaikki vetää,
luopuu kaikesta, saakin kaiken,
siivet selkään saa.

Vielä voit valita itsellesi toisenlaisen kohtalon.
Aikani matelee,
kumpaa sinä kaihdat?

Olet sinä siinä vielä, ja minä.

-

torstai 5. syyskuuta 2013

Google-runoutta vol. 4

Tarvitsen...

tarvitsen hellyyttä
tarvitsen huomiota
tarvitsen halauksen
tarvitsen mun haavoja

tarvitsen mun haavoja
tarvitsen miehen
mä tarvitsen miehen
mä tarvitsen mun haavoja

tarvitsen apua
tarvitsen asunnon
tarvitsen aikaa

tarvitsen rakkautta
-

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Rätinki

kuroa umpeen puu ja nykytahti

sairas paperi ei ole vain korutonta kertomaa

pakon edessä, kuilun partaalla
pelonsekaiset katseet kohdistuvat marraskuun loppuun

luonnonvoimin, hengenpalolla, väljentämällä
löytää uskon tuskan ja armollisuuden

viimeiset neljä kuukautta maailmaa kannattaa aina yrittää muuttaa
-


tiistai 3. syyskuuta 2013

Muuta

Muutan.

Muuttamisesta heltyy
pohkeet, pää, sydän ja suu.

Tunteita heltiää takaa, 
eteen ja päin.

Muutosta. Muutosta.
-