Vanki nro 050558

sanon "Tahdon" yhä uudelleen
       sille koppalakkiselle,
       koleaääniselle,
       giljotiinin kokoiselle (ilman varjoa)

aina kello kuusi
   katseemme kohtaavat
           hänen silmiensä alla

                     kalvavan epäluulon verhoama kauhu tasapainoilee meissä

pidämme vuoroin vahtia
       avoimessa oviaukossa

kun emme rakasta,
    yksinäisyys yhdistää meidät
       katson silmiin myöntämättä:
                            piinaa sinä minut,
         niin minä piinaan sinut

painun polvilleni, että
            sokea, kuuro, tunnoton muuri
              olisi kipeintä unelmaani korkeampi
                                 vahvempi vapaata tahtoani

ei minusta riitä elämälle
      päättymätön vahtivuoro vaatii voimat

      lyhenevä aika armahtaa minut
           askeleeni köpöttävät pienenevää ympyrää

                   en tahdo nähdä muurin yli lepattavan valkean lipun helmaa

rankaise minut, tuomitse tietämään
              mikä saavuttamatta jää

kiduta minut ulos unelmistani,
         huuda elämättömän menneen ja tulevan riettaat raot umpeen
           sulje valossa kalvenneet, syntymässä säikähtäneet haaveet
              silitä, helli pääni painuksiin haudan pohjaan
               vahdi vuorosi täyteen

tukin omin kourin kaikki pakotiet,
                                 näkymättömät
             
sydämelläni ei ole kotia,
       otan kodikseni tämän vankilan

-

Sanavalmista runoutta Itkusta

intro

itkuhälytin
itkisitkö onnesta, itkumuuri
itkevä huilu
itkeminen unessa itkettää

chorus

Peter-Peter,
       Maijun baari,
       Hytösen oireyhtymä

harmittavia myötäkäymisiä
kielletty alue, ulkona
kirjeitä mielisairaalasta

tavallisen suomalainen mies, aave, joka maalasi taulun
se tavallinen tarina
turvapaikka
     - häiriö maisemassa

Runoilijan häät:
yö,
luostari,
punainen huone

kirje nuorelle rakastajalle
salainen elämäni
kaksi

-

Askelten lyhetessä

Kun askel lyhenee,
haluaa jäädä paikoilleen,
ettei joudu edes harkitsemaan
eteenpäin menemistä.

Haluaa jäädä paikoilleen,
olla tietämättä unelmista,
karttaa eteenpäin menemistä,
kipeän taaksejättämistä.

Olla tietämättä unelmista
uskaltamatta, sallimatta itselleen
kipeän taaksejättämistä,
epäuskossa ja pelossa.

Uskaltamatta, sallimatta itselleen,
ettei joudu edes harkitsemaan
epäuskossa ja pelossa,
kun askel lyhenee.

-

Taivaasta

Mun taivas. 

Mun yläpuolella. 

Mun puolella.

Pelkkää pelkoa

halujen kiitorata 

suunnistaan sekaisin

                        mitä 

                        haluanko

                        tätäkö 

                        haluanko haluta         

                            tänään

                            huomiseksi

hätäisen huudot

 kauniit ja kuultavat
        kaikukopassa 

         keskellä minua

          soivat hulluuttaan

pelkään pelätä

pelottaa
vaikka ei minun tarvitse päättää,
                    ilmipäättää

            sydämessä vain

Kuu tulee kohti

yöstä mustan auton etupenkillä

istuu mies

    nainen puolellaan

       yhteiset kädet ristissä

       silmissä sata hymyä

                    haapojen latvoissa 

                     havisevaa täysikuuta

kiireinen kuu ohittaa haavan toisensa perään

    mies unohtaa menneen

       nainen tulevan

arvet kädenselässä

suudeltu hopeakäädyiksi,

      jotka sitovat ajan hetkeen

kuu on täynnä vain tämän yön

-

Varmasti epävarma

Tahdon asia ristiretkellä päässäni

Tanner tömisee

epävarmuutta

Tahdon

(rakastaa)

Sinne

tänne

ei

sinne

tänne

ei ei ei

sinne tänne

Sinne

kun siitä tulee tänne

Tahdon rakastaa

sinut ristikseni

Aarteen arvo

Aarre aukaisee silmät.
Tuossa kuopassa
ilma virtaa vapaammin,
kun ajan taakka asettuu.

Tuossa kuopassa
polvet pettävät minut,
kun ajan taakka asettuu.
Korviin humisee valo.

Polvet pettävät minut,
vuosien kivikasat.
Korviin humisee valo
kiilaa minun edelleni.

Vuosien kivikasat.
Ilma virtaa vapaammin,
kiilaa minun edelleni.
Aarre aukaisee silmät.

-

Valo kuvaa minut

Valo kuvaa minut
tästä ajasta toiseen
kulmikkaaksi itsekseni.
Kävelen sen yli.

Tästä ajasta toiseen
päädyn pisteeksi.
Kävelen sen yli
menneestä pois.

Päädyn pisteeksi
keskelle seinää,
menneestä pois
avoimeksi ikkunaksi.

Keskelle seinää
kulmikkaaksi itsekseni,
avoimeksi ikkunaksi,
valo kuvaa minut.