Pelätä (Raymond Carverin tapaan)

Pelätä pelottomuuttaan.

Pelätä, että jokin alkaa pelottaa.


Pelätä, että saa sen, mitä toivoo,

                        ja sen, mitä pelkää.

Pelätä pitkää odotusta

       ja pitkän odotuksen päättymistä.

Pelätä pimeää.

-

Voipuneet sanaparat

Lepoa huutaa kroppa ja mieli,
kun ympäripyöreät päivät

saivat vedon loppumaan

ja sanat toistamaan itseään.

Kun ympäripyöreät päivät

jättivät laahaavat jälkensä

ja sanat toistamaan itseään

merkitsemättä mitään enempää.

Jättivät laahaavat jälkensä,

harmaat huokaukset,

merkitsemättä mitään enempää.

Tiedän menneen menneen.

Harmaat huokaukset

saivat vedon loppumaan.

Tiedän menneen menneen.

Lepoa huutaa kroppa ja mieli.

-

Paperi ja kuu

kuun kokoinen ikävä
täyttää paperin

piirrän sille äänettömät
ymmärtäväiset silmät

valehtelen,
etten kaipaa

mutta uuttakaan kuuta ei voi huijata

ole niin pieni, se sanoo,
ettei enempää kaipausta mahdu
sydämen eteismatolle

-

Kirjain ja ne toiset

Kaikki kunnia kaikille kirjaimille!

Paitsi ehkä öölle. 

Mutta olkoon menneeksi sillekin.

Öööö...

Jokaiseen kirjaimeen on asutettu onni.

Ainutkertainen.

Sille kirjaimelle omistettu.

-

Kolme minuuttia, kolme riviä vol. 2

keinutan unelmiani
kiikkerässä kehdossa
ne vahvistuvat kuin elämä
-

kesä suutelee minua
viinimarjamehun makuisin huulin
luovun viimeinkin äitini sylistä
-

viininpunainen samettimekko
pitsiset kaulukset tärkissä
pukeutuu ylle, kun palaan lapsuuteen
-

makean elämän
outo kumpu naisen vyötäröllä
tarinoi häpeämättä nautinnoistaan
-

mandoliini viritetty sisuksiini
värisytän sen kieliä
murheelliseen valitusvirteen
-

maapallo mahtuu kainaloon
kun sen tohtii kirjoittaa
ruutuvihon riveille,
nuottiviivastojen väleihin,
luonnoslehtien laitaan
-

mora kädessä
terä kohti sydäntäni
tulee haaveeni kohti
kuoppaisella tiellä
jos liian varovainen jalka vähänkin lipsahtaa,
terä tulistuu
- askella rohkeammin siis
-

murhe haisee mullalle
sotkee housunlahkeet
kantautuu sisään
onnen olohuoneeseen
hautakumpu kohoaa kuin tyhjästä
-

kuritushuoneen kuistilta
näkee huonosti
vaikka ympärillä olisi avara maailma
-

kappeli kuin kuolinkellot
häät sen kanssa,
mihin en rohkene
-

hipsin kirkon käytävää
alttaritaulun taakse
katsomaan elämäni koko kuvaa
-

känsäiset kädet ovat kaikonneet
eivät karheuttaan silitä
suruani ja tuskaa pois
-

kahvi polttelee kurkussa
muuttuu takaisin
kitkeriksi pavuiksi
-

kallioseinämä hätistelee
korkealle kurkottelijat
viereisille karikoille eksymään
-

telkeän tottelemattoman minäni
kuristushuoneeseen
olemaan hiljaa, vaatimatta olemisen oikeutta
-

haaveilija minussa
laulaa riettaita, rohkeita renkutuksia
kuin kapakkalaulajatar
-

tungen siemenen taskuun
turvaan taitamattomilta,
tunteettomilta turvenuijilta
-

likavedestä laiska luutturätti
levittäytyy lattialle
jaksamatta imaista tarhaakaan
-

likapyykki lumoaa
pesukoneen rumpusooloon
kiihdyttää päin puhtauttta
-

maltaan miehinen maku
täristyttää kielen kärkeä
olemme pian yhtä, kunnes eroamme
-

leijan naru tarttuu
rantamännyn latvaan
- odottamaton tuumaustauko tuulelle

Kolme minuuttia, kolme riviä....

virsi vääntää itkua
kiittää kaikesta
vastentahtoisestakin
-

rakensin itsestäni kirkon
kattona kuhmuinen kupoli
jyhkeästä ovesta tulee, ken tohtii
-

ruosteen riehakas väri
paljastaa ettei
kuolemattomuutta ole
-

ranta on viivaa
meri valtaa
elämän virta väistelee, väsymättä
-

vesi kuohuu vasten aallonmurtajaa
tuo hyväntekijäksi luultu
ei salli sataman kohdata välttämätöntä vastustajaa
-

revin viisarit kellosta
mustaan digitaalinäytön
annan ajan valua vapauteen
-

ojennan kämmeneni
elämää ennustamaan
pelkään että, ja että ei
-

elämän veistoksen työstäminen
jatkuu kunnes
jäljellä on vain kasa lastuja, laastavaksi
-

unelma seisoo edessäni
nuija kohotettuna kädessään:
uskotko minuun vai itket ja uskot!?
-

poikkesin raiteelta
katse taaksepäin
pakottaa eteenpäin
-

kiihkeä, kiivas haavekuva
polttaa merkkinsä jalkapohjiini,
joita paleltaa
-

tuoli marisee allani
pyytää nousemaan ylös
ennen kuin sydämen palo sammuu

Sanottujen sanojen lempeydestä

pienenpienet lempeät sanat

lepäävät ihmisten sisuksissa

ääneen sanottuina

kohtaavat sisarusten sieluissa

lepäävät ihmisten sisuksissa

kirkkaina aukeavat korvien kuulla

kohtaavat sisarusten sieluissa

kuten elämän kaunis ja hyvä

kirkkaina aukeavat korvien kuulla

läpi metelin ja sumun

kuten elämän kaunis ja hyvä

sikiää, runsastuu, riittää

läpi metelin ja sumun

ääneen sanottuna

sikiää, runsastuu, riittää

pienenpienet lempeät sanat

Rakkauden tekosia

Rakkaus teettää

Nainen

kokkaa suuhunpantavaa (makkarakastiketta, moussakaa, muuta soppaa) 

kutoo villasukkia joka väristä

lukee kirjaa ääneen (Moraviaa, Kiveä, Austeria)

rämpyttelee serenadeja (Ring of firea, Saku Sammakkoa, Amaliaa, Hope of deliverancea)

kirjoittaa runoja (lappusille, näytöille, selkään)

hieroo (niskaa, nenää, nänninnipukkaa)

lämmittää (varpaita, kaipaavaa mieltä, iltayötä)

soutaa venettä

heittää löylyä kiukaalle

naurattaa äänen käheäksi

soittaa keskellä yötä huokauksen tähden

kuuntelee, kiinnostuu ja kannustaa

maalaa taivaalle sinen ja merelle turkoosin

puhaltaa pipin pois

pitää kainalossa kun on tarvis

                          tai vaikkei oliskaan...

Mies

vuolee makkaratikut ja sytyttää nuotion

ajeluttaa pitkin kesäöisiä teitä

kirjoittaa kauniit sanansa (lappuun, korttiin, kirjeeseen)

lukee ääneen (matkakertomuksia, päivänlehtiä, salaisia kansioita)

pitää kainalossa (järven rantakalliolla, puistonpenkillä, hämärässä)

perkaa (muikut, taimenet ja pahan mielen aiheet)

kertoo tarinoitaan viltin alla

kiehauttaa (kahvit, kovatteet, kaiken kuuman)

selittää (tekniikan ihmeet, oikeat reitit, taivaan äärettömyydet)

suutelee, silittelee, sallii

värittää sateenkaareen vaaleanpunaisen ja oranssin

hellii ja hoivaa (kädet, jalat, pään)

tamppaa tietä (lumisessa metsässä, sateissa, vieraissa öissä)

ottaa kädestä ja vie kun on tarvis

                                tai vaikkei olisikaan...

                    

j.r.

Halla ja sen vaara

Päivän pureva päätös:
painostavat pisteet valotaululla.
Vakavasti on otettava uusi
- halla ja sen vaara.

Painostavat pisteet valotaululla
pimeän puolensa pelko, jonka
halla ja sen vaara,
näkevillekin on näkymätöntä.

Pimeä puolensa pelko, jonka
kohtaamista kaipaa ja karttaa.
Näkevillekin on näkymätöntä,
tuo elävän elämän edellytys.

Kohtaamista kaipaa ja karttaa.
Vakavasti on otettava uusi,
tuo elävän elämän edellytys
- päivän pureva päätös.

-

Tämät kirjat haluaisin lukea

Häämatka

Näkymättömät kaupungit
Supernaivi
Eräänlaista lämpöä
Omalla veneellä linnaan
-

Alas on pitkä matka

Ääretön suunnitelma
Saat toivoa kolmesti
-

Tosikertomuksia

Synnynnäinen lähestymiskielto
Rakkauden tasavalta
Toukokuu
Hulluudestamme ja hulluudestanne
Sataman valot ja varjot
Valkeat yöt
-

Sydänmaa

Huolimattomia unelmia
Meitä oli kolmetoista
Valkoinen sydän
Runoilijan häät
Tätä mieltä
-

Ei kenenkään päiväkirja

Syntien paljous
Elämä pelissä:
- Plaza Realin kyyhkyset
- Tingon tarkoitus
- Intohimon kutsu
- Menestys ja moraali
-

Elämän juoni

-

Pää(tön)

pää on kummallinen vekotin

vaikka minä päätän ajatella jotain tärkeää,
pää ajattelee omiaan

minun omiani, kyllä vain,
mutta ei sitä mitä oli tarkoitus

yritän väkisin palauttaa ajatukset
siihen tärkeään, välttämättömään

mutta ei

kun havahdun,
ajatukseni jodlailevat ja tanssivat salsaa,
nuo kurittomat

kun vetkuttelen aamua sängyssä
ja avaan oveni unelmille,
pää sotkeutuu töihin

kun istun tekemään töitä,
pää röyhtäilee runonpätkiä,
päättömyydet pilkottavat joka raosta

voi tätä päätöntä päätäni!

Minulliskukkani - rönsylilja

Rönsyilen elämässäni.

Elämä rönsyilee minussa.

Sanani rönsyilevät.

Ohi, ylitse, päin.

Jäävät alleni.

Kiemurtelen, loikin, 

humputan, kurkottelen,
kääntelehdin, rynnistelen

pysyäkseni perässä.

En pysy.

Olen jäljessä.

Itsestäni.

Stop, stop, stop, hoilottaa The Hollies.

Rönsyihin on tartuttava,
laitettava likoamaan.

Ja purkkiin.

Kukoistamaan.

-