Saamaisillaan

Pitää pysyä päivää peiton alla

Toiveidenruukkuun sutaistu lappunen pelottelee

olevansa valmis tulemaan todeksi

                           Keitän makaronin, sekoitan munamaidon,
                           ripotan suolan ja maustepippurin,

                           laitan uuniin 200 asteeseen

Uskallanko, 

ja millä hinnalla

                           Tarkistan onhan jääkaapissa punajuurta, ja marjamehua

Tarjolla on havittelemani, 

sitä en kiellä

Pelon haluaisin kieltää, 

uskaltamatta jättäminen ajatuskin

hävettää 

                            James Last'in trumpetti soi vinyylillä

   

Tukin aistit aikuisuuden aavistuksilta

                           

Niin turvassa

Runo minusta - vieruskaverin kynästä

Pelkään itseäni
Kukaan ei katso perään
vaikka niin kovasti
sitä toivon

Käännyn katsomaan
taakseni
ei kääntynyt pää,
ei viheltänyt,
kukaan ei kaapannut
valoisassa
eikä pimeässä,
ei edes huomannut
uusia punaisia kenkiäni,
joihin upposi kaikki säästöt

Pelkään katoavani muilta
Pelkään unohtuvani itseltäni

Voisiko edes poliisi
tulla ja nostaa
syliinsä
teeskenneltyäni kuollutta

-Lilli-

Kettu sisälläni - muunnelmia

Kettu kurkistaa
kainaloonsa, aurinkoon.
Vaatii varjoa
tansseihinsa, vaihtamaan
askeleita oikeaan.
-

Kettu kurkistaa
kainaloon, tanssii varjon
auringon alle.
-

Kun kurkistelee
ketun kainaloon, kuulee
varjosta aurinkoisen
tanssiinkutsun, jota ei
elämäkseen tunnista.
-

Kun ketun hännän
unohtaa ja auringon
varjon, voi alkaa
uskomattoman tanssin
läpi kuultavan kesän.
-

Kainalostaan voi
löytää häntänsä varjon,
ketulta jääneen.
-

Kosken äärtä

Koski kuljettaa kyynellauttoja
Vahva, vakava vesi ylittää
                                  estoitta kivikot
Loputon virta vuotaa ohi silmien,
                       ei kuivu

Sisukseni valuvat
myötätunnosta alaluomille
Väistelen niiden lasinkirkkautta,
      kierrän kuin kivet

Kohise, koski, ulottuviltani

Vaaran vaaksa venyy kosken mittaiseksi,
                                       kipeäksi halukseni

Yhtäkkiä ymmärrän
kaikkia lettipäisiä neitokaisia,
                      jotka Suomi-Filmeissä
      katsoivat kosken lopulliseksi lohdukseen

Suruni seuraa heidän suruaan

-

Rajoitan

Etsin joukon johon en kuulu.
Opettelen ulkopuolta.
Hiljenen syrjemmälle.
Katson hieman ohi.

Opettelen ulkopuolta,
tnnnustelen sivustaa.
Katson hieman ohi
sitä, mistä erotun.

Tunnustelen sivustaa
itseni äärilaidoilla,
sitä, mistä erotun.
Haluan olla vailla.

Itseni äärilaidoilla
hiljenen syrjemmälle.
Haluan olla vailla.
Etsin joukon johon en kuulu.

-

Yörunopiknikistä se alkoi

Mistä löytyisi pimiö?
Minä pimisen jo.
Minun ääreni ovat raukkamaisesti rajoilla.
Onko ö vasta seuraavan muhkuran takana?
En näe sitä,
aasta ja alusta puhumattakaan.
Aurinko tuijottaa minua
kuin Ö.Y. Lätti.
Kun pistän sen suuhuni,
johan sain,
ikioman pimiön.
-

Pelkään pystyssä pysyviä kuusia
Pelkään polusta erkanevaa toista polkua
Pelkään päistikkaa,
ja tikkalikkaa, vaikkei sitä taida ollakaan.
Pelkään banaanin banalisoituvan panaaniksi.
      Sitähän voisi luulla italialaiseksi.
Pelkään italialaista aksenttia,
kun se kuuluu korvan juuressa.
Pelkään puolikkaita,
pistorasioiden puuttumista,
vasemman jalan puutumista, ja oikean.
Sen jonka varassa tahdon seisoa ja kurkottaa
pelotta.
Päin sitä.
-

Maammo maan matonen
luuli kuulevansa kauniin kiitoksen,
mutta e-hei.
Ruohonleikkurin kahvoissa roikkuva epeli
huikkasi vastaan: He-hei!
Eikä aikaakaan, kun
RIKSRAKS SIKSSAKS
maammon kiharapää ihan paljaana ällöttää.
Milloin taatto tulee ja tekee tästä selvää?
Maammo taivaan iloihin lennähtää.
Uskonko tätä?
Onko tämä sitä elämää?
-

Kerran eräällä vaaralla
tuskaisen tien haaralla
kukki bakteeri.
Sen vieressä kapsutti sihteeri
tarkoituksenaan kuvitella
pateettinen trilleri.
Kansallista kikatusta kerääntyi päälaelle.
Nurkan takana vilahti hilleri.
Ja mainitsinko?!
Alussa oli Koli.

Kesäillan skumppaa

Apilat tanssahtelevat ruohikossa                                          

             hempeydeltä haisten
sylit täynnä
   kimalaisen juoda

Koivunrunko valaisee
juhlan rantapenkereelle
Veden vire löyhäyttää
    ilonsa keskelle
       tätä kuuta
-

Iltaan laskeutuvat säteet

kohtaavat veden kasvot

Lehtevä yleisö

sihahtelee suosionosoituksia
-

Harva heinä

nojaa koivun kylkeen

huokaa häpeämättä

vihreää lempeä

-

Tuulen alla

lehdissä huojuu

sata kieltä

-

Oksa hankaa oksaa     

Tuulen tahti lehdistössä

     vähemmän on vahvemmin

Vienosti soi murhe, 

               laulu ja liturgia
-

Tuulen hihat heiluvat

Se viittoilee eilen sinne, 

                    tänään tänne
Huomiseen vangittu häävalssi

saa siivilleen

  kuin huomaamatta

Vesi ei väsy

    se keinuttaa koko kesän

-