Lauantailotto

On pudotettava hetki
alastomuus auki
kauha ja kiulu sisäkkäin
hiki virtaa
usvaa ovesta

Kaikki on ilmaista
sälekaihtimien takana
vasta eilen
kysyn miksi

-

Kahdenkesken
lattia narisee
silmien tasalla pitkiä askelia
ei voi ottaa

ihanaa luulla
paljon rumbaa,
taidetta varpaanväleissä,
tunne kainalossa

keskeneräistä
intohimoa en usko

tupakkatauko tulee tarpeeseen

Sivuliike

kaarran silmiltäni
ulottumattomiin
ohi kaihin,
kauhun ohi
haluan tanssia
kuoleman
(pois)
minusta


-

Sylin valo

huolenharmaa käteni
tunkee sylisi valoon
tartun siihen, mikä sinussa vahvinta on
työnnät minut
keskelle kauneinta
koomaa ja kaamosta,
sukupolven toisensa jälkeen
ilmojen iloon saattanutta
kaipuun parantavaa
ikiaikaista syvintä
hyvää


-

Sääli muistaa

muisto muistolta
vanhenen

säälin minua
itketän itseäni
säälimättä
tulevaisuuden muistojen
säälittävyyttä

muisti sotkee
arjen ja unelmat

uneksisinpa vielä kerran
onnen täyttymyksestä


(kuolemisen miettiminen on vain elämää)

-

Kahdentoista tunnin pesuohjelma

koneellinen pyykkiä
puhdistautuu

ei, nämä eivät ole

piilosanoja itsestäni

vertauskuvattomien

vartaloiden vapauttamat
rytmikkäät hikipisarat

tekivät ikiaikaisen

tehtävänsä, vihersivät

lakanat ruohokentäksi

tahrat symboloivat
mielten tahrattomuutta

syvän hyvän
tunnistaa
kolo kerrallaan

-

Pilkko

viattomanpunaisen
kaavun alta pilkottaa
surupuku
harso silmillään
sen edessä
mikä ei suostu
kelvattavaksi

-

Niin niin

Kauppa(a) käytävä


Jos, niin

Mutta jos, niin

Paitsi jos, niin

Ellei, niin

Kuitenkin niin, että



Niin kuin tahdon jokapäiväisen aameneni

asettaa esteeksi, ristiksi, riivaukseksi


Hyvä niin

paha

-

Tilataikatemppu

valitsen komerosta

mustan puvun

työnnän kyynärpäät

sen pimeään

kantapaikat

muuntuvat omiksi

mustiksi aukoikseni

en ole enää

valoa, en lähde

ennen kuin 

haalistun, hiudun 

seitiksi, luuksi

arkun ja kannen 

saumakohtiin

-

Vihreässä virrassa

tee vihreää
vihreässä talossa
teatteria,
jossa perhonen
onkin hyttynen,
johon jalokivi
on jättänyt käyntikortin,
matkalipun
pitkin vihreää linjaa
verkkoaidan viertä
vastaparin liitto
loppuun asti vihitty
pöydällä kupissa
joutsenmerkkistä
mustaa teetä

-

Sensei

Kasvot haihtumaisillaan

tavoittamatta 

ketään

pitää kuuta kädessään, 

toisessa kirsikkapuunoksaa

katsoo sivulle, 

ei sano sanaakaan

enää

-

Kumotus

kun suuri ilmainen 

kuu kulkee mukana

mikäs tässä

elellessä

hopeista hyvää

-

Venelaulu

lauluni on aina ollut kahtalainen

- tykkään enkä tykkääkään 

kuuntelen uudelleen

sanan kerrallaan, 

toistensa rinnalla

perätysten

ennen ja jälkeen

sanat sisältävät

elämäni, johon

suhteeni on aina ollut kahtalainen

- tykkään enkä tykkääkään 

uitan sanojen veneen

keskelle kantta

ylittääkseni joen

-

Sana on vene

kuinka vähän onkaan paljon

kun olet läsnä

riittää

riittää, että vene kaareutuu 

ketjussa lukko loksahtaa

avaa virran

virtaan venettä pitkin,

poikki joen

ehtymättä

-

Vene on sana

Sytytän pohjoisen tuulet purjeisiin

kokka kohoaa aallon ylle

joki virtaa vängällä läpi 

kahta puolta

yli ja pitkin

jääkantta, itkin

melkein heti kun opin puhumaan 

muisto on joen kalvo

Palaan 

tyyssijan perille 

rannan suvanto on

itsessään koski

Kuin oikukasta erämaata

sydämeni rauhoittelee

Tuolia keinuttaa,

siksi teen
tulet

-

Aurinkuu

Kompassineula katsoo pohjoista,                                            

väsymättä väsyvän

auringon maata 

Virtaan pitkin uomaa

iltaa ja sen kuuta kohti

Riekko kukertaa

hangen haurautta

kinosten kuumotusta

mahdottomista mahdottominta

Sydän kiteytyy korukiveksi

keskelle kylläistä hopeaa,
laveaa laavaa

-

Helmeilen

                                 o o   o  o  o oo ooo  


                  o oo o o o    o o o o  oo  oooooo oo o     o


          o    o o     o         o                 o                                  o





                                                                  o
                                                                     o

                                                            o   o     o  o ooo
                                                                o o  ooo
                                                                         ooo o



                                                     o
                           



-

n+7

Turvallisuusjärjestelmässä
viaton sydänhaava mustui.

Kun unohdin aurinkokellon,
vei valoammus ahdistelijan,
sokaistunut sinitakki
paloi punaisena

Siperianlukon halusin

- tiesi sissit, fakiiri, kyläkappeli -
ja äijön, jota miraakkelikaan ei saanut takaisin

-

Vetoomusoikeus

Jos syyllisiä olisivat menneet valintani,
mitä onnellisuuteni rippeet ajattelisivat siitä?

En kykene syytöksiin.
Olen valintojeni takana.


Oliko tämä koevapaus?


Vankilaan takaisin en tahdo.


(Oletko siis virheetön, ohikulkija kysyy)

-

Hajuherne nenässä

Vastaan kaikkia tämän päivän lauseita haisen. Pahalle. Oksennukselle. Makuuhaavoille. Tuskanhielle. Tunkalle. Uloshengitykselle. Raadolle. Pitkällepiimälle. Ulolle. Ilmavaivalle. Tiskivedelle. Mätämunalle. Roskakatokselle. Jälkeenjääneelle. Selluloosatehtaalle. Kauhulle. Pakokaasulle. Yleiselle vessalle. Epäluulolle. Huonolle hengelle. Menneelle. Paskalle - edes. Kuten elämänikin.

-

Valehtelen taas

Elämäni elämä kysyy

työ, rakkaus vai kirjoittaminen,
jos vain yksi

Pyörittelee päätään vastaukselle

Aamuhämärä kuoleman peilikuva
valaisee karvaammin

Nyökyttelee niskan puuduksiin

-

Rajaa

ovensuussa jono
automaattiovi ei väsy
mutta poistumistie on yhtä avoin

peili-ikkunoissa toistuvat
heittelehtivät mielialat

tepsuttavat askeleet,
lyhyempi katse,
mehiläisten vahaa korvissa,
tukehtunut paksusuoli

huutomerkki puhkoo ruumiini auki
kuplasta pihisee ilma

ei, en tule toimeen itseni kanssa

eniten kaipaan rakkautta
ilmiselvää


-

Veli Aleksi lippua liehuttaa

Ja tähdet taivahalla hymyilee,
meni päivä kuumas taistelossa.
Kerran vielä teitä rukoilen:
Hoo!
Se on viha, joka loppuu vasta haudassa.
Toki taasen kuultelemahan
loiskeilevat tuiman tuulen siipein alla.
Hän on huoneessani,
sinä myönnyt siis?
Sameana aaltoilee ja kuohuu,
kotkat avaruutta halkaisemaan lähtee,
mutta päästä minua, armas!
Nähtyäni maailman valkeuden
minä tahdon hänen nähdä.
Voi etten taida sinua estää!

-

(sattumalta Aleksis Kiven näytelmistä ja runoista)

Rajapyykkiä

vartijat kiinni kartassa
rajaton tieto hyppii yli
todennäköisyys laskeutuu ennätyskorkeuksistaan
vaikeusasteet sulautuvat suhdelukuihin

parillinen vai pariton?
plus miinus miinus plus plus miinus miinus miinus
loputon nolla murtaa kaavan

-

Mielen pahoittaja

Panostan 

päiväpainajaisiin

pää eikä ruumis pidä minusta

paikallani

rangaistuslaitos

-

Vastus

Elämäni haluaa asettua päinvastoin. Sunnuntaiaamuisin olisi soveliasta herätä vapauden illuusioon. Minun tajunnantasoni on hälytysvalmiudessa. Jooga-asento päivään jää ottamatta. Jokaikinen ajatus vääntyy kirskuvaan kulmaan, etempänä tai lähempänä. Se kaikkein synkinkin pyytää lupaa päästä pysyvästi listoille. Vastaan: Päin! Naamaa. Mäntyä. Nurin. Persettä. Vittua. Väärin. Minuun. Mistä? Tulta. Suin. Näköä. Pieniin. Takaseinää. Alas. Helvettiä. Ei sinne. Kummin. Eteen. Toisin. Omin. Selvin. Näin. Punaista. Oikein. Jälkeen. Paranemaan. Parhain.
Mutta päin.

-

Sanoma lehdissä

Unista tahmeat

ajatukset tuijottavat

säleverhosensuurin välistä

hailakankeltaisia aamun lehtiä:

ei mitään uutisoitavaa

ennen kuin kaikki on ohi


Vaan ei se taida tähän jäädä


-

Erakkoharjoitelmia 2

hiljenen äärimmilleen

kulminoidun itsekseni

uninen yö piilottaa 

puistattavat totuudet 

riehakkaisiin historian kuviin

tunnollisesti muistiin paneva kynä 

kirjaa huomionsa

päätä pyörittää

sanat ristissä

ratkeavat yksi kerrallaan

silti on jäätävä kesken

määräajaksi

         olenko parasta ennen?

Erakkoharjoitelmia 1

olla vailla

odotusta

avaruus täyttymyksen

tähdet ylösnousun

maa vajoamisen ettei kosketa pintaa,

jalkojani

odottavan aika on määrätön

-

Pimento

käyn pimeässä
vastaus viipyy

yli ajan

odotuksen päässä

valkenee

astun vastakatettuun

aamiaispöytään

ahmin murun

kerrallaan

ilta palaa

-

Ilma on kuin petetty vaimo

24.09. ruska ehti kehkeytyä vain muutaman päivän, juhannuskoivumorsiamen viherrys kellastuu räntäsateesta - ilmatieteen laitos kehotti varautumaan väistämättömään luonnonilmiöön, joka tuli aiemmin kuin piti - mutta uskoimmeko? emme halua nähdä syyskuussa ruohikon edelleen potentiaalisen vihreän peittymistä lumeen, joka ei sanattomista lupauksistaan huolimatta jaksa pysyä valkeana, vetiset hiutaleet eivät tiedä minne asettautua, harhailevat epävakaiden tuulien mukaan edestakaisin, maailmani on sekaisin, päiväkirjamerkinnät ilmestyvät vääriin kohtiin, vähenevän syksymme piti kestää siihen saakka, kunnes lempeä postikorttitalvi antaisi meidän rauhassa odottaa vuodenkiertojen viimeistä päivää tässä lopulliseksi vannotussa suhteessa

-

Leirissä

Nuotiopiirin

kohina ja kaiku

yöttä

päivättä

kuumia virtoja

tulista valoa  

mielen tanssia, 

              laulua, 

yhteisen maailman 

kuvia

-

Soin

Alkuperäiset soinnut

sattuvat, kun toistan, 

toistan ristinmerkkejä

rivin alkuun

Sävellaji vaihtuu, kun

alennun toiseksi,

vähenen,

riitaannun teemojeni kanssa

Korotan tahdin 

kerrallaan

Soin itselleni 

etumerkit

- 

Negatiivi

hiilitöitä

ilojeni sivuseinillä

harmaa tuhrii hetkessä

katon, lattian

ja ikkunaverhot,

ullakko syö aamunkoin

tuuletan

kirjopesen

tuuletan

valkopesen
tuuletan,
        tuule,
            tuule,
               tuule
sata kertaa

samat tahrat

piirrän tauluun
uudet väriliidut,
keskeneräisen
loppuelämän

-

Alaston malli

Päin naamaa
viskattu
säälimätön ja armoton

Muistitikku on
tallentanut
hätkähdyttävät kirjeeni

              mikään ei muutu,
                    en muutu

-

Kirjahyllyvarkaan tuokiokuva

RUNOILIJAN HÄÄT

Ihmislapsi luvatussa maassa
matkalippu tähtiin,
ääretön suunnitelma
näkymätön
hetken hohtava valo

tukalia tilanteita
pelon maantiede
merisairas valas,
             Belladonna
kiitävät vuodet

Varasto
turvapaikka

Valtakirja
lento tuntemattomaan
  jyrkän parras,
       se toinen

-

Vapinaa

rohkaistunut paperi
ottaa vastaan
lyijynharmaan
tunnustuksen

           valehtelen etten pelkää

-

Elämä kantaa

Toistelen. 

Vaikka tiedän, toistelen.
Että tietäisin.

-

Puhumatta, ajattelematta

Buster Keaton, yes please! 

vaarallisia tilanteita

variaatioiden jatkumossa 

mykkänä ja tosissaan

hengissä kerta toisensa jälkeen 

oman itsensä varassa

Ajattelen hänet

-

Improvisaatioteatteri, kyllä kiitos!

odottamattomia kohtauksia

kontrolloimatonta puhetta

joka hetki täyttä totta
sanojen setvittävänä

oman itsensä varassa

Puhun minut

-

Elämä olkoon takuutuote.

"Niukka sisustus kertoo elämänhallinnasta"

lukee lehdessä

Uutinen uutiselta

erehdyn, ettei 

maailma pelastu

Ei etäisyyttä satelliitinkaan vertaa,

kun näkee hourulan, 

kansoitetun hullujenhuoneen

Tämä on

Me asumme

sen sisuksissa

-

Äkkiluonnos

haudatkaa sydämeni rajakadulle

mäyränä möyrin takapihan

improvisaatioteatterissa:

      kirjan kannet kiinni,
auki, kiinni,
                 auki

jalkapohjien alainen kirpeä loska

kastaa paidan helmat

pastellilla silattua äärtä

hilseilevää laitaa

       hajuhernettä ja nokimakkaraa

ennen aikojaan päättymätön
eläm...

ys

-

(google on runo)

e-haluan

haluan erota
haluan erakoitua
haluan elää yksin
haluan elämän
haluan elää
haluan elää vapaana

-

minun on

minun onneni kukkii kuin omenapuu
minun on kylmä
minun on pakko
minun on vaikea
minun on ikävä sinua

-

pitääkö

pitääkö raparperi kuoria
pitääkö mun kaikki hoitaa
pitääkö persikka kuoria
pitääkö mopossa olla vilkut
pitääkö mansikat pestä
pitääkö raitiovaunu pysäyttää

Help-poa elämää

kliininen pintasilaus
ajatuksen ristiretki
pannassa

puhdasta harhaa 
tyhjä tila

eloton kuva
mustavalkoista totta

-

Sanat: J.Karjalainen

menneet miehet

   jälkeen jääneinä

kasvot kerrallaan
kloonaan heistä jokaisen

sydämen geenivirhe

nähdään perimässä,

joka todistetaan toistuvien

kohtauksen jälkeen

W. Röntgen kuvaa

mustaa ja valkoista

läpinäkyvää

tila on vakaa

rakkauden kroonikko-osastolta

harvoin kotiutuu 

-

Vastustamatta runoilija

Runot riipivät minut

        ennen kuin minä

                      runot

kuin ennen



-

Puolikuolinisku

kiitän ennen

kuin alan lopun

olen tullut hulluksi

omasta tahdostani

järkevämpi antaisi ylen

vaihtoehdottoman 

vapauden koitossa

hyppyasennossa

kädet valmiina haraamaan vastaan

   - pelkokerroin huimaa:

     kuinka monta kertaa kerien?

     liikaa voltteja?

kantamaan tottuneet

jalat tulevat perässä

korjaavat liikkeen

pehmeään laskuun

(onneksi en ole elämälle velkaa)

-

Älä minua katso!

Viisaus pysyy

piilossa, kun

värjöttelemme hyvän
ihmisen viitan alla

Rohkeuttakin on, 

jos pelkäisimme 

rohkeammin

Oi, herätkää

me auktoriteettiuskossamme 

naivit ja vahvat!

Maailma ympärillämme on yhtä 

hätähuutoa

  - kulissit toimivat 

melumuurina. 

Katso peilistä, älä kristallipallosta

              hätä on juuri sinun näköisesi

-

Näköesteistä

kurkin nurkkien taa
taivutan päätä
tallennettuihin unikuviin

kaihi on milloin harmaa,
milloin vaaleanpunainen

silmien alla kynnys
mustaksi muuttunut
kulmat esteistä kolhiintuneet
luomet turvonneet
painajaisiksi

takana raivo
jolta näkymätönkään mies ei
pelasta


-

Kaivetut

joka toisella askeleella hymyilyttää

ilman en nousisi kuopasta,

johon joka toinen askel osuu

naurattaaitkettäänaurattaaitkettäänaurattaanaurattaarattaarattaatää

koetinkivien jatkumo

katselen silti taivaalle,

en jalkoihini

-

Herätys

näytin itselleni 

sen minkä hukkasin, 

    hautasin järjen jätekasaan,
huusin kuulematta inahdustakaan

unikuva heräsi minussa, puhui toden

totta koko keho 

hymyili

-      

Vuodenkierto yllättää

Kaksi kertaa vuodessa

valot vaihtuvat

keväällä ylelliseksi,
syksyllä pihtariksi 

     
        ihan vaan yhtenä iltana.


-

SOS

Miksi ääri on niin lähellä laitaa?

Silmien läpi sataa

sokeita pisteitä

maailmaani ei mahdu

yhtään enempää

hätähuutoja
keskeltä ei mitään

Itken peiton alle

-

Sanataidekapakka

Kapakan ovet aukesivat iltakymmeneltä. Juon tuopin, ja toisen, pienpanimojen omiksi käyneitä sanoja.

Makuun päästyäni tahdon yhä. Laitojen yli vaahtoavat sanat kihahtavat päähän. Sanahumala!

Otan itseeni. Omat sanat jatkavat käymistilaansa aikaansaamattomuuden sammiossa. Home hiertää kellariloukon seinää. Vuosikerta viivästyy. Keräilyn kohde kypsyy.

Kapeakaulainen karahvi valuttaa syvän punansa kristallin kirkkauteen. Sanojen sielukkuus hyvitelköön sijoittajan lasiset huulet.


-

Juokset

Paikallaanjuoksu
alakoulussa opittu
antaa ajan
kestää hetken

kauemmin

'ei nyt' pysäyttää 

puolapuut notkuvat
renkaat viittovat porsaanreiät
valot ja varjot

loikkivat vapauden 

kipeät askeleet

(kommenttiruno Minnalle, kiitos)

Parlandisti

Minä:
Perustettu 1958.
Tilitase per 26/8 2014:

Osakepääoma: 500 000 puuskittaista ajatusta
Vararahasto: lempeä armollisuus
Osinko 2014; kokoelmaan pyrkivät runot

Me emme ole viime aikoina kuulleet
mitään epäilyä
johdon nauttimasta luottamuksesta.

(Henry Parlandia mukaillen)

-

Ottakaamme oppia sydämestä

Läpinäkyvä sydämeni
ei suunnittele menneitä,
on läsnä tässä ja nyt,
petaa vuoteen huomiselle

Ei suunnittele menneitä
uskossa hyvään ja parempaan,
petaa vuoteen huomiselle,
punaa posket ja otsan

Uskossa hyvään ja parempaan
rehellisyys riisuu minut,
punaa posket ja otsan,
tahtoo viedä syvyyksiin

Rehellisyys riisuu minut,
on läsnä tässä ja nyt,
tahtoo viedä syvyyksiin,
läpinäkyvä sydämeni

-

Hetken päästä on nyt

läsnäolon hengessä
sanat veivät ajatukset
kuvat jäivät ottamatta
uni raportoi ja tulkkaa

sanat veivät ajatukset
aika on muisto
uni raportoi ja tulkkaa
varo portaita alaspäin

aika on muisto
huominen peittyy sumuun
varo portaita alaspäin
hätävilkku liioittelee

huominen peittyy sumuun
kuvat jäivät ottamatta
hätavilkku liioittelee
läsnäolon hengessä

-

Säätiedotus - sateesta syntynyt ajatelma

Sadelma
     sateen suudelma
        suudelmasta jälkeen jäänyt mustelma
                ilmaan piirtynyt sateinen kuvaelma
 
      unelma sateiden sateesta

-

Vallankäyttäjän dilemma

Maailma muuttuu

minne minä en,

haluan kumota
       vallan, pitää

       kokonaan 

             oman pään

-

Vastattavaa

Riepottelee puuskissa,

väleissä pilkahtelee

Elämän väri on karvas,

kirkas, kohtuuton

Vapaiden valintojen
verho sokaisee

vastuun kantajan

-

Syystä

Arjen ovella kesäisen juhlalliset tovit povitaskussa

lämmikkeenä. Mieli jo missä lie, jossain,

toisilla teillä.

-

Näpistetyt säkeet

Aivan toisenlaista on olla valveilla
korkean taivaan
                  keneltä?
Ensin pitää vain vähän nukkua

Kahvikupin korvassa kultainen sydän

Ole niitä sanoja, joita kirjoitan
vastaan myöntävästi
Iloa ei voi kukistaa, vaikka se on harhaa,
voi kaivaa itkien syvälle multaan

-

Helle

Lempi tunkee
minusta läpikotaisin
luo ylleni hikisen harson

Umpioituisin ikihuurteeseen,
                         jos kykenisin  

Aikaa myöten
lämpö tasaantuu
on pideteltävä 
pelin henki

-

Antaa olla

Selällään
taivaan alla maailma
on paremmin

-

Kuollut ja kuopattu

Ilo ja suru
- sisukkaat sisaret
vuorollaan lähimmäiset

Otan syliin surun,
tuuditan ja tunnustan
Ilo lepää aikansa

Mäntyjen rinnoilla
huojuu huominen
halu

Lainaan

Tänä iltana lähdemme jonnekin
Anna minulle. Ota minulta.
Keneltä?
Kotiin mennessä minun piti ajaa,
aivan toisenlaista on olla valveilla,
Ensin pitää vain vähän nukkua
korkean taivaan,
eikä koskaan enää ole yö
Iloa ei voi kukistaa, vaikka se on harhaa


(Timo-Tuulia Tomi-Risto Bo-Lars Ristomari-Riina)

Vuode

Onko omaa vuodetta omempaa?

Olen vuodevaihtokaupan uhri.

30 x 200 senttiä lisätilaa.

Uusi mies - uusi vuode -periaate.

Ei auta.

Olematta sinut uuden kanssa

kaipaan entiseen

jämäkkyyden ja pehmeyden liittoon,

vaikka uusi on sitä,

ilman vuodetta

Pidän hautajaiset

Makaan vuoteen omakseni
väkisin

-

Sanat asettuvat runoihin

Vähäsen västäräkistä,

puoli runoa peipposesta,

Runoviikosta krapula

runoja jäänyt ilmaan leijailemaan 

niin että niistä saa kiinni

ajattelen säkein

-

Tapaamisten suhteellisuudesta

tapaan heidät,

joita tapaan harvoin

näihin aikoihin

kun en ole täältä

eikä täällä

ole ketään

-

Runoilija ojensi minulle käsiä

"Lue Seitsemän enoa"
sanoi hän

En lukenut,
koska en pitänyt
runoilijasta,
häntä tuntematta

Väkisin
puolihuolimattomasti
hän koppasi kädestäni
Enoineen,
ohi kulkematta

Vastaan panematta
tunsin heidät
heitä tuntematta

Olemme nyt sinut,
hänet,
heidät
olematta yhtä

Puolukkapontikka-Enoni,
Kalamiehentien Enoni,
Enoni 5 vuotta

Isoveli, joka
ei enoksi tullut
pitkin poikain,
runoilijan astumaa
vuosikymmenten mittaista tietä


(kiitos Vilja-Tuulia Huotariselle)

Jälkeen

Sydän vinossa
kolmeen suuntaan
omalla kohdalla
onnen päähän
jäljelle jäänyt

-

Onnen kantama

puristat rinnat vasten
hengitän sinua
ilman

piirrän ajatuskuplan
otan riskin kuulla sanoja
vaiti tekojen puhua
takaa varman

-

Sadan

Jos sallit,
sadan syliisi
kuin uhmakas
tähtisadetikku
pistelen poltinmerkkini
vasten reisiäsi
ettei minun painoni unohdu

-

Rakkauden deadline

nenäetäisyydellä
toisistamme
pitkällään

arkistun
A4-kokoon
käytän sen
keskeltä pienimmän pisteen
-

Runo värinä

Loppu alkaa
talvesta, virttynyt aika ei

pysähdy

En ehdi käyttää menneitä kesiä,
punaista, mustaa, valkoista

Puen paidaksi puhtaan vihreää,

liehutan hihoja kesien tuulta kohti,
hellehattu lierii eteenpäin

En käänny katsomaan,

ylläni

on nyt

-

Sunnuntai-ilta-aurinko-a-ko

Skodan peräpeilin
takaa kävelen kotiin
sateenkaaren alle

Tapahtuuko tosi?

Pidättelen itseäni
carpediemissä

Huomenaamu katoaa
auringon edessä

-

Arvaamaton lääkitys

jatkuva kohtaus
onnen sisällä tuska
sipaisee sielua

minulle itsesi myyt
toivon, tabletti
kerrallaan

virutamme
valkeennuksen hetken

- ravista ennen käyttöä

-

SATEENKAARI

KIHLAT

sanomme #Tahdon#
   koppalakkiselle,

   koleaääniselle,

   giljotiinin kokoiselle
jokaikisen hääpäivän aamuna

sinetöity ikuinen onni
     roikottaa päätään vallihaudan yllä

pidämme vuoroin vahtia
avoimessa oviaukossa:

           piinaa sinä minut,
               niin minä piinaan sinut

rupisten polviemme varassa vannomme, että
sokea, kuuro, tunnoton muuri
     on tyrmässä lojuvia unelmia korkeampi

vapaan tahdon
päättymätön vahtivuoro
ei irrota otetta

haarniska hiertää     
    askeleeni köpöttävät pienenevää ympyrää
-

LIPUTUSPÄIVÄ

eiliset rivissä

asennossa huominen

ajan ohimarssi

tarkistan kalenterin:
tänään ei liputeta

(miten ikävää)
-

EN TAHDO

saaren shamaani
 kaipaa,
        kutsuu,
  kerjää
aaltojen äänivallin takaa

merikotka peittää
siivillään auringon
haivenet, tuulen
pieksämät sanat
huuhtoutuvat mereen

       ennen kuin kuu ehtii rakentaa sillan

-

Päin päin

ajan kanssa taiteillaan
kun ei kaikkea saa kerralla

on kertaamista rajoitettava

Runoviikon aattoviikkona

Runoriemu iski minut
korkealle kanveesiin.
Suuni tuputtaa sanoja
kuvitelluille korville.

Lattiaan ja kattoon
piirtyvät kirjainjonot
kuvitelluille korville
ääneen ojennettuna.

Piirtyvät kirjainjonot
pakenevat ikkunoista,
ääneen ojennettuna
kohtaavat ohikulkijan.

Pakenevat ikkunoista
korkealle kanveesiin,
kohtaavat ohikulkijan.
Runoriemu iski minut.

-

Näkyvää

Sumeuden selkeys.
Ehkä.
Selkeä sumu.

Rauhoitun.

-

Yhdeksän vuotta jäänyt jälkeen

tunnin kuluttua
en irtoa sinusta

sähköiset sanomat empivät
puhelimen näytöllä
suuntaan ja toiseen
vaikka tiedän mitä ajattelet
mitä ajattelen

loppuunkuluneet sanat
kuuluvat
uudesti


-

Haaveen jatke

tyynysi nukkuu
varttani vasten
nuuhkin pölyä
joka laskeutui vatsallesi
hetkenä, jolloin
olit ikuisesti
enkä enempää vaadi

-

Kuukle-runoutta vol. 5

Ikävä

ikävä runo
ikävä sua
ikävässä paikassa
ikävästä kertovia runoja
ikävöidä ruotsiksi
ikävöin sinua
-

Odotus

odotusarvo
odotusajan palkka
odottaa englanniksi
odottavan aika on pitkä
odotin pitkän illan
odotin kauan
-

Vihdoin

vihdoin
vihdoinkin
vihdoin vapaa
vihdoin vihdoin
vihdoin
vihdoinkin hyvä olo
-

Kiroileva nainen

Jumalauta.

Oman elämänsä masokisti

ahtautuu tiukkaan paikkaan

Menneisyyden jalka 

potkii jälkiään 

arimpaan

Mustelmat kirkastuvat

onnistumisen tuskasta;

itseään ei tahdo uskoa

kritiikin kuvaksi

Mustaa valkoisella: 5

Jumalauta.

-

En tahdo

suuren saaren shamaani
kaipaa,
       kutsuu,
kerjää
aallokon äänivallin takaa

merikotka peittää
siivillään auringon
haivenet, tuulen
pieksämät sanat

huuhtoutuvat mereen

ennen kuin kuu ehtii rakentaa sillan

-

Kunpa en haluaisi

haluamatta

särkee mieltä

olla ilman

   mielessään

jos vielä lakkaisi sykyttämästä

                         syöksyhampaan sydän

Liputuspäivä

eiliset rivissä, 

         asennossa, 

         tanassa 

ajan ohimarssi

montako kierrosta huomiseen?

tarkistan kalenterista:

tänään ei liputeta

eniten ikävä

-

Välittä mistä

kaikkioma
nyttässä
       eieilen, eihuomenna,
           eiedesennenjälkeenkukonlaulun

vaatimattomatjalatristissä
käsivarretpitkinomaapintaa
kuulokeskelläpäänoikeaapuolta

mahdollisuuksientori
luovutustaisteltutanner
tömisee

voittomarginaalissa
omanakaikki
oma isuus

(sanoilla ei ole väliä - teoilla on)

-

Toisen silmin

Näkisitkö tuon puun samoin kuin minä,
rakkauden antamat näkysi
puolisalaa heräävät ajatuksiisi,
kuuntele,
siivet löytyivät melkein itsestään
ottavat tulta niin helvetisti

veneet odottavat,
jokin minussa kirkastuu, jokin minussa muuttuu kauniiksi
tuoksut, hyväilyt,
hetki puristuksessa
oranssinkeltainen uusi näkymä
uskoa, uskoa jumalattomasti
vedenalaisia tulia

aamutuulessa en nukkunut ollenkaan
jos nousen, jos liikahdan kaikkineni
se riittää täysin

kannat minua tällä levähdyspaikalla
kyse on juhlien juhlasta,
missä tähdet toivottavat hyvää yötä

otin soittimeni ja runoilin
sanoja on paljon, yksi kutakin
on muistettava, on unohdettava
kaksi sävyä jää,
niitten välistä menen

meri hengähtäisi,
tuuli petaa päivän
olet kuut ja auringot, ne menevät sinussa sisäkkäin,
muuttuvat runoksi

jossakin uudessa pitelemättä mistään kiinni
lähestymme samaa kohtaa

onneksi kuuntelin
ei tietä tarvitse valita

-

Aamun aika

Käytin varhaiset tunnit mielikuviin

Aion jatkaa aamuani

herätä

-

Pitämistä

aavistuksen jälkeen

sanoit minulle 'paljon'

seisahduin sanattomaksi

sisälläni sykki

merkitset sen muistiisi

-

Sijaistoimintojen kulta-aikaa

haparoivaa roskaa

aanelosittain

tehtävä

kirjoitettava elämänsä
olemassa olevien

rivien väliin

sanat laskeutuvat 

hetkeä ennen liian myöhäistä

-

Etäältä

Vihreä, vapaa
ikävä
tuomien sateista,
ilta-auringonsäteistä
valjennut.
Minulla on.
Sinusta.

-

Matka itseen

varovasti nyt
omassa umpikujassa
anna mun olla vaan

anna vajota pohjaan
paikallaan

yön ainoa valo

kenen onnesta 

tahdot sanoa,

kuinka kaikki 

tuijottaa

vaihtuvat maisemat

pääset kaikesta

sijoiltasi onnesta

-

Silmissä vesi

ikävöin
järvituulen kättä,
hyväilemässä veden pintaa,
ihoni hiljaisuutta,
silmien tyventä,
poskille valahtanutta lähdettä

en tyrehdy,
aava selkä
ottaa kantaakseen

-

Ääretön

Nilkkoja myöten

lentoon lähdössä                                                         

jäätää,

kuumottaa,

paistaa suoraan silmiin

Sanojen meri huokuu

hiljaa,

tarjoaa kaiken

Ei riitä, että lasken sataan,

aikaa on

auringonlasku toisensa jälkeen

-

Lautalla

terassille tilattu
itku elossa

ei väsyttänyt yhtään
hän on suu ja mieli

ajatellaan vapautta
kameran takana,
sanojen takana
paossa hoivatut
kapakan ovella
nilkkoja myöten
palattava arkeen

lainaan itseäni

-

Suunnitellusta luovuudesta

Elämä ajattelee 

toisin kuin minä. 

En tiennyt mitä tapahtuu,

          siksi luovuus luovii minussa. 

Raportoin. 

Että elämästä ei voi tietää.

Suuunnitelmille luovuudesta, 

               niin, noh,

niille käy esimerkiksi näin

hyvin.

-

Päistikka edessä ja takana

Helposti vaikeaa tämä

vaikeasti helppo 

kliseiden läpitunkema elämä

Tunnen omani

ainokaiseksi

jota rakastan kaikin voimin

silloinkin kun ei riitä

Hiiviskely tainnuttaa sisältä 

Vakavat värit, 

kokonainen valo ja sen pilkahdukset

pitävät ylläni

Tasan se menee silti

-

Rannat on

jalat yhteiseen suuntaan
kohti ulappaa

veden ääri häivyttää rajat

aallolle noustaan uskaltamalla

Jäänyttä 2

Harva se päivä

on se päivä, 

viikko ja kuukausi, 

jonka piti olla vasta joskus

Jää tekemättä,

siirtyy hamaan

moni meinaaminen

Jos eilinen olisi huomenna,

tekisinkö tänään

-

Jäänyttä 1

jäit jalkojeni väliin
sydämen syrjässä jälki,
        joka pitää minusta kiinni

jätit ovien taakse herkkuja,
eikä arki halua näkyviin

-

Pakon omainen

Pako
  unelmien kohde

välähdyksinä puheissa,
mielen kuvissa

Rakentumisaika on avara

           ennen kuin on myöhäistä

        pakenen
    omaani

-

Pakoaikeita

Pakenenko
mielelläni
minne ikinä
uskallan?

Mielelläni
leikittelen.
Uskallan
epäröidä.

Leikittelen
jäämisellä.
Epäröidä
en uskalla.

Jäämisellä.
minne ikinä
en uskalla,
pakenenko?

Kantomatka

Hyvin herätty tähän aamuun:
sinussa on kaikki optiot,
                              sarastaa

lähestyn sinua selkä edellä
   melkein pelottaa katsella tulevaa
       en ohita, mukana kuljen

sinähän sen tiedät,
mistä tällaisia löytää
iän karttuessa
         tilaa, lupia,
           kryptisiä vastauksia

nipistys ja heikotus,
ollako vai eikö?

     osuvia valintoja
hetkessä ollaan jo kaksi askelta etempänä
       itsestäänselvyydetkö yllättävät?

yöt ovat muuttuneet levottomiksi,
välimatka kasvaa vääjäämättä
                    onneksi vain kilometrejä

päivystysrinki on luotu
      - välilyönnitöntä elämää -
muistot kai pitäisi tasata

ilta melko kohdallaan
  koti kahden tunnin päässä

eräs siivekäs kirja luettavana
virren tunnelma siitä kärsii,
                 koska olet kotona

ollaan vain kevyesti,
suora- tai oikeammin jäykkäselkäisyyteni
                                                   loppui tähän


(vuoropuhellusta)

Kohta

Kuikan huuto
täydentää hiljaisuuden

Rantasipi,
sielunsisko,
tuo sen lähemmäs

Iholle hyttysen kuiske

Tyhjät
päivämme
kohtaavat

-

Lauseita suomen kielellä

Mutta miten ihmisistä tulee tuhanisen kirjojen omistajia?

Uutukainen emäntä teki itseään tykö:
No minä tässä vaan.

He kävelevät hiljaa, toisiaan tukien.
Että mitä?
Tarkoitan, että herätetään hänet aamulla kello seitsemän.
Lisähuomautuksellanne (Huomio, itävää huumoria!) pilasitte kuitenkin valitettavasti kaiken.
Ai niin, se raskaus, uskomaton juttu!

Tuomi satoi terälehtiään tielle.

(s. 9 4. rivi)

-

Mutta mitä tapahtui joulupukille?

Uuden uutukainen:
No minä täs moi!

He kävelevät kadulla Barcelonan.
Että tuntisin eläväni,
tarkoitan englanniksi
lisävalot.
Ai niin, se hartaus.

Tuomittuna kulkemaan.

(google)

-

Luomustudiossa

Akustista elämää
minulle, kiitos!
Minne ennätänkään
tuulettaessa sisintäni!

Minulle kiitos
omasta ajastani.
Tuulettaessa sisintäni
verhot heilahtavat.

Omasta ajastani
näen syvemmälle,
verhot heilahtavat
jokaisessa aukossa.

Näen syvemmälle
minne ennätänkään.
Jokaisessa aukossa
akustista elämää.

-

Viesti

Ei muista, ei tiedä, mitä ja miten se oli,
minkä jälkeen oli aika palata kotiin
avaimeni unohtuivat arkipukuun

perhosia huulillaan
aah! herahtaa jo alkupaloista
sade alusta aina

ajetaan silpuksi kaikki pian
läheltä se on leikkaamatonta, raakaa sineä
jotain katoavaisuuden kaltaista

painakaa se taskuunne

-

(kirjakaupan ale[runo]kirjojen siirtyessä minun hyllyyni)

Ajatusten ahtaudessa

sanavarasto 

on rajallinen

pistävä piikki

saattelee tyhjään uneen

eteen avautuu 

vapaudesta täysi päivä

sydämen lepovuoro

-

Giftdoktorn

Herätessä on puutunut ja haluton olo
Jäät lähtivät tänään merenselältä
Pistäisin ne taskuuni ja illalla imeskelisin niistä meren ja kaukaisten kaupunkien makua

En sittenkään taida tappaa häntä
Olen kuin uudelleen syntynyt, vaikka tiedän elämäni rajallisuuden

Ei kiinnosta
Törkeää
Mutta vain tietyn ajan

Mihin me tarvitaan runoa?
Kello on kaksi iltapäivällä
No mutta miksi te luulette, että teidät on kutsuttu koolle?
Vuoristorataa oli vaikea saada pystyyn

En ole koskaan toipunut mistään

Ota päiväkirja esiin joka aamu sen jälkeen, kun olet noussut ylös,
ja yritä kunnioittaa kaikkia tunteja ja kellonlyöntejä.


(Kirjapörssiin pakotettuna)

Kesäajanotto

Tunti on otettu minulta pois,

olisin tarvinnut sen

toipuakseni eilisistä,

siitä mikä tapahtuu.

Olisin tarvinnut sen,

sormin laskettavat minuutit.

Siitä mikä tapahtuu,

ei selviä hetkessä.

Sormin laskettavat minuutit

yksityisesti yksi kerrallaan.

Ei selviä hetkessä

tarkoituksista.

Yksityisesti yksi kerrallaan

toipuakseni eilisistä

tarkoituksista

tunti on otettu minulta pois.

-

Kiven vierähdys

kylkeeni kaivautunut
rosoinen kivenmurikka
paikoillaan
vaikka itkin ja itkin

hivutan sormiani väkisin
luihin ja ytimiin
natisee, rutisee, repeää
vereslihalle

nostan kädet ylös
kivinen möykky valahtaa
istun sen päälle
kaikin voimin
käännyn

silitän oikeaa kättäni
jonka kevyt valo vierii
kohti sydäntä

-

En saa selvää

Yhtä ja toista tapahtunutta

Kohtaan
  liityn
   näen yhdessä

Sivulla hahmotan epäselviä merkintöjä

Mitä lukisin siitä?

-

Toisiamme en tunne

Mulla on pieni ongelma
- anteeksi mitä, mitä sanoit?

Hämmästytän itseni näillä ajatuksilla

Mitä mitä?

Mitä?

Ei mitään sanottavaa

Suurin sanottava on
mitä mitä

Haluat alkaa harrastaa moniajoa

- eikö tässä ole jo monta ohjelmaa menossa?

Mitä?

Mulla on hullun paperit
Kuinka tähän on tultu?

Tuskin kuitenkaan elämänmittainen tulkinta,

vain hetkellinen hetki, ajatus

Pitää käydä hankkimassa antennijohto

Elämäsi suurin päivä,
viimeiset sanat:
olen hämmentynyt

-

Palautetta

Sanasi kyyneleet

valuttavat 

vuolasta suolavettä 

poskipäilleni

Kun koskettaa,

koskettaa

-

Sapokan rannalla - ihan polvillaan

Elämä näyttää

Kaikkea en saa
Miten paljon saankaan!

Kun ei tapahdu, ihmettelen 

Kun tapahtuu, ihmettelen enemmän 

Meren rannalla sen näen

             Elämä alkaa koolla 

             Koo niinkuin kiitollisuus 

Tarvitsen, mitä saan

             Kaiken koosta

-. 

Naistenpäivänä tervehditty

Oi, te ihanat naiset
Runomeren rannalla!

On onni ja etuoikeus kuulla,
mitä kynistänne vuodatatte.
Naisellinen etuoikeus.

Se meillä on toisillemme,
toisistamme.
Oikeus olla läsnä,
omana itsenä,
sanoinemme kaikkinemme.

Kiitos voimasta,
jota jaatte!

-

Kierteestä pois

Kierrän kehää
olen jossain tärkeässä,
            oksennuksessani

Yökkimisliike jatkuu vaikka pää tuntuu tyhjältä
tai haluaisin niin
                    tyhjän pään

En jaksa lisää kipeää,
hylkäänkö
       hylkäämisen kierteen

Olenko turvassa,
  kun pidät minusta kiinni,
kerjään ääneni
ulkopuolelta

Ehtisin hylätä
      mutta pelkään
               pelätä

Voltti eteenpäin kerien
  osaamatta
     liu'un tuntematta
       sinua
         kohti
          itseäni

-

Mieheni

Hän se oli.
Sen uskoo vasta itse koettuaan.
Nyt on vähän sama tilanne: lumikiteet sulavat oksasta.
Mutta veri sykkii jossain kohtaa valtimoa tai kaulakuopassa.
Soitan sinulle huomenna kahdeltatoista.
Rakastaja ei ole henkilöhahmo vaan oikea mies.
Tyyli on onneksi erilainen,
että on hyvä olla,
että on hyvä olla tässä sylissä.

(Varkaissa Laurensilla)


-

Kuukle-runoutta suoraan silmiin

Kaiken antanut
kaiken nähnyt

Kaiken takana on nainen

Kaiken kauniin rinnalla
kaiken jälkeen olet kaunis
kaiken sulle antaisin
kaiken sen jälkeen

-

Arjen politiikkaa

Siitä on lähdettävä,
että tähän on tultu.
Istun kuin istunkin
juuri tässä ja nyt.

Että tähän on tultu,
se hämmästyttää minua
juuri tässä ja nyt.
Istun omin voimin.

Se hämmästyttää minua,
pohjia myöten.
Istun omin voimin
kevyesti mutta tanakasti.

Pohjia myöten
istun kuin istunkin
kevyesti mutta tanakasti.
Siitä on lähdettävä.

-

Trokeenomaista

Miehen mitta mittumaari
naisen tuuma onnenlaari

Joskus sitten vaarinsaari

Sitä ennen sateenkaari

kumpaiseenkin päähän

-

Kalevalan päivän aattona

Katso, kurja, kalenteriin,
muista, miesi, mennehiä,
ettei ilo ilmaan käänny,
päivä paisteesta peräänny.
Anna auvolles antimia,
onneen oikea osoite

-

Bunuelin koira

Mustavalkoinen filmi kelaa
samaa kohtausta
    - räps räps -
    raina rohisee

Silmä tuijottaa kipeästi
suu on auki
kuvan laidasta laitaan

En kuule vuorosanoja
osaan ulkoa kaavan
monologi halkoo minut
vajoan keskelle pimeää
itseäni

Poikki, poikki! vaikeroin

Lapsenkasvoinen koneenkäyttäjä
antaa ymmärtää,
että seuraava näytös on jo merkitty kalenteriin

Jäähyväisnäytös,
toivon

Paluumatkalla

(Hänelle, jonka jätin lopullisesti taakseni)

Olen nöyryytetty,
kun tarjoan tukea
sille, joka ei sitä tarvitse,
minulta ainakaan.

Kun tarjoan tukea,
luulen olevani oikeassa.
Minulta ainakaan
ei puutu uskallusta.

Luulen olevani oikeassa,
tahdon pelkkää hyvää,
ei puutu uskallusta,
olen röyhkeä.

Tahdon pelkkää hyvää
sille, joka ei sitä tarvitse.
Olen röyhkeä.
Olen nöyryytetty.


-

(vanhan kalenterin sivulta löytynyt)

Taivaan ikävä

pää painaa
mielen maahan

painovoima kääntää
varpaat kohti taivasta

kolhin nilkan pilven reunaan
tunnen säteilyn ytimissäni

läpivalaistun
ajatukset heittääntyvät häränpyllylleen

Toivotta en...

alas katsoessa
tuntuu tummalta
toipunenko
tainnunko tyystin

tuntuu tummalta
pohja katoaa
tainnunko tyystin
ilon ohimarssiin

pohja katoaa
taivas kohoaa
ilon ohimarssiin
tavoittamattomiin

taivas kohoaa
toipunenko
tavoittamattomiin
alas katsoessa

-

Voipunut

väsyneestä reiästä
valun tyhjiin

vettynyt mytty
huokuu halua

sydämellisesti
vajaaksi jäänyt

-

Hailuoto

itku tuhertaa tämän maanantain
raakun harmaata ikävääni
keskelle merta

en tahdo ymmärtää

haikean surullista kieltä sisälläni

se ei sovi minuun

loiskutan aallot
laineiksi
niiden palata
itseni kokoisina

-

Koskaan, ei koskaan

'Koskaan. ei koskaan'
hetken huumassa nurisen,
kiittämättömyyttäni
itsesääliä sisuksissani.

Hetken huumassa nurisen
nöyrtymättä elämän edessä
itsesääliä sisuksissani,
valitan ja vaadin lisää.

Nöyrtymättä elämän edessä
saatan jäädä vaille onnen osaa.
Valitan ja vaadin lisää,
vaikka elämään ei voi liikaa luottaa.

Saatan jäädä vaille onnen osaa
kiittämättömyyttäni,
vaikka elämään ei voi liikaa luottaa
koskaan, ei koskaan.

Lohdutun kuvasta

                                                            

aloillaan kalliolla
koko tämä aika 

paistan makkaraa nokiseksi

huuhtelen suun viinikuohuin

laskeudun pehmeälle kivelle

katsastan ohilipuvat pilvet

tunnen joka tuulen huminan

vesi kehystää

suudelman
viipyilevän valon
     

Voi särkyä

Putket hinkuu,

kroppa raakkuu "sattuusattuu"

Carmolis, inkivääri ja mustaherukka

lähestyvät ystävinä

Bura-capsien punainen rivistö

lyhenee päivän myötä

Itku kallistaa vaakatasoon,
jalat on kantamatta,

peityn alle

ja kun silmä sammuu,

colinfirth laulaa tuutilullaa,

saa poskeni punoittamaan

"pii pii pikkuinen lintu, paleltaa..."

-

Aurinkolaulu

Viileää vettä
kymmenen siltaa

Näen sinun jälkesi,
      heinäkuun lieskat

Jäinen ajo
  hehkuen
      vaaleanpunaista valoa

halki joulukuun

 
Elämä on hyvä blues,
  laulu, jonka ystävät opettivat minulle

 Kun painovoima on kuollut,
 kun annat sydämesi,
     aurinko on kuningas


(Laura Viersiltä lainattua)

Oodi Hannulle

Pyörin salissa

   Luon välittömästi
       liikutun lempeästi

Välillä nauran

   Luovuus on naurujen välissä

-

Hengitän liikkeellä

hengitän,

 olen läsnä, 

   unelmoin 

hyvin voin


-

Tilanomistaja

ensin
tajusin tilan

    tilaa tuntui olevan

otin tilani

olotilani on tilaisuus

     tilaisuuksia on
  tässä tilassa

-

Satanen lasissa

ideoiden ilmavirtauksessa

mikään ei pysy käsissä

asiapaperit leijailevat huoneen halki

jos niistä saisi

palkkion heti,

olisi miljoonani kasassa

vaan se miljoona tukkisi

runo- ja muut suonet

nollasta kymppiin

rauhoittavaa liikettä

takaisin
tähän

-

Mustan erokirjan avaamisesta

pelottaa lukea
Mustaa erokirjaa
vaikka sehän olen vain minä
vuonna 2005

onko minun lupa pelätä?
rohkeutta sellainen pelkääminen
ja rohkea olen
paitsi pelkäämään ja rakastamaan

usko rakkauteen, missä se on?
noiden kansien välissäkö se on odottanut
uutta aikaa?

itkettää jo

-

Pantuumailua

Tilantajusta tuli tilantuntu.
Siitä kirjoitan tänään.
Valheen jäljistä myös.
Ymmärtääkseni.

Siitä kirjoitan tänään
hyväksyäkseni,
ymmärtääkseni.
Vai valehtelenko?

Hyväksyäkseni
on oltava rohkea,
vai valehtelenko
sinun takiasi?

On oltava rohkea
valheen jäljistä myös,
sinun takiasi
tilantajusta tuli tilantuntu.

-

Huomenesta

'Huomenta'

on kaipuustani kaunistunut

Kun sitten olet,

  sano se kuusi kertaa päivässä

onnestani riippumatta

'Hyvää yötä'

rakastaa 

huomista

-

Rakkauden laki

vaaran lakipisteessä
ymmärrystä ylempänä
hyväillen kasattu koti
tilkkeenä ihon läpi luovutettu lämpö
ilmavia ikkunoita
ylös
   eteen ja
        tänne päin
valoverhoa ympäriinsä
pimeää yön sydämeksi

-

Kodintunutta

On hyvä

sänky vinoilee levolliseen suuntaan

maisema ikkunoissa on huurteesta valoisa

askelet ja eleet sopivat

muutama kuva levollisesti seinää vasten

kirjat järjestyvät hyllyyn 

kylppärissä kukkaloisto

ovet aukeavat 

tila tuntuu

Hyvä on

-

Kun carpe diem karkaa

Muistan
huomisen
mielen päällä

vaikka välillämme on yö

-

Trilogiani osa

kirjoitan itseni

muistan sen minkä muistan
       parhaimmin tulevaisuuden

unohtunut tukee rankaa
    pysyttää pään ajan tasalla

huomisen muisto
  vihertää valoa silmissä
  pyöristää posket ja lanteet
          yhä uusien synnytysten odotuksessa
  kohottaa kulmakarvat
  nostaa jalat kattoon

itseni kirjoitan

-

Viisi kirjaa hyvään kotiin

Saavumme Pietariin
yhä kiihtyvä karuselli, maisema pelkkää viivaa, sydänkäyrää

Minuun jäi vika, sanotaan rakkaus
kun äiti potee ikuista teini-ikäänsä

Että näin romanttista

-

Harry Harlow'n rakkauselämät
Sydänfilmi
Aleksis Kiven katu
Huoneistossa on eläimiä
Liukuvoidetta ja laatuaikaa

Nuotiolla

lämpöä niin lähellä kuin uskaltaa
valoa, kun ei liikoja vaadi

nuotiolla saa mitä tilaa

nähdä keskellä pimeää,
olla itsensä ympärillä,
istua alallaan niine hyvineen

    pannukahvin lohtu
         mielen päällä

-
(opettajan sytykkeestä)

Kokitta

Vajoan pohjalle

jota ei ole

kaasukeitin tohisee
piripintaisen kattilan alla
tungen kylkeni
kanneksi ikävälle
kuohun sopassa
kuumissani
ilman

voimattomuuttani

Kell' aarre on...

Aarrekammiossa
kummittelee
tyhjyys

mitään ei tule esiin,
vaikka kuinka raaputtaisi
arpaa

Kuka uskaltaisi unelmansa kätkeäkään
    jos niiden silmänurkka pilkistäisi

Sokeutuu mieluummin

Kammottava ajatus,
        jos se olisikin totta
          sateenkaaren pää

14. sanat viesteistä virittävät rivit

Ellei suostu, elämä kääntyy nurinpäin.
Siksi katson sitä aikojen takaa.
On tunnistettava uskottomat silmänsä
ja katsottava vanhan kulman taakse.
Se on nyt niin, että
matkalla mummon luo,
kun on otettava aikaa,
sen takeeksi kirjoitan
novellin, jota en
halua, mutta kun tietenkin
löydän sisukset, esittelen ne.
Itselleni.

-

Harmaa huopa

Viime vuoden viltin alta
harmaaksi huopunut
hetkessä kulutettu aika
vinkkaa antaneensa kaiken.

Harmaaksi huopunut
hikisen haalea eilispäivä
vinkkaa antaneensa kaiken,
sallii huomisten istahtaa viereen.

Hikisen haalea eilispäivä
ei kadu eikä kärsi,
sallii huomisten istahtaa viereen,
heittää tuhkat tuuleen.

Ei kadu eikä kärsi
hetkessä kulutettu aika,
heittää tuhkat tuuleen
viime vuoden viltin alta.

Tilinpäätös vuodesta 2013

1. Mitä uutta teit vuonna 2013?

Ryhdyin vihdoinkin yrittäjäksi. Olin taiteilija-asuntolanhoitaja Kuhmon kamarimusiikissa 2,5 viikkoa putkeen, töissä 24/7 ja siinä sivussa olin elämäni ensimmäistä kertaa tiskarina, Kontion koululla. Aloitin juoksemisen, ensin unissani, sitten Kaupunginlammen ympäri. Myin itseäni Valonpäivät-messuilla.

2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi, ja teetkö enemmän ensi vuodelle?

Taisin kirjoittaa kalenteriin päivämäärän 1.4.2013 kohdalle: Perusta yritys. En tee lupauksia tänäkään vuonna. Toki toivon itseltäni jotakin. Liittyen fyysiseen hyvinvointiin.

3. Synnyttikö kukaan läheisesi?

Kyllä, Marjut saattoi maailmaan hellyyttävän ihanan Enni Ilonan.

4. Kuoliko kukaan läheisesi?

Ei.

5. Missä maissa kävit?

Lapinmaassa.

6. Mitä sellaista haluaisit vuodelta 2014, joka puuttui vuodesta 2013?

Perinteeksi on muotoutunut halu rakastua tosissaan.

7. Mitkä vuoden 2013 päivämäärät tulet muistamaan aina ja miksi?

1.4.2013 Kynämatkojen perustamispäivä. 29.5.2013 kävin odottamattoman ja merkittävän keskustelun exäni kanssa 7 vuoden jälkeen ja sain synninpäästön. Elämäni hienoimpia juhannuksia Edun Paratiisissa.

8. Mikä oli vuoden suurin saavutuksesi?

1) Miesten puolue -esitys, upea ja mieliinpainuva sävellyksineen kaikkineen. Runot jäivät eloon puoluelaistemme mieliin ja puheisiin. 2) ’Ajatusten voimaa’ -kurssit vankilassa saivat parasta palautetta. Palasin menneeseen hyvällä tavalla. 3) Haastattelin kirjakaupalla Juha Itkosta ja Mikko-Pekka Heikkistä molempien erityiskiitoksin. 4) Työn ilo -koulutuspäivä. 6) Torsti Lehtisen sanomiset runoistani. 7) Runokoju Paltaniemen kirjapäivillä.

9. Mikä oli suurin epäonnistuminen?

Äitinä taas kerran: tyttäreni (aiheeton) hurja kritiikki asioihin puuttumisesta ja kaikista menneistä synneistäni.

10. Kärsitkö sairauksista, vammoista?

Home alkoi taas vaivata V-kadulla. Lienenkö homehtunut lopullisesti.

11. Mikä oli paras asia, minkä ostit?

Punamusta tanssi -taulu. Punainen mekko ja kengät alesta Kuhmossa. Punaiset Art-talvikengät. Uke Kakkonen.

12. Kenen käytös herätti hilpeyttä?

Edun huvitukset, viemiset ja johdattelut. Jarin opetustuokiot. Turhan Jätkän vinkeet.

13. Kenen käytös masensi?

Muutaman, jotka eivät pidä lupauksiaan. Ihan tosta vaan. Seniorilaulaja 2013 -kisan järjestäjien lepsuilu.

14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?

Yrityksen tarpeisiin. Vaatteisiin ja kenkiin enemmän kuin vuosiin.

15. Mistä olit oikein oikein innoissasi?

Kuhmon kamarimusiikin taiteilija-asuntolanhoitajuudesta. Torsti Lehtisen kirjoitus- ja Pekka Lehtosaaren elokuvakäsikirjoituskurssista. Yritykseen liittyvistä kohtaamisista, ideoista ja suunnitelmista. Juoksemisesta. Eino Leino -talon ja Kaukametsän kirjoittajakursseista. Runojen yhteiskirjoitteluista  baareissa, toreilla ja turuilla. Pienestä lyhytelokuvayöstä.

16. Mikä laulu tulee muistuttamaan sinua vuodesta 2012?

’Laululeija’. Ukulelellä soitettuna mm. Jarnan synttäreillä, jossa esitystä kehuttiin paremmaksi kuin Stigin. ’Jouluaattona kännissä’, koska tajusin, että omalla strummingtyylillä voi soittaa omaksi iloksi vaikka mitä. ’Piparia piparia’, joka on ensimmäinen facebook-esiintymiseni. Niin ja Tuure Kilpeläisen ’Ajatuksen voima’, joka on tavallaan Kynämatkojen teemalaulu.

17. Edellisvuoteen verrattuna olitko

a) onnellisempi/onnettomampi? Ehkä yhtä onnellinen. Ainakin.

b) laihempi/lihavampi? Samanmuotoinen.

c) rikkaampi/köyhempi? Lainavetoinen loppuvuosi.

18. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?

Säästäneeni. Liikkuneeni.

19. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?

Ollut huolehtimatta etukäteen.

20. Rakastuitko?

Meinasin.

21. Mikä oli suosikki tv-ohjelmasi?

’Hävytöntä’.

22. Vihaatko nyt jotakuta, jota en vihannut vielä viime vuonna?

En. Mutta ikäviä ihmisiä välttelen.

23. Mikä oli paras lukemasi kirja?

Claes Andersson: Syksyni sumuissa rakastan sinua.

24. Mikä oli suurin musiikillinen löytösi?
Kuhmossa kävin 27 konsertissa. Kremerata Baltica. Kalle Ahola. Anna-Mari Kähärä & Manner. Tuure Kilpeläinen. Jazzliiton kiertuekonserteissa niitä ilmenee, mm. Black Motor ja Mikko Helevä.

25. Mitä halusit ja sait?

1) Tein miesten kanssa runolauluesityksen runokahvilaan. Bonuksena keikka Heikin kanssa kaksin. 2) Olin sylissä, muutamaankin kertaan. 3) Kävin Lapissa. Edu vei Äkäslompoloon, 4 tunturin kierrokselle ja kotimatkalla toteutui 5-vuotishaave Aavasaksasta. 4) Pääsin tarpeeksi moneen kamarimusiikkikonserttiin. 5) Pääsin kirjoittajakursseille ja aloitin kirjoittajaopinnot yliopistossa. 6) Olin kevyesti Runoviikon talkoolaisena; emännöin hienoa Tulilla-esitystä.

26. Mitä halusit muttet saanut?

Työtilaa, mutta lisää tilaa kotiin sain. Rakastaa miestä pitkän kaavan mukaan.

27. Mikä oli suosikkileffasi?

’Rakkautta ennen keskiyötä’. Katsoin kaksi edellistäkin osaa taas pariin kertaan. ’Revolutionary Road’ yllätti, ja ’Tumman veden päällä’, ja ’Mieletön elokuu’.

28. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja paljonko täytit?

Vietin etukäteen yhteisiä synttäreitä Edun kaa Paratiisissa ja tyttäreni kaa Hgissä. 55.

29. Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodestasi mittaamattomasti tyydyttävämmän?

Kun ei olisi tarvinnut ajatella rahaa.

30. Kuinka kuvailisit pukeutumiskonseptiasi vuonna 2013?

Oranssi alku ja lila/marjapuuronpunainen loppu. Punaisia kenkiä, laukkuja, mekkoja… Syksyllä en meinannut enää pystyä laittamaan mustia alusvaatteita.

31. Mikä piti sinut järjissäsi?

Ystävien puheet (Edun, Sirpan, Jarin ja Sannan), satunnaisemmat monet olivat yhtä merkityksellisiä. Kiitollisuudesta polvillani iloitsen niistä. Kirjoittaminen ja Ruediger Schache.

32. Kenestä julkkiksesta haaveilit?

Oliko harvinainen vuosi etten kenestäkään?! No ehkä EthanHawke/JesseWallace-tyyppisestä rakkaasta.

33. Mikä poliittinen asia herätti mielenkiintoasi?

Ainainen kulttuurin kurmottaminen, paikallisesti, vaikka hieno kulttuurielämä on parasta, mitä tällä seudulla on.

34. Ketä ikävöit?

Lapsiani. Rakasta.

35. Kuka oli paras tapaamasi uusi ihminen?
Parhaista parhain oli ex-mieheni uusi minä. Myös uusiauusia ihmisiä tapasin, mm. Hannun, Kirstin, Päivin, Torstin, Pekan, Katriinan, Pekan...

36. Kerro arvokas elämän oppitunti, joka opit vuonna 2012?

Joskus sitä hämää itseään näkemästä totuutta, kun on jokin syy. Niin kuin etten olisi muka ollut aikanaan rakastunut Linniin. Minähän käyttäydyin kuin rakastunut nainen, olin siis sellainen. Monta muutakin opetusta sain Ruediger Schachelta, joka tulee neuvoineen aina oikeisiin aikoihin.

37. Oliko vuosi 2012 hyvä vuosi?

Hyvinhyvä vuosi. Onneksi sain elää sen.

38. Mikä oli paras hetki?

Edun Paratiisin juhannus; pitkittyneet aamiaiset taivaantuijotteluineen, Barchetalla uinnille ja takaisin saunaan yms. hetket. Kakkosena kuutamoyö ja BKO Pekan mökillä.

39.  Mikä oli huonoin hetki?

Todeta, ettei miehestä ole mihinkään. Sillä hetkellä. (Vaan jälkeenpäin ajatellen se oli sittenkin hyvä.)

40. Missä olit kun vuosi 2013 alkoi ja kenen kanssa?

Itsekseni. Kotona.

41. Joitko paljon alkoholia vuoden aikana?

Jokusen kerran. Ilman morkkiksia. Keskelläviikkoakänöset ex tempore olivat parhaita.

42.  Kohtelitko ketään huonosti vuoden aikana?

Muutaman mielestä. Mielestäni en.

43. Kohteliko kukaan sinua huonosti?

Lapsoseni. Kohtuutonta kiukuttelua. Ja muutama kaveri lupaili sellaista, mitä eivät pitäneet. Vastuuttomuus tuntuu aina yhtä kurjalta.

44. Kuinka paljon rahaa käytit vuoden aikana?

Nuukemminkin olisi voinut elää, mutta iloa niillä rahoilla sai aikaan. Ja vähäisiä ne määrät ovat entiseen verrattuna.

45. Mikä oli ylpein hetkesi?

Kertoa olevani yrittäjä. Niitä hetkiä oli monta. Ja kun sai ystäville kertoa onnenpotkuistaan. Kiitän heitä siitä.

46. Mikä oli noloin hetkesi?

Hmm… En muista mitään noloa, muistaako kukaan?!

47. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?

Olisin menemättä match.comiin. Se oli turha ja turhauttava kokemus.

48. Kuinka moneen kaupunkiin matkustit?

Varkauteen, Kuopioon, Kuhmoon, Helsinkiin, Ouluun.

49. Mikä on suunnitelmasi vuodelle 2014?

Olen levollinen, luottavainen ja asiaani uskova. Teen yhteistyötä väistämättömän kanssa. Olen valmis vastaanottamaan. Muistan, ettei kaikkea ihanaa tarvitse saada omaksi. Olen kiitollinen. Olen vaatimatta. Olen.

50. Kuvaile yhdellä lauseella vuotesi 2013: 

Levollisena ja vastaanottavaisena sain kaiken mitä tarvitsin. Ja enemmän, uskomattomin, odottamattominkin tavoin. Mot.