Jaromir Nohavica

Syvän pimeässä yössä
ulvoo outo koira.
Seison ikkunan ääressä ja juon.
Näen hänen varjonsa,
hän näyttää etäisesti tutulta.

Vuodet muuttivat
äänet intohimoiseksi barokiksi.
Katsellessamme yötä,
ne vääristyivät rokokooksi.
Oikeastaan ​​en tiedä
onko niin, vai kuvittelenko vain...

Vuodet ovat sievistelleet
äänet rokokooksi.
Eromme on totta.
Katson yöhön:
siellä on kaikki,
mutta sitä en halua nähdä.

Haluan huutaa kuin
se koira pimeydessä,
vaikka en ymmärräkään, mitä se sanoi.
Otan aseen lipaston laatikosta.
Näen mustan varjon.

Käteni alkaa vapista,
kiihko on ohi.
Minut pysäytetään jälleen kerran.
Pimeä nostaa hiukset pystyyn.
Pelkään, sillä liipasinta painava sormi kuuluu murhaajalle.

Laukaus rikkoo pimeyden.
Tuomari kutoo sanoistani verkon.

Nukun yöni huonosti
vahakynttilöiden hämärässä.

Aamulla ei ole enää aitaa,
ei ole mitään.

Aikamoinen aika

Aika kummastuttaa minua

kaikessa arkisuudessaan

jatkuvassa läsnäolossaan
rakastettavuudessaan

Aika on joutuisa, joustava, joutava, juonikas, jouheva tai sitten ei 

Aika  ei pysähdy, vaikka tahtoisin

- ei mistään syystä

Aikaa minulla on, niin kauan kuin jotain on

Silloin kun seison pysäkillä, aika vilahtaa ohi

Silloin kun olen liikkeellä, aika vilahtaa ohi

Kun vilahdan ohi, aika vilahtaa ohi

Katsellessani ympärille, näen kaiken sen ajan, jonka olen saanut

Aikaa on

aikansa

Sattuu

Sattuu

kipeästi kerran

kepeästi toisen.

Vice versa.

Kerta toisensa jälkeen.


Elämä on sattumista.

-

Mies maanraossa

Maalasin sinut keskelle merta. Väritin kuvan tarinankertojasta ja taiteilijasta, elämästä viisastuneesta eläjästä. Haaveista sekoitetut värit haalistuvat helposti. Eivätkä minun suorani eivätkä kierteeni mahtuneet samaan kuvaan kanssasi. Siihen ei sovi muita kuin sinä ja menneisyytesi. Häpeänharmaa ja kipeänmusta. Väsyneet varjot, jotka eivät ole suoja vaan peite, jonka alta ei noin vain nousta. Kuihdut, kidut, kurjistut.

Eilen kaivoit luonnoksen uudelleen esiin ja pyysit: "Paranna minut!"

Minun voimani eivät siihen riitä. Värit sormissani - oranssia, punaista, vaaleansinistä, turkoosia, keltaista ja violettia - eivät tartu sinun pintoihisi. Pelkosi ja katkeruutesi piilottaa näkymättömiin kaiken kauniin. Niiden tiheään pimeyteen nääntyy jokainen säde.

Elämä minussa vaatii kirkkautta, vapaita värejä ja viivoja. Tarvitsen puhdasta valkoista, silkkaa sineä ja villiä vihreää, että hengitykseni kulkee. Että näen tämän hetken ja kulmien taakse.

Kiitos sinulle, M, pelkuruudesta! Elämä suojeli minua lujasti mutta lempeästi. En sääli sinua. Olet valinnut mieleisesi elämän. Vapaat avarat tuulet virtaavat kuvasi reunoilla, mutta annat kettinkien kiertyä pilvenkorkuisen kiven ympärille. Sidot itsesi aloillesi. Eteenpäin luovimisen ajatus ahdistaa sinut maanrakoon. Sinun kipusi on niin suuri ja mahtava, tunteeton kuin Neuvostoliitto. Se on ja pysyy. Kunnes muuri murtuu ja värien voima taittaa väkipakon nöyryydeksi.

Vaadit maalarilta mahdottomia. Sellaista, mitä kukaan ei voi sinulle antaa. Jotta sinun kuvassasi hehkuisi rakkaus, sinun on opittava rakastamaan itseäsi ja elämääsi, kaikkine väreineen. Itsestäsi on löydettävä valon leikki. Tultava onnelliseksi itsesi tähden.

En halua miestä, joka haluat olla. Muistan sinut kirjoitukseeni, M:

Musta puku peittää sinut kokonaan,
annat surun piirtää omakuvaasi repaleiset reunukset,
rohkeuden puute saa ääriviivasi himmenemään,
kipeä epätoivo sulkee silmäsi,
uskonpuute peittää onneasi näkymästä.
Sinun on kaivettava oma sydämesi valoon ennen kuin...

-

Nainen jolle ei koskaan tapahdu mitään

minussa majailee kaksi naista:
toinen, jolle ei koskaan tapahdu mitään
ja siksi antaa hetkeksi myöten
jättäytyy pilvenreunoille jalkoja
huolissaan ja huoletta heiluttelemaan

myöten antaminen vapauttaa
odottamattomuudet villiintymään,
saavat sen toisen hengästymään
ihmetyksestä ja elämänmerkeistä
heittääntymään ilmavirtojen vietäväksi
hurjastelemaan koskemattomille kiitoradoille
hurraamaan elämälle

molemmat naiset asuvat samaa sydäntä,
eivät aina toisiansa muista,
eivät toisiansa tunne,
vaihtavat paikkaa lennossa,
kun pääni kiikuttaa sivuun tunnelman
toisen tulla

ystävät, tuttavat, tuntemattomat
tulevat tuliaisineen

me naiset
myötenannamme
elämän ilossa ja varjommassa

-

Vaatii ja johtaa

Vapaudessa häärivä mieli

sotkee ajatuksia,

teettää tahattomuuksia,

tuo järjetön ja outo.

Sotkee ajatuksia,

kun käsi tekee omiaan.

Tuo järjetön ja outo

uusi kohtaa entiset.

Kun käsi tekee omiaan,

käy päälle vaatimaan,

uusi kohtaa entiset.

Pako eteenpäin alkaa.

Käy päälle vaatimaan,

teettää tahattomuuksia.

Pako eteenpäin alkaa 

- vapaudessa häärivä mieli.

-

Vajavaisuuksia

En vieläkään osaa, kun ei kerran Satukaan, kaikkea.

En vaan osaa
- jarrutella ajatuksia, jotka juoksevat edelläni

- syödä vain yhtä riviä Maraboun mansikkasuklaata

- jättää haikailemaani kirjaa ostamatta, kun se kohdalle sattuu

- olla provosoitumatta, jos joku nimittää minua "tytöksi", seksiä "tuhmuuksiksi" yms.

- arvostaa ihmisiä, jotka näyttelevät elämäänsä, tai näkevät vain vikoja, syitä ja mahdottomuuksia
- säästää

- soittaa Bbtä ukulelella

- hengittää oikein, kun laulan julkisesti

- olla lupaamatta itselleni sellaista, mikä olisi hyvästä, mutta mitä en aiokaan pitää

- kirjoittaa selvällä käsialalla

- muotoilla kynsiä näteiksi

- puhua venäjää edes kirjakaupan tarpeisiin

- pysyä pokerina, jos minua huvittaa, ärsyttää tai rasittaa

- tehdä kehuttavaa salaattia

- olla uskomatta siihen, että saan kaiken mitä tarvitsen

- piirtää
- laulaa extempoore stemmoja
- käyttää äänirautaa

- paistaa pihviä
- olla haaveilematta romanttisesta rakkaudesta

- soittaa haitaria

- pitää kiinni joka-aamuisesta jumpasta ja päivittäisestä kävelystä

- olla puuttumatta yhteisöissä epäkohtiin, joita ei muuteta ja jotka olisivat pienellä vaivalla muutettavissa

- ottaa hyviä valokuvia kamerallani

- tehdä videoita facebookiin

- olla levollisesti väsynyt ja ajattelematta nipistyksiä

- jättää analysoimatta

- malttaa
- olla hiljaa, kun keskustellaan

-

Kirja syksyssä

Nora ExLibrikseltä blokattu provokaatio.

10 ihanaa asiaa kirjasyksyssä

1) LuPi kokoontuu
2) Kirjakaupan lukupiiri kokoontuu
3) Lukemiseen houkuttavia kirjoja ilmestyy
4) Kirjoja tulee luetuksi
5) Luettujen kirjojen kirjo laajenee
6) On lupa tehdä merkintöjä kirjoihin
7) Lukukokemuksistaan saa intoilla kirjakaupalla
8) Kirja-arvioita saa kirjoitella Suomalaisen sivulle ja omiin blogeihin
9) Kirjailijahaastatteluja saa katsella/kuunnella Aamun Kirjassa
10) Kainuun Joulu 2012n sivuilla lienee kirjoituksiani

-

Jonnee

Ikuinen kaipaukseni kohde,
yhä uudesti käytävä Jonnee,
jonne on edestakainen matka,
kuusi hengenvetoa.

Yhä uudesti käytävä Jonnee,
jossa kulmat suoristuvat.
Kuusi hengenvetoa
saa tilan tuntumaan ihmeeltä,

jossa kulmat suoristuvat.
Pää pyörii vapaudessa,
saa tilan tuntumaan ihmeeltä.
Siinä minulla on kaikki.

Pää pyörii vapaudessa,
jonne on edestakainen matka.
Siinä minulla on kaikki,
ikuinen kaipaukseni kohde.

-

Matkalaukku

Kurkistelen matkalaukun sisään.
Tilaa on, mukaanotettavaksi.
Paljon on jätettävä jälkeensä.
Kun rohkaistuu ja lähtee.

Kesällä haikailin maailman toiselle laidalle lähtijän matkalaukkua.
Jäniskyydin olisin kelvuutellut.
Mutta matkalaukun on oltava oma.

Laukkuni on tyhjentynyt. Puolilleen.
Siihen mahtuu kaikki tuleva.
Jaksan kantaa sen.
Ilo, odotus ja levollisuus ei paina.

Toissapäivänä olin valmis pakkaamaan.
Yhtäkkiä ja kaiken.
Lukko jumitti.
Unohdin koodin.
Hetki oli ohi.

Asetan matkalaukun oven pieleen.
Elämän äkkilähtöä odottamaan.
Seuraavat setsemän vuotta on edessä.
Menolippu, kiitos.

Onnittelen.
-

Ovestani sisään astuneet sanat

'Rakastumisia' kuin tähtiä 'Ruohonvihreää' taivasta vasten
'Jää' avaa railon vedenalaisten vuorten nousta
Huipulle laskeutuu 'Taivasten vanki'
'Paha poika' pudistaa olkapäiltään pölyt ja piet,
hiipuu ja havaitaan hyväksi
'Matkalaukku' puretaan osiinsa,
näkymättömiin,
että perilläolo olisi nyt.

-

Lue minua

Lue kirjaa minussa

Tavuta viivat
tee pilkuille säännöt
perehdy äänteisiin
salli synonyymit ja aspiraatiot
anna tauoille aika-arvot
yhdistä pisteestä pisteeseen
              sinun sanasi ja minun
varaa kysymyksille vastauksia
huuda merkkisi lopuiksi ja uusiksi aluiksi

Käperry kanssani kansien väliin
suostu, aukene ja sano aamen

-

Hengenpelastaja

Me hukkuneet
minussa

huutavat ääneen

Kun olen noussut pintaan
pelastusrenkaineni

minut otetaan reteästi kainaloon kallionkolossa, 

peitellään levollisen viltin alle ja mustikansininen taivas näkyy koko yön

suupielestäni nuollaan halun hunaja,
           silmäkulmastani suolainen pisara
kuiskutellaan äänettömät sanat,
   kahdeksan auringonkierron muikeiksi marinoimat

Me ilmaan lennähtäneet
minussa
katsovat hiljaa
alas

Henki pelastuu

-

Toivon kappaleita Martikaiselta

rajan tuntumassa päivä etsii yötä, positiivista näytettä

minne jäivät virvoittavat veet
mikseivät sydän ja pää kohtaa vaikka välimatka alle puolen metrin jää

haave etsii alaa jolle voisi huutaa

etsin kaikkialta musikanttia, kunnon synnintyötä

mikä meitä ajaa, minne päin matkaa teen,
pyrin pohjoiseen, johon pääsee aina sisään

tässä elämässä käärinliinoja, toivonkappaleita etsimässä
etsin kaikkialta taikamaton kunhan vain tyydyn vähempään

- - -

Automatkat ovat luksusta. Maisemien katseleminen ikkunan läpi. Niiden vaihtuminen.

Tuulee julmetusti. Ollapa elävää tulta. Lepattamassa.

Viettäisin tsehovilaista kesää, tai kokonaisen vuoden. Teetä ja hilloa. Hiljaisia keskusteluja. Varjossa istuksimista. Kädessä toisen käsi. Pitsiverhoja ja kakluuneja. Odottamista.

Kirjoittaisin kurssilla. Sodankylässä. Loppuhuipennukseksi festivaalillinen elokuvia. Poronpyllyä ja jaloa viinaa. Helvetin paljon taivasta.

Lappuset on laitettava toiveidenruukkuun.

Leppeää iltaa. Minulle.

-