Märkä uni

Hänen sanojensa

hunnilauma hyökkää  

vallihaudan yli 

ruusunpiikkejä heristäen
vapaana virranneista vuosista väsynyttä

hikeä roiskuen

Lemmenlauseita läikyn

hänen jäljiltään

-

Halun halu

autius Alapäässä kumisee

                        lapsuuden saduista mukaani lähteneen

                        hyvän haltijan taikasauvan liki huomaamaton heilahdus

salamana Järistys järjestyy:

aukkojemme avaruus lennättää tähdet Väleihimme

suun kohteena suu hullun hevosesi katse maahan Langennut sylini eritevirtojen kohu emättimeni imuri pistooli peniksessäsi

otteesi on tosi          ja minun                himoni Into                    sinun



L aukeamme Quuhun

-

Lopussa se seisoo

Pitihän se arvata - sanoisi tietäjä jos tietäisi - että näin hyvä päivä päätyisi kyyneliksi. On ohi. Minussa itkee kohtaloansammeni. He eivät saaneet toisiaan(kaan). Niin kävi kuin kävi on hyvin kävinyt. Niin hyvin. Niin niin. Käskekää meilläkin käymään. Te. ko.

( )
(( ))
(0) (0) (o) (o)

Runoilija haasteli minut tietämättään.

Raukka. 

(Kumpi? 

Kysyy tyhmempi.)

-

Poissa

Poissa
parasta on
ikävöitävä, päästävä
luo yhä

en vaihda,
en luovuta

-